Lumoava Pohjois-Irlanti

 Kesällä 2011 toteutin pitkäaikaisen haaveeni. Osana pidempää Iso-Britannian ja Irlannin kiertomatkaa tein päiväreissun Pohjois-Irlannin suosituimpaan matkakohteeseen, UNESCON maailmanperintöluetteloon kuuluvaan Giant's Causewayhin.

Vietin Pohjois-Irlannin pääkaupungissa Belfastissa 3 päivää, joista yksi kului Causeway Touriin. Nähtävyyden suosiosta kertoo se, että jokainen ihminen, jonka kanssa puhuin Belfastin mainiossa hostellissani, oli joko tehnyt tai suunnitteli tekevänsä reissun Giant's Causewaylle.

Varasin retken Belfastin matkailutoimistosta. Päivän bussiretki useine pysähdyksineen kustansi 16 puntaa (tämänhetkisen kurssin mukaan n. 19 €) ja oli hintansa arvoinen. Matkoja tarjosi muutamakin yritys, mutta pienoisen pohdinnan jälkeen päädyin Allen's Touriin, joka osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi.

Matkaa rytmitti samalla oppaana toimivan bussikuskin humoristinen selostus. Onneksi tämän herran aksentti oli suht ymmärrettävää ja huumorin lisäksi täysi bussilastillinen turisteja sai myös aimo annoksen tietoa Pohjois-Irlannin historiasta ja ohittamistamme paikoista.

Bussi ajoi Pohjois-Irlannin kaunista itärannikkoa pitkin ja pysähdyksiä oli viisi. Niistä ensimmäinen oli melkein heti Belfastin keskustan ulkopuolella olevan Carrigafergusin linnan luona ja toinen kuvankauniissa Carnaloughin kalastajakylässä.

Pysähdyimme myös Bushmillsin tislaamolla, mutta aikaa oli vain rajoitetusti, emmekä päässeet tutustumaan tislaamoon tai maistamaan paikallista viskiä. Harmi!

Toinen lyhyt pysähdys oli eräällä näkoalapaikalla, josta pääsimme kuvaamaan Dunlucen linnan kuuluisia raunioita.

Matkan aikana sää ja sen mukana valo vaihteli koko ajan. Lähdimme matkaan pilvisessä säässä, mutta pilvet liikkuivat koko ajan ja näin lukemattomia vihreän eri sävyjä. Tiesin, että sää vaihtuu Pohjois-Irlannissakin jatkuvasti, mutta ei sään vaihteluita voi käsittää kunnolla, ennen kuin ne kokee itse. Heinäkuun lopussa sää oli yllättävän viileä, mutta aurinko lämmitti mukavasti – silloin kun se paistoi.

Noin puolivälissä matkaa, kun pysähdyimme Carrick-a-Reden köysisillan luona, satoi vähän, mutta se teki meri-ilmasta entistäkin raikkaampaa. Vedin raitista ilmaa keuhkot täyteen ja mietin, etten ole varmaan koskaan hengittänyt näin puhdasta ilmaa. Kännykässäkään ei ollut kuuluvuutta ollenkaan.

Sillan sai halutessaan ylittää pientä maksua vastaan, mutta korkeanpaikankammoisena tyydyin vain katselemaan henkeäsalpaavia maisemia. Hakeuduin kauemmas ihmismassoista ja kuuntelin hiljaisuutta.

Matkan aikana en juurikaan puhunut kenenkään kanssa. Vaihdoin muutaman sanan ,bussikuskin/oppaamme sekä muutaman muun matkustajan kanssa, mutta lähinnä nautin hiljaaolosta ja omasta seurastani. Se oli täydellinen vastapaino hostellin sosiaaliselle ilmapiirille.

Vihreä nurmikko kimalteli auringonpaisteessa, kun bussi vihdoin saapui Giant's Causewaylle. Nähdäkseen tämän muinaisina aikoina syntyneen luonnonmuodostelman oli laskeuduttava pitkä matka alas. Takaisin ylös meni yhden punnan kustantava bussi, jonka otin ihan mieluusti!

