Vietin viime kuussa aivan ihanan viikon Lontoossa. Olen ollut siellä kerran aikaisemminkin ja silloin rakastuin. Tällä kertaa rakkauteni siihen upeaan kaupunkiin vain kasvoi entisestään. Syitä on tietenkin lukemattomia, mutta tässä yksi:
Suomeenpaluumasennukseni on aina Lontoon matkan jälkeen todella pahana erityisesti tämän asian takia. Yksinkertaisesti; Lontoossa se osataan, Helsingissä ei. Anteeksi rankka yleistykseni, yritän aina välttää sitä, mutta ko. asia häiritsee minua niin suuresti että tämän kerran sorrun.
Lontoossa asiakas on aina ´madam´ tai ´sir´. Kun sinua puhutellaan noin kohteliaasti, vastaat automaattisesti itsekin kohteliaammin, kuin mihin olet Suomessa tottunut. And the circle goes around.
Mutta kuinkas Helsingissä; Lähikaupan kassalla minua ei edes tervehditty ja eräässä rautatieaseman liikkeessä sain lähinnä hyytävän vastaanoton kun heitin kassalla small talkia joka on täysin normaalia Lontoossa.
Tietenkin voi etsiä lieventäviä asianhaaroja, kiirettä, huono päivä, tms... Ei käy.
Liian monista "asiakaspalvelijoista" oikein paistaa se, että ei kiinnosta pätkän vertaa. Enkä edes halua että lieventäviä asianhaaroja lähdettäisiin etsimään, koska jokaisena päivänä jokaisessa liikkeessä Lontoossa ollessani palvelu oli erinomaista. Suomessa kuukauden asiakaspalvelullinen kohokohta on se, kun Siwan kassa sanookin sinulle kerralla kokonaisen lauseen.
Kohteliaisuus ei kuulu vain palvelukulttuuriin, vaan myös yleiseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Jos joku edes hieman tönäisee sinua vahingossa ihmisten tungeksiessa maanalaiseen, yksinkertainen pieni sana; "sorry" kuuluu aina. Englannin kielestä on kehittynyt suomen kielen sana "sori", jonka luulisi helpottavan anteeksipyytämistä kun suomalaiset ovat samanlaisessa tilanteessa, mutta se tuntuu vain olevan liian vaikeaa. Vaivaantunut nopea katse ja äkkiä kasvojen kääntäminen toiseen suuntaan tuntuu olevan anteeksipyytämisen korvike aivan liian monille.
Ärrinmurrin. Lontoo on opettanut minut liian hyvälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti