Noch 123 Tage, 5 Stunden 50 Minuten bis zum 179. Münchner Oktoberfest!

Kohta se taas alkaa ja vuoden mittainen odotus palkitaan. On taas se aika vuodesta kun Oktoberfest alkaa ja on aika kaivaa kaapista saksalainen kansallispuku. Tänä vuonna Oktoberfest järjestetään 22.9.2012-7.10.2012.

Oktoberfest on kaksiviikkoinen olutfestivaali, joka pidetään joka vuosi Münchenissä Etelä-Saksassa Theresienwiesenin alueella, joka tunnetaan paremmin nimellä ”Wiesn”.  Viime vuonna Oktoberfesteillä oli 6,9 miljoonaa kävijää ja litran tuoppeja myytiin 7,5 miljoonaa. Tämä ehkä kuvastaa, että kyseessä ei ole mikä tahansa olutfestivaali. Wiesnin alueelle kootaan 14 telttaa ja huikea määrä erilaisia kojua ja laitteita.

Löwenbräu olut-teltta

Alue on täynnä olut-telttoja, joihin voi varata pöydän koko porukalle tai vain koittaa onneaan, josko mahtuisi sisään. Telttojen sisällä ei voi missata sitä oikeaa saksalaista tunnelmaa. Ihmiset laulavat saksalaisia juomalauluja, nauttivat hyvästä ruuasta ja tanssivat pöydillä.

Telttojen ulkopuolella ei voi kuitenkaan tylsistyä. Laitteita löytyy lapsille ja myös oikeille hurjapäille. Tosin yksi laite maksaa noin 6 euroa, joten rahaa kannattaa varata mukaan. Wiesn alueelle pääsee kätevästi U-bahnilla tai Tram 19 johdattaa myös kävelymatkan päähän Wiesnistä.

Lähdin viime vuonna monen vuoden haaveilun jälkeen Oktoberfesteille hyvän ystäväni kanssa. Aloimme suunnitella matkaa hyvissä ajoin ja ostimme lentoliputkin ajoissa, jotta saisimme ne vielä halvalla.

Tosin kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti. Majoituksen kanssa oli ongelmia ja lennotkin vaihtelit koko ajan. Pääsimme kuitenkin onnellisesti ja ehjinä perille.

En oikein tiennyt mitä odottaa, kumpikaan meistä ei ollut ottanut kauheasti selvää asioista etukäteen. Emme suunnitelleet matkaa sen kummemmin. Ajateltiin, että let’s go with the flow. Mikä kannatti ehdottomasti.



Tunnelmaa teltan sisältä

Meillä oli 5 päivää aikaa kokea tämä ainutlaatuinen juhla. Ensimmäinen päivä meni kuitenkin kauheassa väsymyksessä, koska olimme matkustaneet koko päivän ja lentomme oli lähtenyt ennen aamukuutta Helsingistä. Otimme rauhallisesti, tutustuimme kaupunkiin, kävimme turistikohteissa ja katselimme ihmisiä, jotka kulkivat ympäri kaupunkia Trachtenit (kansallispuvut) päällä.

Yritimme päästä Etelä-Saksan murteen maailmaan, joka oli jotain aivan toista mihin olimme ystäväni kanssa tottuneet. Olen lukenut monta vuotta saksaa ja asunut Sveitsissä, mutta olin taas aivan pää pyörällä.  Onneksi laulujen sanat pysyivät samoina sillä ne olivat enemmän kuin hallussa.

Keksikoju

Ensimmäinen ilta meni kokonaan Wiesn alueella. Tutustuimme ihmisiin, maistoimme bayernilaisia herkkuja, ostimme keksit kaulaan ja tietysti maistoimme miltä se saksalainen ”mass” (litran tuoppi) maistuu! On erittäin tyypillistä ostaa siis narusta roikkuva iso keksi kaulaan johon on koristeltu ja kirjailtu erilaisia tekstejä.

Seuraavana päivän ostimme jo hienot Trachtenit, joita kannoimme ylpeinä koko 4 päivän ajan. Vaihtoehtoja oli liikaa, sillä minulla meni varmasti 5 tuntia kun yritin päättää mikä näyttää parhaimmalta ja tarkoitus oli pysyä myös budjetissa.



Wiesn

Tunnelma oli käsin kosketeltavissa joka puolella. Turisteja oli ympäri maailmaa, mutta törmäsimme varmasti eniten englantilaisiin, sveitsiläisiin ja italialaisiin. Aurinko paistoi koko reissumme ajan ja saimme ainakin vatsat täyteen saksalaisia herkkuja. Knödelit, hapankaali, metrin pituiset makkarat ja lämmin perunasalaatti tulivat matkan aikana erittäin tutuiksi.

Tämä vuosi tulee olemaan kuitenkin erilainen, sillä olen menossa työharjoitteluun Müncheniin. Saan siis nauttia kokonaiset kaksiviikkoa Oktoberfest huumasta.

Olen erittäin innoissani, sillä työpaikka johon olen menossa tekemään harjoittelun, tekee myös retkiä Oktoberfesteille. Olen siis selkeästi valinnut oikein maan ja työpaikan. En malta odottaa että pääsen puhumaan saksaa ja nauttimaan Alpeista, jotka juuri ja juuri näkyvät Münchenin korkeimmalta paikalta.  

Tässä vielä muutama vinkki, jos olet lähdössä Oktoberfesteille:

Muistathan hankkia majoituksen ajoissa ja säästää hieman rahaa. Litran tuoppi ”mass” maksaa noin 10 euroa. Vuonna 2011 se maksoi 9.40 mutta pitää muistaa antaa hieman tippiä mahtaville naistarjoilijoille, jotka kantavat parhaimmillaan n0in tuoppia samanaikaisesti pöytään.  Ja jos huumoria riittää niin ei muuta kuin Lederhosenit jalkaan ja menoksi.

EIN PROSIT DER GEMÜTLICHKEIT!



PROST!