Viimeisellä etapilla oli runsaasti aikaa kierrellä ja katsella maisemia, joten hakeuduin pois suurista turistimassoista toiselle näköalapaikalle katselemaan jylhiä rantakallioita ja melkein turkoosia merta. Olo oli melkein epätodellinen.

 Paluumatkalla oli aikaa kuunnella musiikkia ja lepuuttaa kipeitä jalkoja. Bussikuskin/oppaamme mukaan olimme kävelleet päivän aikana yhteensä ainakin kuusi kilometriä. Siltä se tuntuikin!

Vaikka koin paljon, haluni kokea ja nähdä paljon enemmän Pohjois-Irlantia vain kasvoi.

Sain retkestä irti paljon enemmän kuin ikinä olisin osannut odottaa. Tämä heinäkuun lopun päivä nousi heti elämäni parhaimpien elämyksien joukkoon.

Itä-Virossa matkailua omalla vastuulla

Tallinna on suomalaisen lempi ulkomaan kohde.  Tax free alkoholi ja vilkas yöelämä. Viro liittyi EU:hun 2011 vuoden alussa. Viroon matkustaminen on mutkatonta ja halpaa. Sinne lähdetään hyvällä meiningillä ja seuralla.  Linda Linella sinne pääsee nopeasti 1,5 tunnissa. Ottaessasi Tallinkin Baltic Princess 22 h risteilyn  voit nauttia uskomattoman yön laivalla ja aamulla pääset ulkoilemaan ympäri Tallinnaa.

Jotkut suomalaiset ovat laajentaneet omaa mukavuusaluetta ja käyvät tutustumassa muihinkin kulttuurialueisiin kuten Pärnuun. Kukaan suomalainen ei varmasti koskaan käy Itä-Virossa.

Kesällä 2010 minä lähdin isäni kanssa Itä-Viroon, Narvaan. Viron unohdettu alue, jossa työllisyystilanne  on erittäin huono ja rikollisuus rehottaa.  Paikka, jossa asuu venäjänkielinen väestö. Tehtaat on  suljettu aikoja sitten ja alueen ihmiset on  jätetty oman onnensa ojaan. Valtio ei välitä, koska venäjänkielinen väestö ei ole suosittu Virossa monimutkaisen historian takia. Jo et osaa viron kieltä, niin et saa kansalaisuutta, täällä olet sitten eristäytyneenä. 

Itse synnyin Narvassa, mutta muutin vanhempieni kanssa sieltä pois 5-vuotiaana Suomeen. Mutta mieleeni painautui muistikuvat minun asuinalueelta. Nyt 22-vuotiaana  menin Isäni kanssa käymään siellä sukulaistemme luona. 

Tallinnasta otimme bussin, jonka pitkä helteinen matka kesti yli tunnin. Saavuttuamme kaupunkiin oli selvää, että tämä EI ole Tallinna. Talot olivat isoja ja vanhentuneita. Itse kaupungissa oli vähän liikehdintää, supermarketteja oli kaikkialla. Isoja supermarketketjuja on rakennettu, yllätyin kun mietin väestön elintasoa. Muutenkin kaupunki näytti ihan siistiltä.

Saavuttuamme sukulaistemme luo  huomasin miten rapussa ovet olivat suuria ja niissä oli monipuolinen lukkosysteemi.  Mahdotonta murtautua. Suomessa asunnon oven saa näppärästi auki monenlaisin konstein, tässä rappukäytävällä vaadittaisiin jo rynnäkkötiimi.

Soitimme ovikelloa ja talon isäntä varmisti, ketkä olivat oven takana.  Uskomatonta! Nopeasti tajusin miten onnekas olen ollut, kun olen saanut asua Suomessa rauhassa.  Suomessa asuva nuori ei edes tajua miten onnekas hän on.

