Minulla ja muutamalla ystävälläni oli mahdollisuus päästä alku syksystä purjehtimaan Turun saaristoon. Ensimmäisenä ajatuksena mieleeni tuli, että voi ei. En ollut itse koskaan aikaisemmin purjehtinut, joten se tuntui mahtavalta ajatukselta.
Onneksi meillä oli kokenut kapteeni, joka ymmärsi että emme aikaisemmin olleet paljonkaan vesillä ja osasi neuvoa kunnolla. Ennen matkaa mietin kuitenkin kuinka varaudun vaihteleviin sääolosuhteisiin. Päädyin ottamaan mukaan lämmintä vaatetta ja kunnolliset sadevaatteet sekä positiivisen asenteen.
Ensimmäinen iltana meidän oli tarkoitus nukkua Seilin luonnonsatamassa, mutta siellä oli muita, joten menimme pieneen luotoon. Luotoon oli jo saapunut muitakin, mutta ”naapurit” eivät ollenkaan häirinneet toisiaan. Teimme illallisen, joka syötiin myrskylyhdyn valossa. Silloin tuntui, että olisimme olleeet Pariisin kuun alla ja syönyt illallista hienossa ravintolassa.
Nukuimme kaikki purjeveneen sisällä, vaikka olisimme voineet mennä saareenkin nukkumaan. Ajatus lämpimästä makuupussista ja hyvistä yö unista olivat jo jokaisen mielessä.
Aamulla jatkoimme matkaa kohti seuraavaa määränpäätämme. Pitkän päivän jälkeen, kun saavuimme seuraavaan satamaan, kaikki olivat väsyneitä. Satama oli ihan tavallinen pieni saari, jossa oli kahvila sekä muita purjehtijoita.
Nukuimme kaikki purjeveneen sisällä, vaikka olisimme voineet mennä saareenkin nukkumaan. Ajatus lämpimästä makuupussista ja hyvistä yö unista olivat jo jokaisen mielessä.
Maisema Turun Saaristosta |
Illan alkaessa hämärtyä ajatuksiini iski, että huomenna olisi palattava kotiin ja takaisin arkeen, joka tuntui todella kurjalta. Illan pimeydessä nautin vielä alkavan syksyn hiljaisista tuulenvireistä, jotka kaikuivat kauaksi merelle muistuttaen minua ja muita siitä, että maailma on avoinna jokaiselle tekijälle.
Kotiin lähtiessä katsoin maisemia vielä viimeisen kerran ja mietin, miltä tuntuisi olla vapaa kuin lintu ja lennellä ympäriinsä ilman määränpäätä. Purjehduksesta jäi jokaiselle iloinen ja mukava kokemus.
Opin matkan aikana, että tietyt yhteisöt pysyvät ja auttavat aina hädän tullen. Purjehtiessa huomaa kuinka tuttavallisesti aina vilkutetaan toisille, kun mennään ohi ja hädän tullen ollaan valmiita auttamaan kaveria eikä jätetä ketään pulaan.
Rakastan merta, ja haaveilenkin purjehtimisesta. Meren äärellä on ihmisen hyvä olla. Se auttaa laittamaan asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja rauhoittaa. Purjehdusretkesi kuulostaa hauskalta!
VastaaPoistaOlet oikeassa Anniina. Meri rauhoittaa mukavasti ja silloin ajatuksetkin selkenee paremmin.
VastaaPoistaKannattaa vierailla kesällä, vaikka Turun saaristossa. Jos et mene purjehtimaan niin siellä on myös hyviä pyöräily reittejä ja samalla näkee myös merta.
Purjehtiminen on kyllä mukavaa ajanvietettä ja siinä saa arjen asiat ja kiireet unohtumaan. Varisinkin Turun saaristo on kesäisin hieno paikka:)
VastaaPoista