Malesia – todellinen Aasia

Olin ensimmäistä kertaa Malesiassa viime tammikuussa kahden kaverini kanssa. Päätös reissuun lähdöstä tuli tehtyä vain muutama viikko ennen matkaa, tosin reissusta lämpimään kylmän talven keskellä olin haaveillut vuoden päivät ainakin.

Reissu alkoi pienellä jännitysmomentilla jo lähtöselvityksessä, kun matkailuvirkailija kertoi, ettei kaverin passi ole tarpeeksi kauan voimassa matkan jälkeen. Toisin sanoen 6kk sääntö jäi kiinni kahdesta päivästä. No meillä kävi tuuria, että poliisiasema sattui olemaan vielä tunnin auki ja ehdittiin täpärästi juosten boardingiin.



Pantai Cenang Beach Langkawi


Perillä Malesiassa, Langkawin saarella, sen sijaan huomattiin, ettei kaverin laukku ollut säädöstä johtuen ehtinyt mukaan koneeseen.  Ihanien paikallisten virkailijoiden kanssa selviteltiin asiaa, joka hoitui helposti heidän hyvän englanninkielentaidon ansiosta. Yksi virkailijoista lähti jopa heittämään meitä meidän hotellille omalla autollaan. Hostelliin päästyä vastassa olikin kulkukissojen sijaan suloisia apinoita.

Uuden Vuoden rantajuhlat

Reissun ensimmäinen päivä oli Uuden vuoden aatto ja mikä olikaan sen mahtavampaa kuin päästä hyisen talvisään keskeltä upottamaan varpaat rantahiekkaan, 30 asteen lämpöön ja tanssimaan ilotulitusten, kokkojen ja hyvän musiikin tahdittamana.

  

Langkawi oli saarena aika pieni ja parissa päivässä nopeasti kierretty. Paras tapa saareen tutustumiseen oli sen kiertäminen autolla, joka vuokrattiin päiväksi porukalla. Auton päivävuokra oli 80 ringgittiä eli noin 20€ ja se jaettuna kolmelle ei siis lähes mitään. Saman verran maksettiin 5 minuutin norsuajelusta kahdestaan kaverin kanssa, mikä olikin vähän kalliimpaa kyytiä. Autolla kierrettiin mm. Bird Paradise -eläintarha, jossa olalleni laitettu papukaija alkoi kirkua niin kovaa, että lopulta kiljuin kilpaa sen kanssa, kruisailtiin saaren korkeimmalle huipulle 900m korkeuteen ja vaivalla etsittiin vesiputousta, joka lopulta osoittautuikin pieneksi lammikoksi.

SkyPark Singaporessa

Langkawilta otettiin lautta ja bussi ensin Singaporeen. Singapore on kaupunkina juuri niin siisti kun siitä oli saanutkin kuvan. Kaikki on tarkoin määrättyä ja säädettyä. Ei juontia, syöntiä tai tupakointia julkisilla paikoilla tai ne oli sallittu vain niille merkityillä alueilla.

Marina Bay:n ostoskeskus Singaporessa

Kauppoja ja ostoskeskuksia oli vieri vierekkäin ja mitä kalliimpia kauppoja sitä enemmän niitä oli. Lähestulkoon jokaisella paikallisella naisella oli Louis Vuittonin laukku olalla ja niitäkin liikkeitä varmaan enemmän kuin Helsingissä ruokakauppoja. Missään muualla en ole myöskään nähnyt niin paljoa hienoja luksusautoja kuin siellä! Siinä kyllä kalpeni Audi A5 rinnalla.

  

Kaupunki herää kunnolla eloon iltaisin ja kaikki suuntaavat silloin hienoissa asuissa syömään ja drinkeille ystäviensä kanssa upeisiin ravintoloihin, joita kaupungissa myös riittää. Meidän fliplopit ja hikiset paidat eivät ihan sopineet tähän elämäntyyliin, mutta toisella kertaa sitten.  Me päädyttiin katsomaan Samuli Edelmania valkokankaalla leffateatteriin, jossa paleltiin tehokkaan tuuletuksen niin, että harkitsin vakavasti rappusjuoksua lämmitykseksi kesken elokuvan.

Impiana KLCC Hotelli

Singaporen jälkeen lähdettiin Kuala Lumpuriin, jossa oltiin reissun viimeiset päivät. 3 yötä majailtiin 4 tähden luksushotellissa, jossa oli ulkouima-allas. Kuala Lumpurissa on maailman halvinta yöpyä luksushotellissa ja siksi se hupi ei tullutkaan kalliiksi. Suomessa vastaavalla hinnalla ei saisi yötä edes omppuhotellissa. Hostelleissa vietettyjen öiden jälkeen tuntui enemmän kun luksukselta, kun ei tarvinnut herätä keskellä yötä tajuten, että sänky kuhisee lutikoita tai aamiaisella olikin valkoisen leivän ja marmeladin sijaan tarjolla yli 100 erilaista ruokaa.

 



Kuala Lumpur, kuva TV-tornista



Se tunne, kun upottaa flipflopit valkoisen hiekan sijasta valkoiseen hankeen ja tajuaa että tili on ihan tyhjä. Mutta SE TUNNE kun kaikki todellakin on ollut joka pennin arvosta!

Miksi ja miten me matkaamme?

Moni on sen tunteen joskus eläessään tuntenut: pakonomaisen tarpeen pakata laukku ja suunnata nokka kauas kotoa. Reissukärpäsen puraistua kuume voi olla kova.

Firenzen punatiiliset katot ovat vakuuttava näky

Jotkut meistä kaipaavat turvallista neljän tähden hotellia, rantaa ja palveluita käden ulottuvilla, toiset meistä kaipaavat vain repun selkäänsä ympärilleen ja jotain uutta ympärilleen.

Kumpikaan ääripää eikä näiden väliin putoavat ole toistaan parempia tai huonompia.

Matkailumieltymykset kertovat paljon ihmisestä itsestään, pääosin juuri hänelle itselleen.

Omassa matkustamisessani nautin aina tietynlaisesta yllätyksen elementistä, arvaamattomuudesta ja tuntemattoman pelon kukistamisesta.