Minä ja serkkuni

Käveltäessä ympäri kaupunkia, tuntui, että koko ajan sai olla varuillaan. Enimmäkseen sen takia mitä tarinoita kuulin alueesta.  Helsingissä koko ikäni asuneena käveltyäni kaupungissa minulle tuli melankolinen olo.  Ei ollut ihmisvilskettä, kaupunki näytti kuolleelta.  Minulla oli etuoikeutettu ja hemmoteltu olo. Miten itse eläisin tällaisessa olosuhteessa. Kävimme katsomassa sukulaistamme hautausmaalla ja hämmästyin miten hautausmaa on täynnä minun ikäisiä miehiä.

Katsoin hotellimme parvekkeelta ulos ja aitauksen takana oli iso koira vartioimassa. Lohduttavaa. Hotelli oli muuten pieni ja siisti. Palvelu oli hyvää. Meidän lisäksi en nähnyt paljoakaan vierailijoita.

Tuli yö, kaupungilla liikkuminen oli kuulemma vaarallista. No mä olen niin seikkailunhaluinen, niin tottakai vaadin, että lähdetään kävelee yöllä ympäri kaupunkia.  Parille jätkälle heitin tupakan (silloin vielä poltin) muuten ei paljoa kontaktia tullut ihmisiin otettu. Pari klubia oli auki, mutta missä olivat ihmiset?  Kenties oli vain turisteja varten, kellä oli sitä rahaa. Kuin aavekaupungissa kävelisi. Itse tällä kertaa pysyin vodkapullosta kaukana. Tiedän mitä seuraisi siitä tällaisella alueella kun joku huomaisi että olet humaltuneessa tilassa.

Narvan linnoitus

Talojen nurkilla oli  teinipoikien isoja seurueita hengailemassa. Nuorisolla ei ole paljon muutakaan aktiviteettia. Prostituutio elää voimakkaasti, mitä ABC-asemalla katsoi. Huumeidenkäyttäjiä ja alkoholisteja Narvassa riittää, osa ihmisistä on menettänyt toivon ja siinä tilassa on luontevaa ajautua sille tielle.  En nähnyt yhtäkään poliiseja koko reissun aikana. Uskomatonta,  ei voi muuta sanoa.

Rajalla

Vaikka teksti saattaakin olla vähän synkkä, oli myös kaupungilla hyviäkin puolia. Sää oli aurinkoinen ja ruoka oli halpaa meidän elintasolla. Jotkut paikat olivat kauniita ja siistejä.

Kävin Narvan linnoituksella, joka oli Venäjän rajalla. Joen luona oli todellakin kaunista. Narvan linnoitus on kaupungin hienoin nähtävyys.  5 minuutin uintiretkellä olisin voinut siirtyä Venäjälle.  Silloin oli tapahtuma, historinen tapahtuma jossa ihmiset olivat pukeutuneet vanhanaikaisiin asusteisiin ja oli aika mukava 1800-luvun tunnelma. Ehdottomasti matkani mielenkiintoisin ja kaunein näky!

Venäjän ja Viron raja

Päästyäni takaisin Tallinnaan  olin oudossa olotilassa. Kuin olisi tullut toiseen maahan. Se   sai minut miettimään, miten rajusti elämä voi vaihdella milläkin alueella.  Se sai minut myös erittäin vihaiseksi, koska valtio on tietoisesti aiheuttanut tällaisen jakauman. Onko se yhteensattuma, että siellä missä venäjänkielinen väestö asuu niin siellä on maan huonoin elintaso? Elämä on epäreilua.

Matkailu-alueena tarjoaa  vaan venäjän ja vironkielisille väestölle jonkinlaisen kokemuksen. Suomalaisen matkailijan on turha vierailla, englantia harva osaa ja jos vähänkin turistinnäköinen niin ryöstön kohteeksi siinä tietenkin joutuu.

