Tarinoita Istanbulista

 

Kävin Istanbulissa viime syyslomalla parin kaverin kanssa. Emme suunnitelleet meidän matkaamme juurikaan etukäteen, emmekä tutkineet karttoja. Sen takia varmaan olimme aina eksyksissämme ja päädyimme toisiin kohteisiin, kuin mihin olimme oikeasti menossa. :)

 

Yhtenä aamuna olimme matkalla Hagia Sofialle, mutta pääsimme saarelle nimeltä Üskudar. Mentiin jonkun kirkon sisäpihalle, jota ensin ajateltiin Hagia Sofiaksi. Pihan keskellä oli koristeltu lavuaari, jossa vanha mies ja nuori poika pesivät jalkojaan. Emme uskaltaneet mennä kirkkoon sisään, vaan jäimme pihalle hetkeksi istuskelemaan. Sisäpihan nurkassa luki kirjaa ja rukoili parrakas mies. Toisessa nurkassa nainen syötti sylivauvaa. Istuttiin aidan ovien vieressä, otettiin kuvia. Parrakas mies nousi lattialta ja suunnasti oveille. Kävellessään meitä ohi hän pysähtyi ja näytti siltä, ettei malttanut enää pidättää vihaa ja ärsytystään. Hän kysyi meitä vihaisena, mitä varten olimme tulleet sinne häiritsemään. Mies kertoi meille, että Üskudar on aivan toisenlainen paikka kuin itse Istanbul. Kaksi paikkaa ovat toisensa täysi vastakohtia. Üskudarissa ei käy turisteja, ja kaikki siellä asuvat ovat hyvin uskovaisia. Hassua, että kanaalin vastakkaisella puolella sijaitsee Istanbulin Taksim kaupunginosa, joka on tunnettu turistien keskuudessa yöeläman ja lukuisien kauppojen ansiota.

 

 

 

Bosforuksen ylittäminen oli minulle koko matkan voimakkain elämys. Tuli kylmiä väreitä, kun olimme lautan kannella. Kaupunki näytti niin suurelta, että pelotti! Silloin mietin kuinka vanhoja nämä kulttuuri ja kaupunki ovat, kuinka paljon vanhempia kuin esim. Suomi ja Helsinki! Nyt, kun näimme Istanbulin kaupunki profiilin kokonaisuudessa, - moskeijoita oli lukematon määrä.

Lomamme aikana lokakuussa oli vielä hyvin lämmintä, mutta turisteja ei ollut juurikaan. Istanbulilaiset, niin kuin kaikkien suurkaupunkien asukkaat, pukeutuvat hyvin tyylikkäästi. Turkkilaiset naiset ovat hyvin kauniit.
Tapasimme yhtä suomalaista tuttua, joka on asunut Istanbulissa jo viisi vuotta ja oli naimisissa turkkilasen tytön kanssa. Molemmat ovat siis minun ikäisiä, alle 25-vuotiaita. Useimminhan tapahtuu toisin päin, ja turkkilaiset miehet ottavat suomalaisia naisia vaimoikseen. Uudet tuttavat paikalliset kertoivat, että turkkilaisilla vanhemmilla on usein iso vaikutus lapsensa perhe-elämään.

 

 

Huomasin, että elämä Istanbulissa on rankkaa. Näimme paljon köyhiä, kodittomia ja töihin joutuvia lapsia. Ihmiset yrittävät antsaita leiväinsä millä keinolla hyvänsä. Siitä johtuu turistien huuijaaminen. Niin kuin tinkiminen kuuluu turkkilaiseen kaupankaynnin kulttuuriin, liiallisen hinnan vaatiminen on ihan yliestä. Meitäkin oli huijattu ravintoloissa ja takseissa. Olemme tottuneet, että kaikki toiminta on läpinäkyvä. Siellä se ei välttämättä ole. Siellä piti olla tarkkana, silmät auki ja korvat kuulolla.

Ison kaupungin kiire ja hälinä olivat huvittavia ja piristäviä minusta. Kaikesta karuudesta huolimatta haluaisin käydä Istanbulissa uudestaan. Istanbulin värikkyys jännittää ja houkuttelee minua. En edes puhu turkkilaisista makeisista, jotka ovat vieneet sydämeni. :)

 

 

 

Eksoottinen Valko-Venäjä

Kävin Valko-Venäjällä monen eri sattuman ja henkilön innoittamana talvella 2011. Alkuvalmistelut olivat jo Suomen päässä tarpeeksi hankalat, ja olin valmis jo perumaan matkaani, sillä viisumin ja muiden lupien hankkiminen oli vaikeaa. En saanut edes vaihdettua Suomessa euroja Valko-Venäjän rupliksi, sillä rahanvaihtopisteellä ei ollut kyseisen maan rahaa isoina summina myynnissä. Lähdin siis reissuun ilman kyseisen maan valuuttaa ja kielitaitoa. Onneksi minulla oli paikallisia ystäviä, joiden kanssa liikuin ja yövyin koko reissun ajan.

