Festa, festa, festa

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta kun heitän tavaroitani tupaten täyteen asuntoautoksi muutettuun vanhaan mersuun. Aiemmin kesällä, Ruisrockissa, tutustuin minulle aivan entuudestaan tuntemattomaan henkilöön, jonka mukaan päätin sitten lähteä toisille festareille. 

Festarit ovat olleet minulle teinistä asti tärkeä osa Suomen kesää. Vaikka en pääsisi pidemmälle matkailemaan, edes viikonlopun pituinen vapaa pois pääkaupunkiseudulta arjen keskeltä virkistää mielen ja kropan. Vuoden 2010 festarikesä alkoi minun osaltani Turusta, Ruissalosta, ja jatkui myöhemmin Ouluun, Qstockiin, josta kerron tässä postauksessani enemmän.

Suuntana oli siis tällä festarikerralla Oulu ja Qstock. Otinkin kahden päivän varoitusajalla lomaa töistä ja päätin lähteä ex tempore -matkalle mukaan, menihän aiemmatkin festarit samalla periaatteella paremmin kuin hyvin. 

Matkamme alkoi Länsi-Vantaalta, jossa asun, ja jossa myös matkakumppanini asuvat. En tuntenut seurueesta ketään muuta kuin Ruisrock-tuttavani, ja olikin virkistävää matkustaa aivan uudessa seurassa, ilman mitään ennakkoluuloja, aikataulua tai arjen pakotteita. 

Sanomatta selvää, matka Ouluun 80 kilometrin tuntivauhdilla hirveässä helteessä ja ilman toimivaa ilmastointia, oli vähemmän kuin nautinnollista. Onneksi seura oli mahtava, ja pysähdellessä pienillä huoltoasemilla pitkin läntistä Suomea huomasin, miten erilainen ja monipuolinen maa Suomi onkaan luontoineen ja pienine kaupunkeineen. 

Noin kahdentoista tunnin päästä lähdöstä olimme vihdoin perillä Oulussa. Väsyneinä ja puutuneina saimme kuulla, ettemme pääse niin myöhään leirintäalueelle, joten yövyimme autossa läheisellä parkkipaikalla. Sekin oli kokemus sinänsä. Esimerkiksi uimme aamukuudelta vieressä sijaitsevassa meressä, jonka vesi tuli vain polveen asti, vaikka kävelimme metrikaupalla kohti aavaa. 

Seuraavana päivänä pääsimme vihdoin leirintäalueelle ja tietenkin myös festarialueelle ensin kierrettyämme Oulun keskustan.

Ostin ensimmäistä kertaa elämääni vain yhden päivän lipun festareille, lähinnä vain sen takia, että päälavalla esiintyi Eppu Normaali, jonka näkemisestä olin pikkutytöstä asti unelmoinut. Paikalla oli myös Mokoma, jonka halusin edottomasti myös nähdä. 

Keikat olivat juuri sitä mitä olin kuvitellutkin; MAHTAVIA! Lauloin ensimmäistä kertaa elämässäni kurkku suorana (myöhemmin myös käheänä) kaikki Eppujen kappaleet, ja roiskin hyppiessäni mutaisen maan vedet muidenkin päälle. Ei ollut ollut aikoihin niin vapautunut olo.

Ilta jatkui upeana lähtiessämme festarialueelta. Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan takaisin kohti etelää. Nautimme kesästä ja pysähtelimme kaikille pienille järville, joissa kävimme uimassa.

Matka eteni siis hitaasti ja seuraavan kerran päätimme yöpyä vielä Jyväskylässä. Saimmekin tietää vasta kaupungissa, ettei millekään leirintäalueelle mahdu, koska samaan aikaan oli Neste Oil Rallyt.

Festarireissumme kävi vielä eksoottisemmaksi, kun päätimme yöpyä K-Raudan pihalla ja keinuimme kaupan pihakeinuissa aamuyöhön saakka. Myöskään Jyväskylän yöelämä ei jäänyt kokematta.

Loppuihan tämäkin matka aikanaan, jälleen kerran mieli virkistyneenä ja kroppa väsyneenä, niin kuin aina festareiden jälkeen. Tutustuin koko kesän, ja erityisesti festareiden, aikana niin moniin uusiin ja mahtaviin ihmisiin, etten vaihtaisi kesääni mihinkään muuhun. Toiset tutuista jäivät ja muuttuivat ystäviksi, toiset lähtivät taas toiseen suuntaan kuin minä. 

En olisi silti missään nimessä mieluummin matkustanut ulkomaille tai viettänyt kesääni pääkaupunkiseudulla. Kesäni oli juuri sitä, mitä haluan tästä lähtien jokaiselta kesältä; ystäviä, lämpöä, musiikkia ja tietenkin sitä reissaamista!