Olen onnellinen, että näin sen puolen Virosta, mitä maa ei halua ihmisten nähdä.  Koin vähän erilaisemman matkareissun kuin  yleensä. Aloin arvostaa  Suomessa elämääni erittäin paljon. Verrattuna siihen elämään, mitä Itä-Virossa oli, täällä Suomessa  eläminen on vadelmaa.

Festa, festa, festa

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta kun heitän tavaroitani tupaten täyteen asuntoautoksi muutettuun vanhaan mersuun. Aiemmin kesällä, Ruisrockissa, tutustuin minulle aivan entuudestaan tuntemattomaan henkilöön, jonka mukaan päätin sitten lähteä toisille festareille. 

Festarit ovat olleet minulle teinistä asti tärkeä osa Suomen kesää. Vaikka en pääsisi pidemmälle matkailemaan, edes viikonlopun pituinen vapaa pois pääkaupunkiseudulta arjen keskeltä virkistää mielen ja kropan. Vuoden 2010 festarikesä alkoi minun osaltani Turusta, Ruissalosta, ja jatkui myöhemmin Ouluun, Qstockiin, josta kerron tässä postauksessani enemmän.

Suuntana oli siis tällä festarikerralla Oulu ja Qstock. Otinkin kahden päivän varoitusajalla lomaa töistä ja päätin lähteä ex tempore -matkalle mukaan, menihän aiemmatkin festarit samalla periaatteella paremmin kuin hyvin. 

Matkamme alkoi Länsi-Vantaalta, jossa asun, ja jossa myös matkakumppanini asuvat. En tuntenut seurueesta ketään muuta kuin Ruisrock-tuttavani, ja olikin virkistävää matkustaa aivan uudessa seurassa, ilman mitään ennakkoluuloja, aikataulua tai arjen pakotteita. 

Sanomatta selvää, matka Ouluun 80 kilometrin tuntivauhdilla hirveässä helteessä ja ilman toimivaa ilmastointia, oli vähemmän kuin nautinnollista. Onneksi seura oli mahtava, ja pysähdellessä pienillä huoltoasemilla pitkin läntistä Suomea huomasin, miten erilainen ja monipuolinen maa Suomi onkaan luontoineen ja pienine kaupunkeineen. 

Noin kahdentoista tunnin päästä lähdöstä olimme vihdoin perillä Oulussa. Väsyneinä ja puutuneina saimme kuulla, ettemme pääse niin myöhään leirintäalueelle, joten yövyimme autossa läheisellä parkkipaikalla. Sekin oli kokemus sinänsä. Esimerkiksi uimme aamukuudelta vieressä sijaitsevassa meressä, jonka vesi tuli vain polveen asti, vaikka kävelimme metrikaupalla kohti aavaa. 

Seuraavana päivänä pääsimme vihdoin leirintäalueelle ja tietenkin myös festarialueelle ensin kierrettyämme Oulun keskustan.

Ostin ensimmäistä kertaa elämääni vain yhden päivän lipun festareille, lähinnä vain sen takia, että päälavalla esiintyi Eppu Normaali, jonka näkemisestä olin pikkutytöstä asti unelmoinut. Paikalla oli myös Mokoma, jonka halusin edottomasti myös nähdä. 

Keikat olivat juuri sitä mitä olin kuvitellutkin; MAHTAVIA! Lauloin ensimmäistä kertaa elämässäni kurkku suorana (myöhemmin myös käheänä) kaikki Eppujen kappaleet, ja roiskin hyppiessäni mutaisen maan vedet muidenkin päälle. Ei ollut ollut aikoihin niin vapautunut olo.

Ilta jatkui upeana lähtiessämme festarialueelta. Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan takaisin kohti etelää. Nautimme kesästä ja pysähtelimme kaikille pienille järville, joissa kävimme uimassa.

