Ensimmäisen kerran sain nauttia Istanbulista, kun olin äidin vatsassa odottamassa ulospääsyä. Muistikuvia tästä ajasta, ei tietenkään ole. Ensimmäinen muistoni sijoittuukin kolmannen ikävuoden tienoille. Olin hiekkarannalla ja minulla oli vihreä ämpäri, jonka hukkasin. Tilalle sain uuden vaaleanpunaisen, jossa oli merenneidon kuva. Olin tyytyväinen. Nyt myöhemmin olen saanut kuulla, että samana päivänä skorpioni oli tehnyt pesän rantapyhkeeseeni. Sitä en onneksi muista.Nyt olen vieraillut Istanbulissa sukurasitteiden vuoksi noin 7 kertaa. Joka kerta rakastan kaupunkia yhä enemmän. Turkin suurimmassa kaupungissa asuu huimat 15 miljoonaa ihmistä, ja sen kyllä huomaa. Kaduilla ei ikinä ole hiljaista. Puheensorina ja autojen äänet ovat osa suurkaupunkia. Istanbulista löytää kulttuuria, ostospaikkoja, yökerhoja ja komeita miehiä. Mitä sieltä ei löydä, sitä ei tarvitse!
Itse pidän kaupungista eri syistä. Aina kun astun lentokoneesta ulos, tunnen nenässäni tutun tuoksun. Se on sekoitus itämaista ruokaa ja autojen pakokaasuja. Vain Istanbulissa vierailleet tietävät tämän tuoksun. Kun haistan sen, tunnen olevani kotona!
Kiva avaus joka on höystetty huumorilla.=)
VastaaPoistaYleisesti kohteessa tuntuu löytyvän kaikkea, mutta entä henkilöt, joilla ei ole sukutaustaa?
Kulttuuri saattaa olla ensimmäistä kertaa Istanbulissa vierailevalle myös shokki.
Perustelen tätä sillä, että kaupungissa asuu yli 15 miljoonaa ihmistä ja usein lomalta haetaan myös hiljentymistä tai pääsyä eroon tiukoista aikatauluista. Kohde soveltuu varmasti monelle, mutta sopiiko se rantalomakohteeksi tai rauhaa etsivälle?
Todella kivasti kirjoitettu, varsinkin alku!
VastaaPoistaItse en ole Istanbulissa käynyt koskaan, mutta matkakärpänen iski kun luin tekstiäsi.
On totta, että pienen kaupungin asukille tuo 15 miljoonan ihmisen kaupunki voi olla shokki, mutta kaikkeenhan tottuu :)