Sadesäätä ja ensivaikutelmaa

Ainakin 12 työhaastattelua itse läpi käyneenä voisi ajatella, että haastattelutilanteet ovat tuttua puuhaa ja jännitys olisi hävinnyt ensimmäisten kolmen haastattelun myötä. Omalla kohdallani voin todeta, että näin se ei todellakaan ole.

Viimeisin haastatteluni oli CWT Finlandille, koskien työharjoittelupaikkaa tulevalle syksylle. Olen erittäin kiinnostunut varausjärjestelmästä nimeltään Amadeus ja hain CWT:lle, sillä heillä käytetään Amadeusta päivittäisissä työtehtävissä.

Kun vihdoin pitkän hiljaisuuden päätteeksi sain sähköpostiviestin mahdollisuudesta päästä työhaastatteluun CWT:lle, loikin ympäri olohuonetta. Nyt oli tapahtunut edistysaskel harjoituspaikan haussa ja haastattelukin oli tulossa hyvin pian.

Haastattelupäivä koitti ja olin todella väsynyt Pietarin opintomatkan jäljiltä. Yritin parhaani mukaan saada itseni näyttämään edustavalta ja mukavalta työkaverilta. Päivä koulussa meni lähinnä miettien, että mitä siellä työhaastattelussa nyt sitten pitäisi muistaa kertoa.

Koulun jälkeen koitti vihdoin aika lähteä kohti Ruoholahtea, jossa työhaastattelu oli tarkoitus pitää. Ruoholahti on minulle aika tuntematonta aluetta, joten varasin reilusti aikaa eksymismahdollisuuden takia. Saavuttuani Ruoholahden metroasemalle tajusin hyvin pian, että minulla ei ole pienintäkään aavistusta minne suuntaan lähteä.

Löysin erään kävelijän, joka mielellään auttoi minua löytämään perille etsimääni osoitteeseen, tai ainakin oikeaan suuntaan. Olin auttajan tuloon saakka ehtinyt jo kävellä hyvän aikaa ympäri Ruoholahden metroaluetta, ja totta kai minun tuurillani vettä tuli taivaan täydeltä.

Epätoivo oli suuri, kun vihdoin löysin toimistoon johtavan oven. Olin yltä päältä vesisateen runtelema, meikit poskella ja hiukseni valuivat vettä. Aulan henkilökunta katsoi minua hieman ihmetellen ja neuvoivat minulle onneksi tien naisten huoneeseen.

Tunne epäonnistuvasta työhaastattelusta sen kuin kasvoi, kun haastattelijani astui aulaan. Haastattelija oli arvokkaan oloinen pukumies, joka ei todellakaan näyttänyt sään runnomalta kohtalotoverilta. Noh, päätin kuitenkin yrittää, olinhan niin kovasti CWT:lle töihin halunnut.

Haastattelu oli yksi elämäni ihanimmista! Haastattelija vaikutti aidosti kiinnostuneelta minusta ja halusi tietää paljon asioita, kuten miten olen päätynyt Helsinkiin, mitä olen aiemmin tehnyt elämässäni ja mitä tahtoisin tehdä tulevaisuudessa. Juttelimme lähes tunnin ja tunsin oloni erittäin tervetulleeksi. Unohdin lähes saman tien, että olin mennyt haastatteluun mieli maassa.

Haastattelun päätteeksi sain tietää, että olen tervetullut työharjoitteluun CWT Finlandille. Hetken ajan mietin, että kuinka olinkin niin onnekas. Jännitys oli ollut kova ja säät eivät minua haastattelupäivänä suosineet. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vaikka aina sanotaan, kuinka ulkonäöllä on nykyisin paljon merkitystä työelämässä, ei se välttämättä aina kuitenkaan niin mene. Asenne ratkaisee hyvin paljon.

Vinkkini muille työnhakijoille ja harjoittelupaikan etsijöille on, että haastatteluun kannattaa aina mennä omana itsenään. Työtä hakiessa kannattaa myös tarkkaan miettiä, onko työ oikeasti sellainen, mikä kiinnostaa. Aito kiinnostus työtä kohtaan välittyy hyvin nopeasti haastattelijalle ja myös itselle on paljon helpompaa olla läsnä haastattelutilanteessa, kun yritys on mielekäs. Turha stressi sojottavista hiuksista kannattaa karkottaa, sillä yksi väärässä asennossa oleva suortuva ei kerro itse ihmisestä yhtään mitään!