Matka eteni siis hitaasti ja seuraavan kerran päätimme yöpyä vielä Jyväskylässä. Saimmekin tietää vasta kaupungissa, ettei millekään leirintäalueelle mahdu, koska samaan aikaan oli Neste Oil Rallyt.

Festarireissumme kävi vielä eksoottisemmaksi, kun päätimme yöpyä K-Raudan pihalla ja keinuimme kaupan pihakeinuissa aamuyöhön saakka. Myöskään Jyväskylän yöelämä ei jäänyt kokematta.

Loppuihan tämäkin matka aikanaan, jälleen kerran mieli virkistyneenä ja kroppa väsyneenä, niin kuin aina festareiden jälkeen. Tutustuin koko kesän, ja erityisesti festareiden, aikana niin moniin uusiin ja mahtaviin ihmisiin, etten vaihtaisi kesääni mihinkään muuhun. Toiset tutuista jäivät ja muuttuivat ystäviksi, toiset lähtivät taas toiseen suuntaan kuin minä. 

En olisi silti missään nimessä mieluummin matkustanut ulkomaille tai viettänyt kesääni pääkaupunkiseudulla. Kesäni oli juuri sitä, mitä haluan tästä lähtien jokaiselta kesältä; ystäviä, lämpöä, musiikkia ja tietenkin sitä reissaamista!

Kevät sydämessä

Tällä viikolla on ollut ensimmäiset kunnon kevätpäivät. Viimeinkin voidaan herätä kirkkaaseen auringnpaisteeseen ja linnunlauluun. Päivän aloittaminen ei tunnu enää yhtä raskaalta ja energiaa on paljon ilman loputtomia kupillisia kahviakin. Kevät on aika rakastumiseen ja unelmoimiseen, suunnitelmien tekemiseen ja elämästä nauttimiseen. Päätin aloittaa heti!

Rakastuminen

Luin pari viikkoa sitten Bluewings-lehdestä ihanasta Italian maakunnasta Apuliasta. Rakastuin ennen kun olin päässyt artikkelin loppuun. Tunnelmalliset pikkukaupungit, upeat rannat ja aidot maut ovat kaikki, mitä odotan täydelliseltä matkalta.

Italia on aina viehättänyt minua, mutta tähän asti olen tutustunut ainoastaan Rooman vilkkaaseen kaupunkiin ja haluaisin nähdä toisenlaista Italiaa. Kiireetöntä, perinteistä ja hieman syrjäistä.

Unelmoiminen

Apulian maakunta sijaitsee Italian saappaankorossa. Maakunnan tavaramerkit ovat karut maisemat ja kauniit viljeilyalueet viinitarhoineen ja oliivipuineen.

Upeaa rantaviivaa on yli 200 kilometriä. Varsinkin Joonianmeren puoliset rannat ovat tunnettuja paikallisten mukaan kristallinkirkkaasta vedestä ja valkoisesta hiekasta.

Kaupunkeja yhdistävät kapeat serpentiinin muotoiset tiet tarjoavat autoilijoille mielettömiä näköaloja. Paikallisten tilojen omat luomutuotteet ja erinomaiset viinit täydentävät hienoa kokonaisuutta makuelämyksillään. Apulian Alberobello hurmaa herttaisilla trullitaloillaan mutta alueen kaunein katedraali on Tranissa.

Suunnitelmien tekeminen

Kohteena Apulia on kuin unelma. Olen varma, että sinne suuntaudun nauttimaan kesästä. Olin jo talvella miettinyt, että haluaisin Eurooppaan lomalle, mutta en ole niin kiinnostunut perinteisistä lomakohteista. Haluaisin omatoimisesti tutustua alueen kulttuuriin, kävellä historiaa pursuavissa kaupungeissa ja ajella autolla pikkuteillä.

Matkani on vasta suunnitteluvaiheessa, mutta jo ajatuskin siitä saa sydämen sykkimään nopeammin innostuksesta ja jaksamaan väsyneenäkin.