 Vapaa pudotus oman pään sisään

Yksin matkustaessa matkaaja voi luoda omat aikataulunsa ja ohjelmansa; omat jalat hallitsevat kaasua, jarrua ja rattia. Näin matkustaessa olen itse ainakin tuntenut oloni vapaammaksi kuin koskaan. Tuntui että kaikki kahleet ovat jääneet taakse ja pystyi vain seuraamaan omaa mieltään.

Madridin katukuvaa

Tuhansien kilometrien päässä lähimmästä tutusta pärstästä ei ole ketään, johon tottumuksen mukaan turvautua, vaan on täysin ja ainoastaan vastuussa itsestään. Tällöin on tosissaan vapaa olemaan joko täysin itsensä tai vaikka vaihtelun vuoksi joku aivan muu; suosittelen lämpimästi ottamaan muut ihmiset kyllä huomioon.

Vuonna 2009 minulla oli taskussa kuukauden Interrail-passi joka lähtee käyntiin viikon jälkeen laskeutumisesta ensimmäiseen kohteeseen ja ainoa varaus meno lentojen lisäksi oli paluulento kuuden viikon päästä Amsterdamista.

Piste A ja B olivat tiedossa, mutta kaikki mitä väliin mahtui, meni aivan aamun fiiliksien mukaan. Tässä tosiaan matka oli määränpäätä tärkeämpi.

Ainoaksi huonoksi puoleksi laskisin, että majoituksien kanssa välillä meni kiertelyksi hostellien ovelta ovelle kysellen hintoja ja vapaita paikkoja. Toisaalta Saksassa päädyin kokeilemaan hotellien oltua täpötäysiä telttamajoitusta paikassa, joka osoittautuikin aivan mahtavaksi.

Venetsian yöelämää

Joskus taas teki mieli hetkeksi hieman omaa tilaa ja nappasin vaihtelun vuoksi oman huoneen. Enimmäkseen pyrin maksamaan pelkästään sängystä ja lokerosta johon lukita reppuni.

Matkan varrella itselleni loin pienoisia välitavoitteita tapaamieni ihmisten suositusten mukaan ja reissusuunnitelma loi itse itseään ajan myötä olematta lainkaan kahlitseva.

Jälkikäteen ajateltuna oma liikkumistahtini olisi voinut olla paljon rauhallisempikin. Jyutebjun halu nähdä ja kokea mahdollisimman paljon piti jalat jatkuvassa liikkeessä, jolloin monesta kohteesta kerkesi vain raapaista pintaa hieman.

Kuuden viikon aikana kävinkin läpi 10 kaupunkia yöpyen yhdestä kymmeneen yötä per kohde.

Huolet narikkaan ja vaihtoehdot harkintaan

Matkaillessa törmää kaikkeen kummaan,
kuten Münchenissä tähän rintaliivein koristeltuun baariin

Puhuttaessa ihmisten kanssa yksinmatkustuksesta ensimmäisenä nousee esiin pelot  yksinäisyydestä ja omasta turvallisuudesta.

Turvallisuudestaan ei kannata tinkiä, mutta ei kannata myöskään sulkea kaikkia ulkopuolelle liiallisten ennakkoluulojen ja pelkojen takia.

On hyvinkin totta että aina ei vain jaksa kurkottaa muihin ihmisiin ja olonsa voi tuntea yksinäiseksi. Tällöin puhelu taikka muutaman viestin vaihtaminen kavereille toimii lääkkeenä hyvin ja toivon mukaan pikkuhiljaa se rohkeus tutustua uusiin ihmisiin herää.

Hyviksi puoliksi nousee, että yksin matkatessa helpommin ja todennäköisemmin pyrkii tutustumaan uusiin ihmisiin ja on itsekin helpommin lähestyttävissä.

Neljän eri maan matkaajat samassa yöjunassa

Myös matkasuunnitelmissa on itsellä täysin vapaat kädet. Kaverin tai varsinkin useamman matkassa eivät mieltymykset aina välttämättä osu yhteen. Joskus saattaa päätyä painostuksesta jopa paikkaan josta ei itse juurikaan nauti tai kulkemaan itselle sopimattomassa tahdissa.

Toisaalta ystävän seurassa hyvät kokemukset vain paranevat.

Jokaisen kannattaa siis tutkia ja pohtia ajatuksella läpi itselleen sopivimmat vaihtoehdot.

Suosittelenkin että kannattaa joskus heittää noppaa ja kokeilla jotain itselle aivan uutta.

Kesälomallahan ei olekaan kuin aikaa!

Lapsuusmuistoja

En edes muista milloin kävin ensimäisen kerran Transilvaniassa... Olin varmasti vielä vauva siihen aikaan. Isäni syntyi Transilvaniassa ja isovanhempani asuivat siellä.

Elettyäni koko vuoden kiireisessä ja meluisassa Bukarestissa, lähdin Luoteis-Transilvaniaan muutamaksi hyvin ansaituksi hiljaiseksi viikoksi joka kesä. Transilvanian maalaiskylillä ympäröivät laajat loppumattomalta tuntuvat vihreät kentät täynnä kukkia ja hedelmäpuita, virtaavat joet sekä henkeäsalpaavat maisemat.

Ilma on hyvin puhdasta ja asukkaat ystävällisiä. Alhainen ilmansaasteiden määrä takaa sen, että taivas on kirkas ja tulee olo kuin olisi jossakin toisessa maailmassa.

Pienestä saakka olen nähnyt sen olevan oikea ”Heaven on Earth”.

Kuuttomana pilvettömänä yönä taivas on täynnä miljoonia kirkkaita tuikkivia tähtiä, jotka ovat kuin pieniä aukkoja Paratiisin lattialla. Siellä pilvettömän taivaan tähdet näyttävät olevan niin lähellä, että niitä voisi lähes käsin kosketella, ja koko yö on uskomattoman kaunis. Jäin usein illalla isovanhempieni pihalle katselemaan maisemia ja tähtitaivasta. Havahduin vasta kun kuulin jossakin kissan naukuvan ja säikähtäneenä juoksin äkkiä takaisin sisälle.

