Heti aloitettuani italian kielen opinnot lukiossa, syntyi haave päästä joskus Roomaan ja muualle Italiaan matkustelemaan. Matkan aika koitti elo-syyskuussa 2006, kun olin saanut keväällä valkolakin päähän ja sen jälkeen työskennellyt kesän ahkerasti Linnanmäellä siivoojana ja ansainnut rahaa matkaa varten.
Se oli ensimmäinen kerta, kun lähdin yksin matkalle. Olin tuolloin 18-vuotias ja vietin Roomassa kolme viikkoa ja Firenzessä viikon. Monet hostelleissa tapaamistani reppureissaajista ihmettelivät sitä, kuinka olen uskaltanut lähteä yksin matkalle ja vieläpä niinkin nuorena. Syy oli se, että kukaan kavereistani ei koulun, työn tai muun pakottavan syyn takia päässyt lähtemään kanssani matkalle. Ja unelmathan on tehty toteutettaviksi, joten en jäänyt asiaa sen kummemmin murehtimaan vaan lähdin matkaan.
Jo ensimmäisinä päivinä totesin, että yksin matkustamisessa todella on omat hyvät puolensa. Saa tulla ja mennä niin kuin haluaa. Saa katsella niitä nähtävyyksiä, joita itseään huvittaa. Ei tarvitse tehdä muista riippuvia kompromisseja, eikä tarvitse huolehtia muista kuin omasta itsestään.
On yksin matkustamisessa toki huonotkin puolensa. Noin kolmen viikon matkustamisen jälkeen tunsin oloni jo melko yksinäiseksi ja kaipasin omia kavereitani Suomessa. Hostelleissa asuminen helpotti yksinäisyyttä jossain määrin, sillä siellä tapasi paljon uusia ihmisiä ympäri maailman. Tarvitsee vain olla hiukan sosiaalinen ja avoimin mielin saadakseen hostelleissa juttukaverin.
Toinen huono puoli yksin matkustamisessa oli se, että Italian yöelämää en tuolloin nähnyt lainkaan. Olin eräänä päivänä yksin ulkona myöhään illalla, kun eräs paikallinen mies lähti seuraamaan minua autollaan, enkä sen jälkeen uskaltanut enää olla yksin yöaikaan liikenteessä.
Vaikka itsekin olin aika pissat housuissa reissuun lähtiessäni, voin näin jälkikäteen sanoa, että se on ollut matkakokemuksistani parhain. Sain olla oman onneni herra ja opin matkan aikana elämästä ja itsestäni paljon. Opin muun muassa niinkin tärkeän asian kuin: "Raha ei kasva puussa." Sitä kasvoi onneksi isäni lompakossa, kun olin tuhlannut kaikki ansaitsemani rahat, enkä ollut vielä ostanut paluulippua.
Jos siis tunnet olevasi tarpeeksi rohkea ja pärjääväsi itsenäisesti, suosittelen lähtemään matkalle yksin. Ties vaikka sattuisit tapaamaan mukavan henkilön rautatieasemalla ja käymään hänen kanssaan treffeillä vielä samana iltana. Niin minulle kävi. Mutta ei siitä sen enempää.
Olipa innostava kertomus! Itse olen aina vierastanut yksin matkustamista, mutta jos olisi nuorempana tehnyt vastaavan reissun kuin sinä, olisi rohkeutta varmaankin tarttunut mukaan uusiin koitoksiin. Tosin tämän postauksen jälkeen saatan vielä harkita yksinmatkailua, ja jos kolmessa viikossa ikävä yllättää niin kokeillaan vaikka kahden viikon versiota ;)
VastaaPoistaJos yksin matkustaminen arveluttaa, niin ehkä voit ensin kokeilla sitä vaikka viikonlopun verran täällä Suomessa. Ettei vaan tarvi sitten tulla jostain Roomasta maitojunalla kotiin, kun tuleekin äitiä ikävä:P
VastaaPoistaYksin matkustaminen antaa kyllä paljon, mutta kenenkä kanssa saat jakaa kaikki uudet ja ihanat asiat.
VastaaPoistaOlin ulkoimailla työharjoittelussa, yksin, erään kuukauden vuosia sitten ja nautin kyllä joka hetkestä. Olisin mielelläni jakanut sen kaiken jonkun toisen kanssa. Tunsin oloni yksinäiseksi monta kertaa, varsinkin iltaisin, kun työt oli tehty.
Onneksi maa oli tuttu ja osasin liikkua siellä ja kierrellä ympäriinsä. Tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja koin mitä ihmeellisimpiä seikkailuja.
Viimeisimmän reissuni tein kaverini kanssa ja myönnän, että näin oli mukavampaa. Sain jakaa mietteitä hänen kanssaan, mutta saimme myös vietettyä omaa aikaa. Toisella oli eri intressit, joten menimme välillä omia reittejä.
Yksin, kaksin tai ryhmänä, matkustelu on aina mahtavaa. Toiset ovat rohkeampia, toiset tarvitsevat tukea. Hieman kadehdin rohkeuttasi...kenties joku päivä rohkaisen oman mieleni.
Itselläni on niin huonoja kokemuksia kavereiden kanssa matkustamisesta, että siksi liputan yksin matkustamisen puolesta. Vaikka tottahan se on, että yksin matkustaessa ei ole ketään, jonka kanssa jakaa kaikki upeat matkakokemukset. Mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö voisi nauttia kaikesta uudesta ja ihanasta samalla tavalla.
VastaaPoista