Tietoa Apuliasta

Luin myöhemmin Apuliasta lisää netistä. Tässä muutama mielenkiintoinen linkki:

www.aurinkomatkat.fi

www.viaggiareinpuglia.it/hp/en

www.travelplan.it/apuliaguide.htm

www.trulliholiday.com

Apuliaan mennessä kannattaa lentää Brindisiin

Ainakin Aurinkomatkat järjestää alueelle matkoja.

Mielenkiintoisia yöpymispaikkoja: Trullitalo, paikallisten maatilojen hotellit.

Paras matkustusaika on alkukesästä tai loppusyksystä. Keskikesällä on liian kuumaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla, onko kohde muille tuttu entuudestaan vai onko joku kenties vieraillut siellä?

Jakakaa kokemuksianne tai ehdottakaa muita vastaavia lomanviettokohdeita!

Nauttikaa keväästä ja auringosta!

Monipuolinen Tunisia

Olen vieraillut Tunisian eri matkakohteissa lukuisia kertoja ja jokainen matkakokemukseni kyseisessä maassa on ollut erittäin antoisa. Tunisia sijaitsee vain 4h lentomatkan päässä Suomesta ja sen eri lomakohteet tarjoavat loistavat puitteet monipuoliselle lomailulle.

Tunisiasta löytyy tarjontaa niin rauhaa rakastaville, aktiivilomailijoille, lapsiperheille, pariskunnille ja omatoimimatkailijoille. Tunisia on myös ennen kaikkea erilaisten ryhmien suosiossa, koska siellä on paljon tunnettuja retkikohteita, kuten Karthagon rauniot ja El Djemin amfiteatteri.

Tällä hetkellä Tunisiaan tekee matkoja suomalaiset matkanjärjestäjät Detur ja Finnmatkat. Tunisian suosituin lomakohde lienee Sousse.
Olen vieraillut siellä useaan kertaan ja mielestäni se on erittäin kiehtova kaupunki.

Soussesta löytyy paljon upeita hiekkarantoja, ja siellä on paljon aktiviteettimahdollisuuksia, vanhassa kaupungissa on paljon paikallisia basaareita, joissa voi tehdä edullisia löytöjä. Kaupungin ravintolatarjonta on monipuolinen, sillä sieltä löytyy niin paikallisia erikoisuuksia tarjoavia ravintoloita, kuin myös kansainvälisiä ruokapaikkoja.

 Soussen vanhasta kaupungista löytyy ostosmahdollisuuksien lisäksi myös paljon historiallisesti merkittäviä nähtävyyksiä kuten Ribatin luostarilinnoitus ja lukuisia museoita.

Toinen merkittävä näkemisen arvoinen paikka Tunisiassa on sen pääkaupunki Tunis. Pääkaupunkiin ei tehdä valmismatkoja, mutta sinne pääsee kätevästi junalla suurimmista lomakohteista.

Maan pääkaupunki on tunnettu siitä, että sen vanha kaupunki on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi. Tunisissa on yli 700 käyntikohdetta, mm. palatseja, moskeijoita, linnoituksia ja historiallisia museoita.

Tunisiassa on yleisesti halpa hintataso, mikä tarkoittaa sitä, että ravintolassa syöminen on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Sen lisäksi taksilla ja bussilla kulkeminen paikasta toiseen on edullista ja kätevää.

Sää on aurinkoinen, keskilämpötila kesä-aikaan voi olla lähes 30 astetta ja merivesi on lämmintä pitkälle syksyyn. Tunisiassa voi kokeilla mielenkiintoisia aktiviteetteja mm. kameliratsastusta, riippuliitoa, mönkijäsafareita hiekkadyyneillä ja paljon muuta. Suosittelen lämpimästi Tunisiaa kaikille, jotka kaipaavat eksotiikkaa ja vaihtelua, mielenkiintoisia aktiviteetteja tai vain rentoutumista hienoilla rannoilla.