Nuo muistikuvat palaavat yhä mieleeni aina kun katselen tähtitaivasta, ja muistelen sitä, kuinka laskin tähdenlentoja (minun henkilökohtainen ennätys on 27 tähdenlentoa saman yön aikana!! :D). Ja vaikka olen käynyt monissa muissa ihmeellisissä ja mahtavissa paikoissa jo tähän ikään mennessä, etsin yhä sitä tähtitaivasta, jonka näin lapsuudessani isovanhempieni kylässä. Vaikka en olekaan koskaan löytänyt mitään siihen verrattavaa mistään muualta…

Fiiliksiä Barcelonasta

Sain harjoittelupaikan Barcelonasta!!

Tätä olen odottanut viimeiset 1,5 vuotta, jolloin sain kuulla, että pääsin opiskelemaan Helmi Liiketalousopistoon matkailua. En voisi sanoin kuvailla tätä onnen määrää kun kuulin, että olin saanut harjoittelupaikan Scancomingin toimistosta. Onnekseni yksi ystävistä sattui paikalle juuri tuon puhelun saadessani ja hän tallensikin riemunkiljahdukseni videolle. Sitä on sitten hieno katsella myöhemmin!

Syitä miksi olen niin fiiliksissä Barcelonaan muutosta on mieletön määrä. Suurin tällä hetkellä tuntuu kuitenkin olevan se suuri kaipuu takaisin unelmakaupunkiini.

Olen asunut Barcelonassa aikaisemminkin. Lukion kirjoitusten jälkeen päätin lähteä Espanjaan opiskelemaan espanjan kieltä. Sanaakaan en osannut, ketään en tuntenut ja kaupunkikin oli vieras. Ehkä se on tätä nuoruuden naiviuutta, mutta ei minua edes jännittänyt. Muistan edelleen sen kutkuttavan odotuksen tunteen ympäri kehoani kun odotin vuoden matkaani pois Suomesta.

Espanjalainen kulttuuri on aina vedonnut minuun. Avoimuus, ystävällisyys ja perhekeskeisyys ovat arvoja, joita heidän kulttuurissaan arvostan. Lisäksi maukkaat ruoat kuten tapakset, meripaellat ja tuoreet churros con chocolatet vievät kieleni mennessään puhumattakaan sangriasta auringonlaskua katsoessa.

Barcelona kaupunkina tarjoaa jokaiselle jotakin. Siinä yhdistyvät hiekkaranta, suurkaupunki, mieletön kulttuuri ja rakennukset kaupungin rentoon tunnelmaan, espanjalaisen kitaransoittoon, upeisiin tuoreisiin tuoksuihin ja vuorien ympäröimiin seikkailuihin.

Elokuuhun on enää kolme kokonaista kuukautta! En malta odottaa, että pääsen heräämään ensimmäisenä aamuna Barcelonasta, kuulla liikenteen ja ihmisten hälinän, tuntea auringon lämmön ikkunan läpi ja haistaa sen tutun Barcelonan tuoksun, jota niin ikävöin. Odotan myös työharjoittelun alkua innoissani, vaikka en ikinä olisi uskonut, että olisin töissä toimistotyössä.

Lukiessani Scancomingin nykyisen työharjoittelijan blogia sain lisäenergiaa siitä kuinka monipuolisia työtehtävät heidän toimistossaan ovatkaan. Työtehtävinä on esimerkiksi tarjousten lähettämisiä ja vastaanottamisia, ravintoloiden, hotellien ja kuljetuksien varauksia, mutta myös toimiston ulkopuolisia tehtäviä kuten Barcelonan jalkapallopelin lippujen hakemista ja toimittamista asiakkaiden hotelleille tai asiakkaiden hakemista lentokentältä.

Tulevaisuudessa voikin lukea lisää blogikirjoituksiani Barcelonassa elämisestä ja työharjoittelusta koulun kansainvälisiltä sivuilta.

Yksi maailma, yksi rytmi

Yksi maailma, yksi rytmi

Musiikki on monta asiaa. Se on mm. ihmisiä yhdistävä tekijä, lohtua tarjoava kuuntelija sekä rohkaisua antava motivaation lähde. Toisaalta musiikki saattaa joitakin myös ärsyttää, häiritä toisen keskittymistä, aiheuttaa paheksuntaa tai pahimmillaan jopa määrätä toisen ihmisen suhtautumisen toista ihmistä kohtaan. Tärkeintä on kuitenkin, että musiikki herättää meissä tunteita.

Musiikki tarkoittaa rytmiä ja rytmi puolestaan iloa. Musiikki voi antaa normaalisti hohdottomiin ja arkipäiväiseltäkin tuntuviin askareisiin uutta särmää ja intoa. Se siivittää meitä eteenpäin läpi vaikeidenkin aikojen ja poistaa kaikki huolemme edes hetkeksi voidessamme rauhassa vajota sen rauhoittaviin sävelmiin. Voisi sanoa, että musiikki tuo uutta puhtia elämään, ja olenkin varma, että meistä jokainen voi tähän samaistua.

Miksi sitten suhtaudumme toisten musiikkimakuun niin kriittisesti ja epäilevän ennakkoluuloisesti? Eihän musiikin tehtävä ole erottaa ihmisiä, vaan yhdistää heitä iloitsemaan yhdessä keskenänsä. Paras ilo on aina jaettu ilo. Ei vanhemmalla pariskunnalla ole siis mitään syytä katsoa happamasti paheksuen nuorempaa pitkätukkaista poikaa, joka matkustaa mustat vaatteet yllään samassa bussissa heidän kanssaan, ”paholaisen musiikki” stereoissa pauhaten.

Eikä samoin tällä pojallakaan ole mitään oikeutta katsoa väheksyvästi ja halveksuen löysät, ehkä hieman ylisuuret vaatteet kadulla päällään kulkevaa hopparityttöä, joka ääneen lauleskelee omia lyriikoitaan ihmisten seassa astellessaan. Itsensä ilmaiseminen ja kuulluksi tuleminen ovat ihmisen yksi perustarpeista, ja musiikki ja rytmi ovatkin itsensä ilmaisua parhaimmillaan.

