Viime vuonna äitini sai mahdollisuuden lähteä kolmeksi kuukaudeksi töihin Liverpooliin. Oman aikansa asiaa pohdittuaan ja perheeltään mielipiteen kysyttyään hän päätti ottaa tilaisuuden vastaan. Muistan sen päivän kun äitini lähti. Minulla oli silloin ylioppilaskirjoitukset menossa ja juuri sinä päivänä oli äidinkielen tekstitaidon kokeen vuoro.
Äitini työpaikka, Walker Art Gallery.
Arki tuntui tietysti erilaiselta kun olin vain isäni kanssa kahden, mutta pianhan siihen tottui. Pidimme yhteyttä Whatsapp-viesteillä ja Skypen välityksellä. Noin puolessa välissä äitini reissua lähdin isäni kanssa lentokoneella kohti Manchesteria ja sieltä jatkoimme junalla Liverpooliin. Yövyimme äitini asunnossa. Kätevää, säästimme hotellikulut! Olisihan se ollut muutenkin hölmöä majoittua hotellissa, kun äidin asuntoon mahtui hyvin useampikin ihminen.
Liverpool on tunnettu ennen kaikkea jalkapallosta. Googlatessa hakusanalla Liverpool ensimmäiseksi sivuehdotukseksi tuleekin Liverpool FC:n kotisivut.
Ennen Liverpooliin lähtöä äitini ajatteli, että hänen täytyisi tai ainakin olisi varmaan hyvä osata puhua ”small talkia” jalkapallosta tai kuninkaallisesta perheestä. Taisipa hän jopa miettiä, että pitäisiköhän hänen käydä edes yksi jalkapallomatsi katsomassa. No, sinne jalkapallomatsiin hän ei tuon kolmen kuukauden aikana itseään vienyt.
Jos nyt jonkinlaisia Liverpool-vinkkejä voisin antaa, niin kaipa tuo jalkapallo voisi olla yksi niistä. Eli jos jalkapallo yhtään kiinnostaa, niin varmasti Liverpool FC:n peli on näkemisen arvoinen, vaikka en itse heidän pelejään olekaan käynyt katsomassa. Olisin varmasti mennyt, jos jalkapallo kiinnostaisi!
Toinenkin kohde, jota voisin suositella, on sellainen, jossa itse en vieraillut. Paitsi että kävimmehän me kuitenkin museokaupassa, vaikka melko korkean pääsylippuhinnan epäkiinnostuksen takia itse museo-osuus jäi meiltä näkemättä. Museo kertoo siis Liverpoolilaisesta neljän miehen yhtyeestä, jonka äänitteiden yli 700 miljoonan kappaleen myynti on tehnyt siitä kaupallisesti menestyksekkäimmän yhtyeen. Luulisin, että moni jo tässä vaiheessa arvaakin, mistä yhtyeestä on kyse. McCartney, Lennon… Kyseessä on siis The Beatles.
Karkeista tehdyt The Beatlesin jäsenet erään kaupan ikkunassa.
Ravintolassa illastaminen toimii siis seuraavalla tavalla: perunat, kasvikset ynnä muut lisukkeet jokainen voi ottaa noutopöydästä. Lihaa ei tilata listalta. Jokainen asiakas saa itselleen pöytään kortin, jossa on eri lihojen nimiä. Tarjoilijat kiertelevät ympäri ravintolaa mukanaan lihavarras, josta he sitten leikkaavat siivuja asiakkaille. Tämän jälkeen korttiin laitetaan leima kyseisen lihan kohdalle. Samantyyliseen ideaan en ole törmännyt muualla ollessani ulkomailla. Mutta miksei tuollaista ideaa voisi käyttää Suomessakin? Se olisi varmasti monen lihan ystävän mieleen. Ravintolan hintatasosta en osaa sanoa, mutta varmasti melko sopiva tavallisen matkaajan kukkarolle.
Jos Liverpool tuntuu sinusta liian pieneltä matkakohteelta, voit liittää mukaan Manchesterin, jonne lennot tulevat, ja joka on vain tunnin junamatkan päässä Liverpoolista.
Liikkeellä olevan näköinen, mutta paikallaan pysyvä katutaiteilija eräällä vilkkaalla kauppakadulla. Joka kerta, kun hän sai kolikon peltipurkkiinsa, hän pudotti salkkunsa.
Mielenkiintoinen teksti ja hauskat kuvat! Voisi itsekin matkustaa Liverpooliin :)
VastaaPoistaTeksti oli mielenkiintoinen ja vinkit olivat hyviä. Onko sinulla muita vinkkejä ruokapaikkavinkkejä? Muistatko yhtään oliko juna liput Liverpooliin kalliit?
VastaaPoista