Good morning Holland!

Sohvalla silmiini iskevät vieressäni kotiavaimet, jotka ovat aina hukassa tai jäävät sisälle, btw. Avaimissa on kiinni vaalenpunainen avaimenperä, jossa on printattuna teksti “Amsterdam”. Eikä kyseessä ole mikä tahansa avaimenperä, vaan se, jonka ostin Amsterdamin matkalta lähinnä heräteostoksena. Kyseessä oli matkailuryhmämme opintomatka, jonka kohteeksi opettajat valitsivat Hollannin, tämän erittäin nuorekkaan maan, sanoisinko.

Itse matkalle valmistautuminen alkoi reittioppaassa surffaillessa edellisenä iltana. “Eikä, miks mä asun Munkkiniemessä! Eihän täältä pääse millään tohon aikaan aamusta kentälle.” Siinä ihmettelin, mutta kuitenkin todeten: “Niin, paitsi tietysti taksilla”.

 Aamulla se sitten alkoi; herätys pamahti soimaan ja lähtö ei niin pirteänä kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää alkoi. Kentällä kaikki sujui hyvin ja lentokin oli ajoissa. Eikun vaan liput kouraan, tägit laukkuihin ja sitten mentiin!

Parisen tuntia myöhemmin olimme hukassa kuin kiinalainen turistiryhmä (tai no ainakin melkein), kun saavuimme Schipholin lentokentälle. Pienen sähläyksen jälkeen pääsimme junaan ja kohti ensimmäistä kaupunkia, ‘S-Hertogenboschia. Hollantilaisten kanssa oli helppo kommunikoida englanniksi ja he ovat muutenkin todella mukavia ja rentoja.

Pari päivää vierähti Den Boschissa. Pääsimme vierailemaan yhteistyökoulullamme. Se oli todella erilainen kuin meillä Suomessa ja tosi kivasti suunniteltu. “Eiks meillä vois olla samanlaista matkailupuolta?” moni kysyi toisiltaan.

Yhteistyökoulun oppilaat pitivät meille pienen kaupunkikierroksen ja me pääsimme kertomaan heille englanniksi Suomesta. Ennen omaa vuoroa en pystynyt ajattelemaan muuta kuin; OMG…I’m gonna screw this up.

No, ei niin käynyt ja kaikki esitykset menivät hyvin ja pääsimme jatkamaan matkaa….hmm….kohti paikallista sairaalaa. Kiitos todella turvonneen silmän, joka muutti myös illan suunnitelmia. Toiset olivat syömässä ja minä nauroin hoitajan kysymyksille kippurassa vastaanotossa; “Do you live at the farm?” –“What? Once again I’m from Finland and I don’t live at the farm”. Jälkeenpäin vasta selvisi mikä tämän kysymyksen tarkoitus lopulta oli.

Suunta vaihtui kohti pohjoista toisena iltana. Wuhuu Amsterdamiin! Olimme ihan innoissamme tästä suurkaupungista.  Matka oli suunniteltu neljän päivän mittaiseksi, joista kaksi yötä vietämme Amsterdamissa.

Junamatkan jälkeen ja hotellin löydyttyä oli aika ottaa loppuilta rennosti. Suuntana siis Damien yöelämä, joka oli aika “high” kaikinpuolin.

Seuraavana aamuna vuorossa olikin kanaaliristeily. “Mitähän tästäkin tulee?” siinä mietin sateenvarjon kanssa seisten kanaalin vieressä. Kanaaliristeily ja koko kolmas päivä oli minun plus kolmen ryhmäläiseni ns. vastuupäivä. Vastuupäivän pitäjät huolehtivat siitä, että olemme oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Loppupäivä vierähti Hextravel-matkatoimiston yritysvierailulla ja tietysti shoppaillessa ;) Olisi tehnyt mieli ostaa kaikki vaateliikkeet tyhjiksi! Tosin lompakko ei tykännyt ajatuksesta, ja luovuin suunnitelmasta.

Neljännen päivän “Voi ei, kohta takasin Suomeen” -päivän suunnitelmissa oli vierailla kahdessa Amsterdamin nähtävyydessä. Itse valitsin pitkältä listalta Madame Tussaudsin ja Red Light Districtin. Madame Tussaudsin vahakabinetissa yksin liikuskelu tuntui hieman nololta, mutta hivuttauduin massaan ja ihailin nukkeja. Kauhuhuoneessa, jossa mustiin pukeutunut henkilö pamautti kettinkiruoskalla jalkojeni juureen, sai minut kiljumaan kuin pikkutyttö. That was creepy!

Punaisten lyhtyjen alue vaikutti aika autiolta kierrellessä ja vilkuillessa näyteikkunoita. Sain tosin vain pahoja katseita takaisin ja katselin ennemmin muita maisemia.

Sitten oli jo aika sanoa hyvästit hotellille ja lähteä laukkujen kanssa kohti rautatieasemaa ja lentokenttää. Päästyämme laukkujen kanssa vähän matkaa eteenpäin alkoi sataa! Asemalle päästyämme näytimme siltä kuin olisimme käyneet kanaalissa uimassa. Kuitenkin selvisimme ehjinä kentälle ja lennolle.

Koko reissu oli täynnä mielenkiintoisia ja huikeita hetkiä. Voisin todellakin lähteä ja kokea saman uudestaan. Kuten postasin reissulla Facebookissa, voin sanoa saman edelleen: I love you Amsterdam!