Kohta 23 vuotta kestäneen elämäni aikana olen saanut nähdä monenlaisia ympäristöjä matkustellessani pitkin maailmaa, lähinnä kuitenkin Euroopassa ja koto-Suomessa. Rupesin ajattelemaan, mitkä asiat minut saavat lähtemään matkalle, valitsemaan kohteeni ja suunnittelemaan matkani tietyillä tavoilla. Tässä muutama asia, joiden perässä minä olen lähtenyt matkustamaan:
Elokuvakokemukset
Vanhempiani kiittäen olen saanut käydä monella matkalla, joiden teemat ovat enemmän tai vähemmän suhteessa heidän (ja osin toki myös omienikin) lempielokuviinsa. New York, Lontoo ja monet muut alueet ja kaupungit ovat olleet miljöitä kenties maailman parhaille elokuville.
Oma pointtinsa elokuvamatkailussani on myös joka kesäinen reissu Suomen lappiin, Sodankylään, Midnight Sun Film Festivalille. Siellä olen saanut jo muutamana vuonna nähdä elokuvia, joita en muuten varmaan olisi saanut nähdä missään muissa ympäristöissä, kuin Suomen yöttömässä yössä. Hiukan voisin leveillä tässä kertomalla että olen ensimmäisten suomalaisten joukossa nähnyt Aki Kaurismäen Le Havren ennen sen hiljattain ollutta Suomen virallista ensi-iltaa.
Partiotoiminta
Kun on toiminut reippaasti yli puolet elämästään saman harrastuksen parissa, on sanomattakin selvää, että siinä harrastuksessa tulee nähdä jotakin miellyttävää, joka saa pysymään mukana kuvioissa jo pitkälle toistakymmentä vuotta. Minulla on näitä harrastuksia oikeastaan kaksi, mutta perehdyn tässä nyt partioharrastukseeni.
Partiota voi toteuttaa monessa muodossa ja monenlaisissa ympäristöissä. Ulkomaille ei partio ole minua vielä vienyt, mutta lähimmäksi olen päässyt, kun päätimme vaeltajaporukalla (silloin 14-18-vuotiaita partiolaisia) lähteä pyöräilemään Ahvenanmaan ympäri. Yli vuoden keräsimme rahaa (emme tosin olleet hirveän aktiivisia tässä suhteessa, ja varmasti lyhyemmässäkin ajassa olisimme saaneet tarvittavan potin kokoon), ja kun viimein pääsimme tien päälle elokuussa 2005, oli tunnelma mahtava siinä suomenruotsalaisessa ympäristössä.
Myös partiotaitokilpailut ovat kuljettaneet minua pitkin Suomea. SM-tasolla kilpailleena olen nähnyt paljon hienoja alueita, joihin en varmaan olisi koskaan päätynyt, ellen olisi pärjännyt kavereideni kanssa niin hyvin oman piirin kisoissa, että pääsimme SM-kisoihin piirin kustannuksella. Myös vaihtelevissa ympäristöissä pidetyt partioleirit ansaitsevat oman mainintansa tässä kohdassa. Näissä joskus tuhansien ihmisten tapaamisissa saa joskus verkostoiduttua kansainvälisiin uusiin partiokavereihin, ja tätä kautta saakin visioita siitä, minne haluaisi seuraavan kerran lähteä.
Kaverit ja uudet maisemat
Minulla on pari kaveria, joiden kanssa olemme lähes joka vuosi tehneet jonkinlaisen reissun. Joskus se on ollut roadtrip halki itäisen Suomen, joskus se on ollut viikonloppu Bremenissä Saksassa ja joskus se on ollut festarireissu Ruisrockiin. Jokainen näistäkin reissuista on ottanut paljon, mutta antanut vielä enemmän. Tieto siitä, että näkee tienpätkiä ja paikkoja, joita ei ole koskaan ennen nähnyt, ja siitä, että tiedossa on taas huima joukko uusia inside-läppiä, joista sitkeimmät jaksavat muistuttaa vielä monen vuoden jälkeenkin, on kova kannuste lähtemään ystävien kanssa reissuun aina uudestaan.
Yllä olen maininnut pintaraapaisun vain muutamasta matkailuuni vaikuttavasta tekijästä, mutta en hirveästi tätä pidempää romaania kehtaa tänne lisätä. Vastaan kuitenkin mielelläni lisäkysymyksiin, koska matkailu on äärettömän siistiä, ja siitä puhuminenkin on loistava väline ajan tappamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti