Lapsuusmuistoja

En edes muista milloin kävin ensimäisen kerran Transilvaniassa... Olin varmasti vielä vauva siihen aikaan. Isäni syntyi Transilvaniassa ja isovanhempani asuivat siellä.

Elettyäni koko vuoden kiireisessä ja meluisassa Bukarestissa, lähdin Luoteis-Transilvaniaan muutamaksi hyvin ansaituksi hiljaiseksi viikoksi joka kesä. Transilvanian maalaiskylillä ympäröivät laajat loppumattomalta tuntuvat vihreät kentät täynnä kukkia ja hedelmäpuita, virtaavat joet sekä henkeäsalpaavat maisemat.

Ilma on hyvin puhdasta ja asukkaat ystävällisiä. Alhainen ilmansaasteiden määrä takaa sen, että taivas on kirkas ja tulee olo kuin olisi jossakin toisessa maailmassa.

Pienestä saakka olen nähnyt sen olevan oikea ”Heaven on Earth”.

Kuuttomana pilvettömänä yönä taivas on täynnä miljoonia kirkkaita tuikkivia tähtiä, jotka ovat kuin pieniä aukkoja Paratiisin lattialla. Siellä pilvettömän taivaan tähdet näyttävät olevan niin lähellä, että niitä voisi lähes käsin kosketella, ja koko yö on uskomattoman kaunis. Jäin usein illalla isovanhempieni pihalle katselemaan maisemia ja tähtitaivasta. Havahduin vasta kun kuulin jossakin kissan naukuvan ja säikähtäneenä juoksin äkkiä takaisin sisälle.

Nuo muistikuvat palaavat yhä mieleeni aina kun katselen tähtitaivasta, ja muistelen sitä, kuinka laskin tähdenlentoja (minun henkilökohtainen ennätys on 27 tähdenlentoa saman yön aikana!! :D). Ja vaikka olen käynyt monissa muissa ihmeellisissä ja mahtavissa paikoissa jo tähän ikään mennessä, etsin yhä sitä tähtitaivasta, jonka näin lapsuudessani isovanhempieni kylässä. Vaikka en olekaan koskaan löytänyt mitään siihen verrattavaa mistään muualta…