Kaikki me olemme yksilöitä - niin samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia, ja kaikki varsinkin erityisiä. Kaikilla meistä on oikeus olla juuri sitä, mitä me haluamme, eikä kenelläkään meistä ole oikeutta määritellä tai lokeroida, pilkata tai herjata saati arvostella ja tuomita toista vain sen vuoksi, mitä hän on tai haluaakaan olla, mitä hän tekee tai haluaa tehdä tai etenkään sen vuoksi, mitä hän kuuntelee. Kunhan kaikki tekemämme vain tapahtuu hyvässä tahdossa ja hyvällä sydämellä.

Ihmisen tulee oppia arvostamaan jokaista - siis kaikkia ja kaikkea - juuri sellaisena kuin he ovat ja millaisiksi heidät onkaan tarkoitettu. Kaikkia tulee rohkaista tekemään juuri sitä, mitä he itse haluavat – oli se sitten laulaa kadulla ohi nuotista, soittaa väärin kitaraansa opetellen virheistään tai vaikka sitten hakata peltirumpujaan tahdissa odotellessaan bussia. Elämä on yhtä oppia emmekä me koskaan tule olemaan valmiita. Kukaan meistä ei syntyjään ole mestari, vaan korkeintaan lahjakas, eikä toista tule kadehtia hänen ominaisuuksiensa vuoksi tai varsinkaan itse häpeillä sitä, mitä on.

Muutos lähtee jokaisesta itsestään, sieltä sisältäpäin. Sallimalla muille oikeuden vapaaseen itsensä ilmaisemiseen, tulemme sallineeksi sen myös itsellemme. Hyvä tulee pistää kiertämään pyyteettömien tekojen kautta, oli se sitten vain rohkaiseva lausahdus epäonnistumisen jälkeen tai iloinen onnittelu toisen onnistumisesta. Se voi olla rakkaalleen lahjaksi annettu kukkakimppu, nälkäiselle tarjottu ateria tai janoiselle annettu lasillinen tai vaikkapa pullollinen vettä.

Vapaan itsensä ilmaisun tukeminen ja itse sen toteuttaminen onkin paras tapa taistella ennakkoluuloja ja vallitsevia stereotypioita vastaan. Ihmisen ei tule mainostaa itseään sillä, kuinka suvaitsevainen hän onkaan, vaan se tulee näyttää itse omien tekojensa kautta.

Kaikki lähtee pienistä teoista kotiympäristössään, mutta sanaa tulee levittää kaikkialle. Maailma, luonto ja elämä on annettu Sinulle koettavaksi, kuultavaksi ja nähtäväksi. Samoin on kuitenkin myös Sinut luotu siitä huolta pitääksesi. Pakkaa siis jo reppusi ja lähde maailmalle! Loppujen lopuksi raha ei kuitenkaan ole kynnys yhtään millekään, ellei siitä sitten tee sellaista itselleen, eli pelkkää tekosyytä. Ihminen tarvitsee vain tervettä uskoa itseensä, uskallusta tarttua uusiin haasteisiin ja tahtoa lähteä kohti itselleen yhä tuntematonta.

Tutustu siis vieraisiin kulttuureihin, kartuta tietojasi ja peloitta toteuta elämäsi oppia! Mutta ennen kaikkea, olemalla itsesi, näytä maailmalle, kuinka hieno persoona juuri Sinä olet! Eläkää elävää elämää! :)

Thaimaan-lomani

Olin Thaimaassa ensimmäistä kertaa tämän vuoden tammikuussa perheeni ja poikaystäväni kanssa. Olimme Aurinkomatkojen järjestämällä matkalla Patong Beachilla kaksi viikkoa.

Lensimme Finnairilla ja lento kesti noin 10 tuntia. Matka oli pitkä, mutta se taittui hyvin elokuvia katsellessa, lehtiä lukiessa ja lopulta nukkuen. Lento menomatkalla oli onneksi yölento.

Saavuttuamme Phuketin lentokentälle jouduimme odottelemaan hetken passintarkustuksessa. Lentokenttä (sekä Phuket lomakohteineen) oli täynnä kiinalaisen uuden vuoden juhlijoita.

Kävellessämme bussiin iski lyhyt sadekuuro, mutta saavuttuamme lomakohteeseemme, Patong Beachille, aurinko paistoi. Sää oli lähes joka päivä aurinkoinen. Lämmintä oli reilusti yli 30 astetta. Loman aikana oli vain muutama pilvinen päivä.

Olimme Baumanburi-hotellissa, joka sijaitsee lähellä rantaa, Hard Rock Cafeta ja keskustaa. Hotelli oli viihtyisä, henkilökunta mukavaa ja hymyilevää. Hotellin buffetaamiainen oli runsas ja tarjonta vaihteli päivittäin. Hotellin allasalue oli iso, mutta sinne ei paistanut juurikaan aurinko, joten olimme rannalla joka päivä.

Olimme lomamme aikana yhdellä järjestetyllä retkellä.  Retkeen pääkohteena oli James Bond -elokuvasta tuttu saari. Bussimatkan varrella pysähdyimme kumipuuviljelmälle tutustumaan, miten kumipuusta valmistetaan kumia. Seuraavana pysähdyspaikkana oli luolatemppeli, jossa asusti apinoita.

Menimme James Bond -saarelle pitkähäntäveneellä ja  samalla saimme ihailla huikeita maisemia. Leffasta ja monesta valokuvsta tuttu kalliokivimuodostelma oli odotettua pienempi.

Paluumatkalla pysähdyimme cashewpähkinätehtaalla, josta voi ostaa erilaisia cashewpähkinöitä mm. suklaalla, wasabilla ja chilillä maustettuina. 

                                                  

Lomamme aikana kävimme kahdessa muussa Phuketin suositussa lomakohteessa; Karon Beachilla ja Kata Beachilla sekä Phuket Townissa. Patong Beach on enemmän biletyspaikka; iltaelämä on vilkasta ja baarikatu Bangla Road on ruuhkainen iltaisin, kun taas Kata ja Karon Beach ovat rauhallisempia ja suositumpia lapsiperheiden keskuudessa.

