Oppainamme meillä oli Tokyo Experiencen nuoria tokiolaisia. Heidän kanssa pääsimme moniin kiehtoviin paikkoihin ja aktiviteetteihin. He järjestivät meille muun muassa tervetulojuhlat barbequen merkeissä Yokohamassa ja veivät meidät kokkailemaan japanilaisiin koteihin. Pääsimme myös syömään niin paljon kakkuja kakku-buffetravintolaan kuin vain jaksoimme napoihimme vetää.
Yksi mieleenpainuvimmista aktiviteeteista oli kuitenkin veneretki Tokion lahdella.
Tapasimme oppaat kaupungilla koulupäivän jälkeen ja lähdimme yhdessä suunnistamaan junilla ja metroilla kohti määränpäätä, eli pikkusatamaa Tokion itäpuolella. Meidän lisäksemme veneen lähtöä odottelemaan kerääntyi myös japanilaisia nuoria yukatoissaan.
Kuumina kesäiltoina japanilaiset lähtevät viettämään iltaa nuo ohuet mukavat kesäkimonot yllään. Japanissa kaikki kesäillat muuten ovat kuumia vaikka sataisi! Ja tiedän myös kokemuksesta että tulee aika tukalat oltavat jos laittaa ensimmäisenä yönä hotellihuoneessa ilmastoinnin puhaltamaan vahingossa lämmintä ilmaa… ”Miks täällä on niin sairaan kuuma!?”
Veneeseen päästyämme istahdimme lattialle tyynyjen päälle matalien pöytien ympärille. Pöydällä oli paistolevy, jossa aloimme yhdessä kokata monjayakia. Se on liedellä valmistettava, vähän pannukakun tapainen ruokalaji.
Japanilaiset opastivat meitä ruoan oikeaoppisessa valmistamisessa. Monjayakiin laitoimme muun muassa kananmunaa, katkarapuja, herkkusieniä ja munakoisoa sekä joitain tunnistamattomia ainesosia, jotka kuitenkin söimme hyvällä ruokahalulla. Veneen tarjoilijat toivat meille lähes taukoamatta lisää tilaamiamme aineksia. Niistä sitten teimme lisää ruokaa ja söimme mahan täydeltä.
Retki kesti noin kaksi tuntia, ja hintaan kuului, että saimme syödä ja juoda niin paljon kuin halusimme sekä tietysti ihailla Tokiota mereltä käsin. Takaisin satamaan saapuessamme ilta alkoi jo hieman hämärtää ja paperilyhdyt valaisivat kauniisti. Lähdimme yhdessä kohti Tokion päärautatieasemaa, jossa erosimme oppaista vain tavataksemme heidät pian uudestaan.
Seuraavana kohteenamme oli Uenon ABAB-kauppakeskus, jossa teimme jo vakiintuneen illan viimeisen ostoskierroksen. ABAB sai suuren suosion keskuudessamme edullisuuden ja huikean valikoiman vuoksi. Ja lopuksi hieman shoppailua levykaupassa klo 23.30. Minulla on niin ikävä Tokion aukioloaikoja!
Vietimme oppaiden kanssa matkalla paljon aikaa erilaisten aktiviteettien parissa, ja heistä tuli meille enemmänkin kavereita kuin oppaita. Tämä Tokion matkani oli kovin erilainen verrattuna ensimmäiseeni juuri näiden ihanien ihmisten ansiosta. Kehotan kaikkia ottamaan ilon irti tämäntyyppisistä rennoista opaspalveluista reissuillanne, mikäli mahdollista!
Oi kuulostaa aivan ihanalta ja! Mahtavaa, että pääsit kokemaan kaiken tuon. Mikähän kielikoulu oli kyseessä ja pääsitkö käyttämään japaninkieltä paikan päällä?
VastaaPoistaOli kiva myös lukea toisen henkilön kielimatkakokemuksia ja huomata kuinka erilaisia ne voivatkaan olla.
Toivottavasti pääset pian taas Japaniin! :)
Mahtavan kuuloinen reissu! Varmasti upeaa tutustua paikallisten nuorten kanssa kulttuuriin, koska he osasivat luultavasti kertoa kaikesta kiinnostavasta!
VastaaPoistaItsekin haluaisin joskus ehdottomasti matkustaa Aasiaa ympäri, ja paikka johon eniten haluaisin, on Japani. :) pitkät lennot vaan vähän pelottaa.
Muistatko ollenkaan paljon teillä maksoi lennot tuonne Japaniin ja kauan ne kestivät?
Ja lainaten Essiä, toivottavasti pääset taas pian Japaniin! :)
Kiitos Essi ja Laura kommenteista :) Se kielikoulu oli nimeltään Eastwest Japanese Language School. Pääsin kyllä käyttämään japania siellä aika paljon, koska oppaiden kanssa juttelimme lähes pelkästään japaniksi ja koulussa opettajat puhuivat meille vain japania.
VastaaPoistaMe lennettiin Finnairilla ja menopaluu oli muistaakseni noin 800 euroa. Hulluilta Päiviltä voi kuitenkin bongata noin 600 euron hintaisia lippujakin. Ja jos välilasku ei haittaa niin voi tulla vielä hieman halvemmaksi. Suora lento kestää noin 10 tuntia ja vaikka kuinka katselee leffoja ja nukkuu niin mulla ainakin iskee tylsyys. Enkä muutenkaan tunne oloani kovin kotoisaksi lentokoneessa, mutta aina se on vaan kestettävä! :)
Ihanaa ennakkoluulottomuutta ruuan suhteen ja mielenkiintoinen juttu, aina aivan erilaista nähdä kaupunki paikallisten opastamana ja varmasti saa enemmän irti matkasta. Kunnon kielikylpy olisi kyllä mahtava juttu ja tahtoisin itsekin päästä vierailemaan Japanissa joskus. :)
VastaaPoistaKiitos kommentista Cristina :> Juu se on kyllä aivan totta, että paikallisten kanssa kaupungin näkee aivan eri tavalla. Sen huomasin juuri kahdella matkallani.
VastaaPoista