Lumoava Pohjois-Irlanti

 Kesällä 2011 toteutin pitkäaikaisen haaveeni. Osana pidempää Iso-Britannian ja Irlannin kiertomatkaa tein päiväreissun Pohjois-Irlannin suosituimpaan matkakohteeseen, UNESCON maailmanperintöluetteloon kuuluvaan Giant's Causewayhin.

Vietin Pohjois-Irlannin pääkaupungissa Belfastissa 3 päivää, joista yksi kului Causeway Touriin. Nähtävyyden suosiosta kertoo se, että jokainen ihminen, jonka kanssa puhuin Belfastin mainiossa hostellissani, oli joko tehnyt tai suunnitteli tekevänsä reissun Giant's Causewaylle.

Varasin retken Belfastin matkailutoimistosta. Päivän bussiretki useine pysähdyksineen kustansi 16 puntaa (tämänhetkisen kurssin mukaan n. 19 €) ja oli hintansa arvoinen. Matkoja tarjosi muutamakin yritys, mutta pienoisen pohdinnan jälkeen päädyin Allen's Touriin, joka osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi.

Matkaa rytmitti samalla oppaana toimivan bussikuskin humoristinen selostus. Onneksi tämän herran aksentti oli suht ymmärrettävää ja huumorin lisäksi täysi bussilastillinen turisteja sai myös aimo annoksen tietoa Pohjois-Irlannin historiasta ja ohittamistamme paikoista.

Bussi ajoi Pohjois-Irlannin kaunista itärannikkoa pitkin ja pysähdyksiä oli viisi. Niistä ensimmäinen oli melkein heti Belfastin keskustan ulkopuolella olevan Carrigafergusin linnan luona ja toinen kuvankauniissa Carnaloughin kalastajakylässä.

Pysähdyimme myös Bushmillsin tislaamolla, mutta aikaa oli vain rajoitetusti, emmekä päässeet tutustumaan tislaamoon tai maistamaan paikallista viskiä. Harmi!

Toinen lyhyt pysähdys oli eräällä näkoalapaikalla, josta pääsimme kuvaamaan Dunlucen linnan kuuluisia raunioita.

Matkan aikana sää ja sen mukana valo vaihteli koko ajan. Lähdimme matkaan pilvisessä säässä, mutta pilvet liikkuivat koko ajan ja näin lukemattomia vihreän eri sävyjä. Tiesin, että sää vaihtuu Pohjois-Irlannissakin jatkuvasti, mutta ei sään vaihteluita voi käsittää kunnolla, ennen kuin ne kokee itse. Heinäkuun lopussa sää oli yllättävän viileä, mutta aurinko lämmitti mukavasti – silloin kun se paistoi.

Noin puolivälissä matkaa, kun pysähdyimme Carrick-a-Reden köysisillan luona, satoi vähän, mutta se teki meri-ilmasta entistäkin raikkaampaa. Vedin raitista ilmaa keuhkot täyteen ja mietin, etten ole varmaan koskaan hengittänyt näin puhdasta ilmaa. Kännykässäkään ei ollut kuuluvuutta ollenkaan.

Sillan sai halutessaan ylittää pientä maksua vastaan, mutta korkeanpaikankammoisena tyydyin vain katselemaan henkeäsalpaavia maisemia. Hakeuduin kauemmas ihmismassoista ja kuuntelin hiljaisuutta.

Matkan aikana en juurikaan puhunut kenenkään kanssa. Vaihdoin muutaman sanan ,bussikuskin/oppaamme sekä muutaman muun matkustajan kanssa, mutta lähinnä nautin hiljaaolosta ja omasta seurastani. Se oli täydellinen vastapaino hostellin sosiaaliselle ilmapiirille.

Vihreä nurmikko kimalteli auringonpaisteessa, kun bussi vihdoin saapui Giant's Causewaylle. Nähdäkseen tämän muinaisina aikoina syntyneen luonnonmuodostelman oli laskeuduttava pitkä matka alas. Takaisin ylös meni yhden punnan kustantava bussi, jonka otin ihan mieluusti!

Viimeisellä etapilla oli runsaasti aikaa kierrellä ja katsella maisemia, joten hakeuduin pois suurista turistimassoista toiselle näköalapaikalle katselemaan jylhiä rantakallioita ja melkein turkoosia merta. Olo oli melkein epätodellinen.

 Paluumatkalla oli aikaa kuunnella musiikkia ja lepuuttaa kipeitä jalkoja. Bussikuskin/oppaamme mukaan olimme kävelleet päivän aikana yhteensä ainakin kuusi kilometriä. Siltä se tuntuikin!

Vaikka koin paljon, haluni kokea ja nähdä paljon enemmän Pohjois-Irlantia vain kasvoi.

Sain retkestä irti paljon enemmän kuin ikinä olisin osannut odottaa. Tämä heinäkuun lopun päivä nousi heti elämäni parhaimpien elämyksien joukkoon.