Patong Beachillä oli edullista ja  hyvät ostosmahdollisuudet. Katukaupoista saa halpoja (ja ihan hyvälaatuisia) vaatteita, aurinkolaseja, laukkuja yms. Patongin keskustassa on iso Jungceylon tavaratalo, jossa on paljon vaatekauppoja (myös merkkivaatteita), kahviloita (mm. Starbucks) ja ravintoloita (niin pikaruokapaikkoja kuin hienompia ravintoloita, joihin voi joutua jonottamaan).

Katukeittiöstä sai herkullista ja edullista ruokaa. Paistettu riisi ja kana maksoi noin kaksi euroa. Ravintoloista suosittelen Buffalo Steak Housea, josta saa sekä kansainvälistä että thaimaalaista ruokaa.

Suosittelen Patong Beachiä lämpimästi kaikille ja tulen varmasti matkustamaan Thaimaahan uudestaan. Ehkä seuraavalla kerralla menen useammalle retkelle ja uskallan kokeilla sukellusta.

Kokkailua veneessä Tokion lahdella

Viime kesänä lähdin entisten opiskelukavereideni kanssa Japaniin kielikurssille. Olimme yhdessä opiskelleet japania vuoden, ja nyt oli aika opiskella hieman lisää sekä kokeilla jo kertyneitä taitojamme itse Nousevan auringon maassa. Kielikurssille osallistumisen lisäksi koimme mitä mahtavimpia elämyksiä Tokion metropolin helteisissä kesäilloissa.

Oppainamme meillä oli Tokyo Experiencen nuoria tokiolaisia. Heidän kanssa pääsimme moniin kiehtoviin paikkoihin ja aktiviteetteihin. He järjestivät meille muun muassa tervetulojuhlat barbequen merkeissä Yokohamassa ja veivät meidät kokkailemaan japanilaisiin koteihin. Pääsimme myös syömään niin paljon kakkuja kakku-buffetravintolaan kuin vain jaksoimme napoihimme vetää.

Yksi mieleenpainuvimmista aktiviteeteista oli kuitenkin veneretki Tokion lahdella.

Tapasimme oppaat kaupungilla koulupäivän jälkeen ja lähdimme yhdessä suunnistamaan junilla ja metroilla kohti määränpäätä, eli pikkusatamaa Tokion itäpuolella. Meidän lisäksemme veneen lähtöä odottelemaan kerääntyi myös japanilaisia nuoria yukatoissaan.

Kuumina kesäiltoina japanilaiset lähtevät viettämään iltaa nuo ohuet mukavat kesäkimonot yllään. Japanissa kaikki kesäillat muuten ovat kuumia vaikka sataisi! Ja tiedän myös kokemuksesta että tulee aika tukalat oltavat jos laittaa ensimmäisenä yönä hotellihuoneessa ilmastoinnin puhaltamaan vahingossa lämmintä ilmaa… ”Miks täällä on niin sairaan kuuma!?”

Veneeseen päästyämme istahdimme lattialle tyynyjen päälle matalien pöytien ympärille. Pöydällä oli paistolevy, jossa aloimme yhdessä kokata monjayakia. Se on liedellä valmistettava, vähän pannukakun tapainen ruokalaji.

Japanilaiset opastivat meitä ruoan oikeaoppisessa valmistamisessa. Monjayakiin laitoimme muun muassa kananmunaa, katkarapuja, herkkusieniä ja munakoisoa sekä joitain tunnistamattomia ainesosia, jotka kuitenkin söimme hyvällä ruokahalulla. Veneen tarjoilijat toivat meille lähes taukoamatta lisää tilaamiamme aineksia. Niistä sitten teimme lisää ruokaa ja söimme mahan täydeltä.

Monjayaki muistutti valmistettaessa vähän enemmän jotain muuta kuin ruokaa, mutta valmiina maistui erittäin hyvältä.

Retki kesti noin kaksi tuntia, ja hintaan kuului, että saimme syödä ja juoda niin paljon kuin halusimme sekä tietysti ihailla Tokiota mereltä käsin. Takaisin satamaan saapuessamme ilta alkoi jo hieman hämärtää ja paperilyhdyt valaisivat kauniisti. Lähdimme yhdessä kohti Tokion päärautatieasemaa, jossa erosimme oppaista vain tavataksemme heidät pian uudestaan.

Seuraavana kohteenamme oli Uenon ABAB-kauppakeskus, jossa teimme jo vakiintuneen illan viimeisen ostoskierroksen. ABAB sai suuren suosion keskuudessamme edullisuuden ja huikean valikoiman vuoksi. Ja lopuksi hieman shoppailua levykaupassa klo 23.30. Minulla on niin ikävä Tokion aukioloaikoja!



Vietimme oppaiden kanssa matkalla paljon aikaa erilaisten aktiviteettien parissa, ja heistä tuli meille enemmänkin kavereita kuin oppaita. Tämä Tokion matkani oli kovin erilainen verrattuna ensimmäiseeni juuri näiden ihanien ihmisten ansiosta. Kehotan kaikkia ottamaan ilon irti tämäntyyppisistä rennoista opaspalveluista reissuillanne, mikäli mahdollista!

Vanha Transilvania

Vanha Transilvania

On olemassa sanonta ”ennen kuin lähdet maailmalle, tulisi sinun tietää mistä olet itse kotoisin”.

Joten sanonnan ohjetta seurataksemme nuorempana seikkailimme ystävieni kanssa usein Transilvaniassa. Maisemat ovat suurenmoiset ja monia vierailemisen arvoisia paikkoja, kuten museot ja historian merkkihenkilöiden syntymäpaikkoja. Siellä on keskiaikaisia linnoituksia ja kaupunkeja ja luonnon nähtävyyksiä, kuten vesiputoukset ja luolat.

Niille jotka eivät vielä tiedä, tahtoisin kertoa, että Transilvania sijaitsee keskellä Luoteis-Romaniaa ja se on paljon muutakin kuin kuuluisien vampyyritarinoiden kotimaa...