Lensin Latvian kautta Minskiin, sillä silloin ei vielä saanut suoria lentoja. Olin varmuuden vuoksi pakannut käteistä rahaa päälläni oleviin vaatteisiin mikäli kadottaisin laukkuni. Kuulin myös että minun tulee ostaa vielä erillinen oman maan vakuutus Minskin lentokentältä ennen kuin pääsisin edes passintarkastuksesta ulos! Kaikki muut mahdolliset vakuutukset ja viisumit olin hoitanut jo Suomessa.

Viimein kun noin 25-paikkainen pienkoneemme oli laskeutunut Minskin lentokentälle, jännitys oli käsinkoskelteltavaa! Seurasin muita matkaajia, mutta kadotin lopulta muut matkustajat, sillä minut pysäytettiin passintarkastuksessa puuttuvan asiakirjan takia. Se vakuutus! 

Minua neuvottiin venäjän ja englannin kielen sekoituksella vakuutuksen hankkimisessa, nimi tähän, rasti ruutuun ja rahat tiskiin. Olin varautunut maksamaan vakuutuksesta yli sata euroa, ja olin häkeltynyt kun virkailija pyysi vain kymmentä! Maksoin vakuutuksen kymmenen euron setelillä ja pääsin jatkamaan matkaa. Myöhemmin ystäväni kertoi, että kymmenen euroa oli liikaa kyseisestä vakuutuksesta.

Ystäväni haki minut autolla ja ajoimme Valko-Venäjän pääkaupunkiin Minskiin. Olin lievästi järkyttynyt siitä, miten kauniita ja hyvin puettuja naiset olivat: tuntui kuin olisin kävellyt suoraan mallikuvauksiin! Minua jopa hieman nolotti, sillä minulla oli päälläni normaali villapaita ja farkut. Yllätyin myös että Valko-Venäjällä ei käytetä ollenkaan kolikoita, vaan kaikki kaupankäynti käydään setelirahoilla. 

Vietimme neljä päivää Minskissä ja kolme viikkoa ystäväni kotikylässä nimeltä Braslaw. Kylä sijaitsee neljän tunnin ajomatkan päässä Minskistä lähellä Latvian rajaa. Braslaw oli hyvin köyhää aluetta, mutta minut otettiin vastaan todella avosylin ystäväni perheessä ja ystäväpiirissä. Vaikka en kieltä kauheasti osannutkaan, pystyin kuitenkin kommunikoimaan paikallisten kanssa. 

Kulttuuri- ja tuloerot esimerkiksi Helsingin ja Braslawin välillä oli huimat. Asunnot olivat monesti todella huonossa kunnossa, vedentulo ei todellakaan ollut varmaa eikä se ollut lämmintä, tiet olivat karmeassa kunnossa eikä eläimistä huolehdittu. Minulle oli järkytys poistua omalta mukavuusalueeltani ja kohdata jotain niin erilaista mihin olen Suomessa tottunut. Kuulin jopa että osa kyseisen kylän asukkaista ei ole koskaan käynyt oman maansa pääkaupungissa huonojen kulkuyhteyksien takia! 

Harva meistä edes kokee  Valko-Venäjän potentiaalisena matkakohteena, ja olen ylpeä kokemastani. Paikallisen väestön kielitaidottomuus on hidaste maan turismin kasvamiselle, sillä maassa ei pärjää englantia puhumalla.. Maahan pääseminen on myös tehty vaikeaksi, sillä viisumin lisäksi tarvitset virallisen kutsun (hotellilta tai paikalliselta ystävältä), jolla sinut  "kutsutaan" maahan, lentokentältä tulee hankkia vielä erillinen vakuutus ja kuuden päivän sisällä sinun tulee tehdä kirjallinen maahansaapumisilmoitus maan viranomaisille venäjäksi

Minsk on aivan upea matkakohde jos kaipaa eksoottisempaa matkakohdetta. En suosittele sitä ensimmäisenä reppureissaajille, vaan turvallisin tapa matkustaa on ostaa valmispaketti matkanjärjestäjältä.