Itä-Virossa matkailua omalla vastuulla

Tallinna on suomalaisen lempi ulkomaan kohde.  Tax free alkoholi ja vilkas yöelämä. Viro liittyi EU:hun 2011 vuoden alussa. Viroon matkustaminen on mutkatonta ja halpaa. Sinne lähdetään hyvällä meiningillä ja seuralla.  Linda Linella sinne pääsee nopeasti 1,5 tunnissa. Ottaessasi Tallinkin Baltic Princess 22 h risteilyn  voit nauttia uskomattoman yön laivalla ja aamulla pääset ulkoilemaan ympäri Tallinnaa.

Jotkut suomalaiset ovat laajentaneet omaa mukavuusaluetta ja käyvät tutustumassa muihinkin kulttuurialueisiin kuten Pärnuun. Kukaan suomalainen ei varmasti koskaan käy Itä-Virossa.

Kesällä 2010 minä lähdin isäni kanssa Itä-Viroon, Narvaan. Viron unohdettu alue, jossa työllisyystilanne  on erittäin huono ja rikollisuus rehottaa.  Paikka, jossa asuu venäjänkielinen väestö. Tehtaat on  suljettu aikoja sitten ja alueen ihmiset on  jätetty oman onnensa ojaan. Valtio ei välitä, koska venäjänkielinen väestö ei ole suosittu Virossa monimutkaisen historian takia. Jo et osaa viron kieltä, niin et saa kansalaisuutta, täällä olet sitten eristäytyneenä. 

Itse synnyin Narvassa, mutta muutin vanhempieni kanssa sieltä pois 5-vuotiaana Suomeen. Mutta mieleeni painautui muistikuvat minun asuinalueelta. Nyt 22-vuotiaana  menin Isäni kanssa käymään siellä sukulaistemme luona. 

Tallinnasta otimme bussin, jonka pitkä helteinen matka kesti yli tunnin. Saavuttuamme kaupunkiin oli selvää, että tämä EI ole Tallinna. Talot olivat isoja ja vanhentuneita. Itse kaupungissa oli vähän liikehdintää, supermarketteja oli kaikkialla. Isoja supermarketketjuja on rakennettu, yllätyin kun mietin väestön elintasoa. Muutenkin kaupunki näytti ihan siistiltä.

Saavuttuamme sukulaistemme luo  huomasin miten rapussa ovet olivat suuria ja niissä oli monipuolinen lukkosysteemi.  Mahdotonta murtautua. Suomessa asunnon oven saa näppärästi auki monenlaisin konstein, tässä rappukäytävällä vaadittaisiin jo rynnäkkötiimi.

Soitimme ovikelloa ja talon isäntä varmisti, ketkä olivat oven takana.  Uskomatonta! Nopeasti tajusin miten onnekas olen ollut, kun olen saanut asua Suomessa rauhassa.  Suomessa asuva nuori ei edes tajua miten onnekas hän on.

Minä ja serkkuni

Käveltäessä ympäri kaupunkia, tuntui, että koko ajan sai olla varuillaan. Enimmäkseen sen takia mitä tarinoita kuulin alueesta.  Helsingissä koko ikäni asuneena käveltyäni kaupungissa minulle tuli melankolinen olo.  Ei ollut ihmisvilskettä, kaupunki näytti kuolleelta.  Minulla oli etuoikeutettu ja hemmoteltu olo. Miten itse eläisin tällaisessa olosuhteessa. Kävimme katsomassa sukulaistamme hautausmaalla ja hämmästyin miten hautausmaa on täynnä minun ikäisiä miehiä.

Katsoin hotellimme parvekkeelta ulos ja aitauksen takana oli iso koira vartioimassa. Lohduttavaa. Hotelli oli muuten pieni ja siisti. Palvelu oli hyvää. Meidän lisäksi en nähnyt paljoakaan vierailijoita.

Tuli yö, kaupungilla liikkuminen oli kuulemma vaarallista. No mä olen niin seikkailunhaluinen, niin tottakai vaadin, että lähdetään kävelee yöllä ympäri kaupunkia.  Parille jätkälle heitin tupakan (silloin vielä poltin) muuten ei paljoa kontaktia tullut ihmisiin otettu. Pari klubia oli auki, mutta missä olivat ihmiset?  Kenties oli vain turisteja varten, kellä oli sitä rahaa. Kuin aavekaupungissa kävelisi. Itse tällä kertaa pysyin vodkapullosta kaukana. Tiedän mitä seuraisi siitä tällaisella alueella kun joku huomaisi että olet humaltuneessa tilassa.

Narvan linnoitus

Talojen nurkilla oli  teinipoikien isoja seurueita hengailemassa. Nuorisolla ei ole paljon muutakaan aktiviteettia. Prostituutio elää voimakkaasti, mitä ABC-asemalla katsoi. Huumeidenkäyttäjiä ja alkoholisteja Narvassa riittää, osa ihmisistä on menettänyt toivon ja siinä tilassa on luontevaa ajautua sille tielle.  En nähnyt yhtäkään poliiseja koko reissun aikana. Uskomatonta,  ei voi muuta sanoa.

Rajalla

Vaikka teksti saattaakin olla vähän synkkä, oli myös kaupungilla hyviäkin puolia. Sää oli aurinkoinen ja ruoka oli halpaa meidän elintasolla. Jotkut paikat olivat kauniita ja siistejä.

Kävin Narvan linnoituksella, joka oli Venäjän rajalla. Joen luona oli todellakin kaunista. Narvan linnoitus on kaupungin hienoin nähtävyys.  5 minuutin uintiretkellä olisin voinut siirtyä Venäjälle.  Silloin oli tapahtuma, historinen tapahtuma jossa ihmiset olivat pukeutuneet vanhanaikaisiin asusteisiin ja oli aika mukava 1800-luvun tunnelma. Ehdottomasti matkani mielenkiintoisin ja kaunein näky!

Venäjän ja Viron raja

Päästyäni takaisin Tallinnaan  olin oudossa olotilassa. Kuin olisi tullut toiseen maahan. Se   sai minut miettimään, miten rajusti elämä voi vaihdella milläkin alueella.  Se sai minut myös erittäin vihaiseksi, koska valtio on tietoisesti aiheuttanut tällaisen jakauman. Onko se yhteensattuma, että siellä missä venäjänkielinen väestö asuu niin siellä on maan huonoin elintaso? Elämä on epäreilua.

Matkailu-alueena tarjoaa  vaan venäjän ja vironkielisille väestölle jonkinlaisen kokemuksen. Suomalaisen matkailijan on turha vierailla, englantia harva osaa ja jos vähänkin turistinnäköinen niin ryöstön kohteeksi siinä tietenkin joutuu.

Olen onnellinen, että näin sen puolen Virosta, mitä maa ei halua ihmisten nähdä.  Koin vähän erilaisemman matkareissun kuin  yleensä. Aloin arvostaa  Suomessa elämääni erittäin paljon. Verrattuna siihen elämään, mitä Itä-Virossa oli, täällä Suomessa  eläminen on vadelmaa.