Tässä vain muutama esimerkki niistä lukemattomista paikoista, joissa Transilvaniassa voi vierailla: Minun oma TOP 10 Transilvanian nähtävyyksistä.

10. Sibiu – Keskiaikainen kaupunki. Sibiu oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2007. Euroopan vanhin museo sijaitsee tässä kaupungissa (Brukenthal museo).

9. Carta luostari – rakennettu 1200-luvulla goottityyliin, nykyisellään evankelisluterilainen kirkko.

            http://en.wikipedia.org/wiki/C%C3%A2r%C5%A3a_Monastery

8. Biertan kylä ja linnoitetut kirkot – UNESCOn maailmanperintökohde, noin 700 vuotta vanha.

7. Rasnov linnoitus – keskiaikainen linnoitettu kaupunki joka rakennettiin noin 800 vuotta sitten. Erään legendan mukaan tänne on kätketty suurensuuri aarre, josta ei kuitenkaan ole löytynyt merkkiäkään.

6. Peles linna – Pelesiä kutsutaan jatkuvasti linnaksi, vaikka se on itse asiassa palatsi; se rakennettiin vuosien 1873 ja 1914 välisenä aikana Romanian kuninkaan Carol I toimesta, se on 3 200 neliömetrin kokoinen ja siinä on 170 huonetta.

5. Sankarien risti Caraimanin huipulla – 36 metriä korkea, vuoren huipulla 2 291 metrin korkeudessa, risti pystytettiin ensimmäisessä maailman sodassa kaatuneiden romanialaisten sotilaiden muistoksi. Ristiin on asennettu lamppuja siten, että yön pimeydessä se näyttää kuin taivaalla olisi valaistu risti.

4. Bran linna – yli 600 vuotta vanha, tämä keskiaikainen linna tunnetaan parhaiten Draculan linnana, mutta todellisuudessa hän ei sitä kuitenkaan rakennuttanut ja viettikin siellä vain hyvin lyhyen aikaa.

3. Karhun luola – Luola itsessään on kilometrin pitkä ja se löydettiin aika hiljattain (70 luvulla). Sieltä löydettiin yli 140 karhun fossiilia (noin 15 000 vuotta vanhoja).

2. Hunyad linna – 700 vuotta vanha linna, jonka rakennutti Unkarin kuningas Charles I. Tässä linnassa vietti 7 vuotta vankina itse Vlad Seivästäjä (Dracula) sen jälkeen kun hänet syöstiin vallasta vuonna 1462.

1. Sighisoara– UNESCOn maailmanperintökohde. Oikean historiallisen Draculan syntymäkaupunki ja keskiaikainen linnoitus. Prinssi Charles vierailee Transilvaniassa säännöllisesti ja yksi hänen suosikkipaikoistaan siellä on Sighisoara. Hän tuntuu suosivan hotellia ”Casa cu Cerb”, jossa itsekin yövyin :D

Romaniassa ja erityisesti Transilvaniassa sijaitsevat eräät parhaiten säilyneistä keskiaikaisista linnoista ja linnoituksista. Siellä on monia kaupunkeja, joilla on keskiaikainen keskusta ja historia, tuhansia luolia, mutta lisäsin omaan TOP-listaani vain ne, joissa olen itse käynyt.

Transilvania on täynnä historiaa ja myyttejä, joiden keskinäinen raja on hyvin hämärtynyt ja siksi sitäkin mielenkiintoisempi. Suosittelen lämpimästi matkustamista tähän ihmeelliseen maailmaan ja kokemaan ensikädeltä kaikea sitä, mitä Transilvanialla on tarjota.

Ihmeellinen New York

Olen käynyt New York Cityssä kaksi kertaa elämäni aikana ja minusta se vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta paikalta. Eniten minua kiehtoo amerikkalainen kulttuuri ja tavat. Vaikka suora lento kestää 8-10 tuntia, niin kyllä se on sen arvoista!

New York City on siitä hyvä paikka, että siellä on jokaiselle jotain. Niille, jotka haluavat nähdä hyviä musikaaleja tai näytelmiä, Nykin kuuluisa Broadway on näitä esityksiä täynnä! Myös kulinaristit voivat nauttia hyvistä ruoista, koska Nykki on täynnä erilaisia ruokapaikkoja italialaisesta ruoasta kiinalaiseen ja länsimaalaiseen.

Eräässä kahvilassa myydään mm. viinereitä, jotka sisältävät yli 2400 kilokaloria.  Kaupungista löytyy myös yksi suomalaisessa omistuksessa oleva ravintola, jossa voi saada mm. karjalanpiirakoita.

 

Olen tosiaan ollut vain Manhattanilla ja käynyt vain Brooklynissä, joka on Manhattanin vieressä. Minulla ei ole niin paljon kokemusta niistä alueista, jotka ovat Manhattanin lähellä.

Löysimme vanhempieni kanssa molemmat matkat matkamessuilta, jossa ne olivat tarjouksessa. Silloin päätin, että haluan nähdä Amerikan. Tämä tapahtui ensimmäisen kerran vuonna 2007 ja toisen kerran 2010.

Ensimmäisellä kerralla matka jännitti paljon, ja kun pääsimme John F Kennedyn lentokentälle, siirryimme bussilla Manhattanille. Näky oli uskomaton, kun kaikki kadut olivat täynnä korkeita rakennuksia ja roskaruokaravintoloita. Tämä tapahtui vuonna 2007 heinäkuussa, jolloin ei olisi pitänyt mennä Nykiin, koska siellä oli todella kuuma ja kosteusprosentti oli lähemmäs 80 %.

Seuraavalla kerralla olimme viisaampia ja menimme jo keväällä sinne. Silloin siellä oli riittävän viileää.

Nykissä, kuten muissakin suurkaupungeissa, on erittäin isoja ruuhkia, jolloin kaikki on tukossa. Siksi suosittelen lähtemään liikkeelle aamuruuhkaa ennen tai vasta sen jälkeen. Vaikka kello on 6 aamulla paikallista aikaa, niin minulla ei ainakaan ollut vaikeuksia herätä, koska Suomessa kello oli silloin 13 keskipäivällä.

