Tarinoita Istanbulista

 

Kävin Istanbulissa viime syyslomalla parin kaverin kanssa. Emme suunnitelleet meidän matkaamme juurikaan etukäteen, emmekä tutkineet karttoja. Sen takia varmaan olimme aina eksyksissämme ja päädyimme toisiin kohteisiin, kuin mihin olimme oikeasti menossa. :)

 

Yhtenä aamuna olimme matkalla Hagia Sofialle, mutta pääsimme saarelle nimeltä Üskudar. Mentiin jonkun kirkon sisäpihalle, jota ensin ajateltiin Hagia Sofiaksi. Pihan keskellä oli koristeltu lavuaari, jossa vanha mies ja nuori poika pesivät jalkojaan. Emme uskaltaneet mennä kirkkoon sisään, vaan jäimme pihalle hetkeksi istuskelemaan. Sisäpihan nurkassa luki kirjaa ja rukoili parrakas mies. Toisessa nurkassa nainen syötti sylivauvaa. Istuttiin aidan ovien vieressä, otettiin kuvia. Parrakas mies nousi lattialta ja suunnasti oveille. Kävellessään meitä ohi hän pysähtyi ja näytti siltä, ettei malttanut enää pidättää vihaa ja ärsytystään. Hän kysyi meitä vihaisena, mitä varten olimme tulleet sinne häiritsemään. Mies kertoi meille, että Üskudar on aivan toisenlainen paikka kuin itse Istanbul. Kaksi paikkaa ovat toisensa täysi vastakohtia. Üskudarissa ei käy turisteja, ja kaikki siellä asuvat ovat hyvin uskovaisia. Hassua, että kanaalin vastakkaisella puolella sijaitsee Istanbulin Taksim kaupunginosa, joka on tunnettu turistien keskuudessa yöeläman ja lukuisien kauppojen ansiota.

 

 

 

Bosforuksen ylittäminen oli minulle koko matkan voimakkain elämys. Tuli kylmiä väreitä, kun olimme lautan kannella. Kaupunki näytti niin suurelta, että pelotti! Silloin mietin kuinka vanhoja nämä kulttuuri ja kaupunki ovat, kuinka paljon vanhempia kuin esim. Suomi ja Helsinki! Nyt, kun näimme Istanbulin kaupunki profiilin kokonaisuudessa, - moskeijoita oli lukematon määrä.

Lomamme aikana lokakuussa oli vielä hyvin lämmintä, mutta turisteja ei ollut juurikaan. Istanbulilaiset, niin kuin kaikkien suurkaupunkien asukkaat, pukeutuvat hyvin tyylikkäästi. Turkkilaiset naiset ovat hyvin kauniit.
Tapasimme yhtä suomalaista tuttua, joka on asunut Istanbulissa jo viisi vuotta ja oli naimisissa turkkilasen tytön kanssa. Molemmat ovat siis minun ikäisiä, alle 25-vuotiaita. Useimminhan tapahtuu toisin päin, ja turkkilaiset miehet ottavat suomalaisia naisia vaimoikseen. Uudet tuttavat paikalliset kertoivat, että turkkilaisilla vanhemmilla on usein iso vaikutus lapsensa perhe-elämään.

 

 

Huomasin, että elämä Istanbulissa on rankkaa. Näimme paljon köyhiä, kodittomia ja töihin joutuvia lapsia. Ihmiset yrittävät antsaita leiväinsä millä keinolla hyvänsä. Siitä johtuu turistien huuijaaminen. Niin kuin tinkiminen kuuluu turkkilaiseen kaupankaynnin kulttuuriin, liiallisen hinnan vaatiminen on ihan yliestä. Meitäkin oli huijattu ravintoloissa ja takseissa. Olemme tottuneet, että kaikki toiminta on läpinäkyvä. Siellä se ei välttämättä ole. Siellä piti olla tarkkana, silmät auki ja korvat kuulolla.

Ison kaupungin kiire ja hälinä olivat huvittavia ja piristäviä minusta. Kaikesta karuudesta huolimatta haluaisin käydä Istanbulissa uudestaan. Istanbulin värikkyys jännittää ja houkuttelee minua. En edes puhu turkkilaisista makeisista, jotka ovat vieneet sydämeni. :)