Nykissä pakolliset nähtävyydet ovat Vapaudenpatsas, Empire State Building  ja Broadway. Voin suositella myös Little Italya, joka muistuttaa Italiaa ja Chinatownia, joka on kiinalaista aluetta.

Myös Central Park eli keskuspuisto on kokemisen arvoinen. Mutta kaikki matkaoppaat suosittelevat kulkemaan keskuspuistossa vain päivisin, koska öisin se on todella vaarallinen paikka, jonne ei ole asiaa.

Pääosin New York on turvallinen paikka, jos osaa pitää maalaisjärjen päässä ja liikkuu tavallisten ihmisten seassa eikä eksy pimeille kujille. Suosittelen tätä kohdetta lämpimästi.

Good morning Holland!

Sohvalla silmiini iskevät vieressäni kotiavaimet, jotka ovat aina hukassa tai jäävät sisälle, btw. Avaimissa on kiinni vaalenpunainen avaimenperä, jossa on printattuna teksti “Amsterdam”. Eikä kyseessä ole mikä tahansa avaimenperä, vaan se, jonka ostin Amsterdamin matkalta lähinnä heräteostoksena. Kyseessä oli matkailuryhmämme opintomatka, jonka kohteeksi opettajat valitsivat Hollannin, tämän erittäin nuorekkaan maan, sanoisinko.

Itse matkalle valmistautuminen alkoi reittioppaassa surffaillessa edellisenä iltana. “Eikä, miks mä asun Munkkiniemessä! Eihän täältä pääse millään tohon aikaan aamusta kentälle.” Siinä ihmettelin, mutta kuitenkin todeten: “Niin, paitsi tietysti taksilla”.

 Aamulla se sitten alkoi; herätys pamahti soimaan ja lähtö ei niin pirteänä kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää alkoi. Kentällä kaikki sujui hyvin ja lentokin oli ajoissa. Eikun vaan liput kouraan, tägit laukkuihin ja sitten mentiin!

Parisen tuntia myöhemmin olimme hukassa kuin kiinalainen turistiryhmä (tai no ainakin melkein), kun saavuimme Schipholin lentokentälle. Pienen sähläyksen jälkeen pääsimme junaan ja kohti ensimmäistä kaupunkia, ‘S-Hertogenboschia. Hollantilaisten kanssa oli helppo kommunikoida englanniksi ja he ovat muutenkin todella mukavia ja rentoja.

Pari päivää vierähti Den Boschissa. Pääsimme vierailemaan yhteistyökoulullamme. Se oli todella erilainen kuin meillä Suomessa ja tosi kivasti suunniteltu. “Eiks meillä vois olla samanlaista matkailupuolta?” moni kysyi toisiltaan.

Yhteistyökoulun oppilaat pitivät meille pienen kaupunkikierroksen ja me pääsimme kertomaan heille englanniksi Suomesta. Ennen omaa vuoroa en pystynyt ajattelemaan muuta kuin; OMG…I’m gonna screw this up.

No, ei niin käynyt ja kaikki esitykset menivät hyvin ja pääsimme jatkamaan matkaa….hmm….kohti paikallista sairaalaa. Kiitos todella turvonneen silmän, joka muutti myös illan suunnitelmia. Toiset olivat syömässä ja minä nauroin hoitajan kysymyksille kippurassa vastaanotossa; “Do you live at the farm?” –“What? Once again I’m from Finland and I don’t live at the farm”. Jälkeenpäin vasta selvisi mikä tämän kysymyksen tarkoitus lopulta oli.

Suunta vaihtui kohti pohjoista toisena iltana. Wuhuu Amsterdamiin! Olimme ihan innoissamme tästä suurkaupungista.  Matka oli suunniteltu neljän päivän mittaiseksi, joista kaksi yötä vietämme Amsterdamissa.

Junamatkan jälkeen ja hotellin löydyttyä oli aika ottaa loppuilta rennosti. Suuntana siis Damien yöelämä, joka oli aika “high” kaikinpuolin.

Seuraavana aamuna vuorossa olikin kanaaliristeily. “Mitähän tästäkin tulee?” siinä mietin sateenvarjon kanssa seisten kanaalin vieressä. Kanaaliristeily ja koko kolmas päivä oli minun plus kolmen ryhmäläiseni ns. vastuupäivä. Vastuupäivän pitäjät huolehtivat siitä, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Loppupäivä vierähti Hextravel-matkatoimiston yritysvierailulla ja tietysti shoppaillessa ;) Olisi tehnyt mieli ostaa kaikki vaateliikkeet tyhjiksi! Tosin lompakko ei tykännyt ajatuksesta, ja luovuin suunnitelmasta.

Neljännen päivän “Voi ei, kohta takasin Suomeen” -päivän suunnitelmissa oli vierailla kahdessa Amsterdamin nähtävyydessä. Itse valitsin pitkältä listalta Madame Tussaudsin ja Red Light Districtin. Madame Tussaudsin vahakabinetissa yksin liikuskelu tuntui hieman nololta, mutta hivuttauduin massaan ja ihailin nukkeja. Kauhuhuoneessa, jossa mustiin pukeutunut henkilö pamautti kettinkiruoskalla jalkojeni juureen, sai minut kiljumaan kuin pikkutyttö. That was creepy!

Punaisten lyhtyjen alue vaikutti aika autiolta kierrellessä ja vilkuillessa näyteikkunoita. Sain tosin vain pahoja katseita takaisin ja katselin ennemmin muita maisemia.

Sitten oli jo aika sanoa hyvästit hotellille ja lähteä laukkujen kanssa kohti rautatieasemaa ja lentokenttää. Päästyämme laukkujen kanssa vähän matkaa eteenpäin alkoi sataa! Asemalle päästyämme näytimme siltä kuin olisimme käyneet kanaalissa uimassa. Kuitenkin selvisimme ehjinä kentälle ja lennolle.

Koko reissu oli täynnä mielenkiintoisia ja huikeita hetkiä. Voisin todellakin lähteä ja kokea saman uudestaan. Kuten postasin reissulla Facebookissa, voin sanoa saman edelleen: I love you Amsterdam!