perjantai 18. toukokuuta 2012

Miksi ja miten me matkaamme?


Moni on sen tunteen joskus eläessään tuntenut: pakonomaisen tarpeen pakata laukku ja suunnata nokka kauas kotoa. Reissukärpäsen puraistua kuume voi olla kova.

Firenzen punatiiliset katot ovat vakuuttava näky
Jotkut meistä kaipaavat turvallista neljän tähden hotellia, rantaa ja palveluita käden ulottuvilla, toiset meistä kaipaavat vain repun selkäänsä ympärilleen ja jotain uutta ympärilleen.

Kumpikaan ääripää eikä näiden väliin putoavat ole toistaan parempia tai huonompia.

Matkailumieltymykset kertovat paljon ihmisestä itsestään, pääosin juuri hänelle itselleen.
Omassa matkustamisessani nautin aina tietynlaisesta yllätyksen elementistä, arvaamattomuudesta ja tuntemattoman pelon kukistamisesta.

 Vapaa pudotus oman pään sisään


Yksin matkustaessa matkaaja voi luoda omat aikataulunsa ja ohjelmansa; omat jalat hallitsevat kaasua, jarrua ja rattia. Näin matkustaessa olen itse ainakin tuntenut oloni vapaammaksi kuin koskaan. Tuntui että kaikki kahleet ovat jääneet taakse ja pystyi vain seuraamaan omaa mieltään.

Madridin katukuvaa
Tuhansien kilometrien päässä lähimmästä tutusta pärstästä ei ole ketään, johon tottumuksen mukaan turvautua, vaan on täysin ja ainoastaan vastuussa itsestään. Tällöin on tosissaan vapaa olemaan joko täysin itsensä tai vaikka vaihtelun vuoksi joku aivan muu; suosittelen lämpimästi ottamaan muut ihmiset kyllä huomioon.

Vuonna 2009 minulla oli taskussa kuukauden Interrail-passi joka lähtee käyntiin viikon jälkeen laskeutumisesta ensimmäiseen kohteeseen ja ainoa varaus meno lentojen lisäksi oli paluulento kuuden viikon päästä Amsterdamista.
Piste A ja B olivat tiedossa, mutta kaikki mitä väliin mahtui, meni aivan aamun fiiliksien mukaan. Tässä tosiaan matka oli määränpäätä tärkeämpi.

Ainoaksi huonoksi puoleksi laskisin, että majoituksien kanssa välillä meni kiertelyksi hostellien ovelta ovelle kysellen hintoja ja vapaita paikkoja. Toisaalta Saksassa päädyin kokeilemaan hotellien oltua täpötäysiä telttamajoitusta paikassa, joka osoittautuikin aivan mahtavaksi.

Venetsian yöelämää
Joskus taas teki mieli hetkeksi hieman omaa tilaa ja nappasin vaihtelun vuoksi oman huoneen. Enimmäkseen pyrin maksamaan pelkästään sängystä ja lokerosta johon lukita reppuni.

Matkan varrella itselleni loin pienoisia välitavoitteita tapaamieni ihmisten suositusten mukaan ja reissusuunnitelma loi itse itseään ajan myötä olematta lainkaan kahlitseva.

Jälkikäteen ajateltuna oma liikkumistahtini olisi voinut olla paljon rauhallisempikin. Jyutebjun halu nähdä ja kokea mahdollisimman paljon piti jalat jatkuvassa liikkeessä, jolloin monesta kohteesta kerkesi vain raapaista pintaa hieman.

Kuuden viikon aikana kävinkin läpi 10 kaupunkia yöpyen yhdestä kymmeneen yötä per kohde.


Huolet narikkaan ja vaihtoehdot harkintaan


Matkaillessa törmää kaikkeen kummaan,
kuten Münchenissä tähän rintaliivein koristeltuun baariin
Puhuttaessa ihmisten kanssa yksinmatkustuksesta ensimmäisenä nousee esiin pelot  yksinäisyydestä ja omasta turvallisuudesta.
Turvallisuudestaan ei kannata tinkiä, mutta ei kannata myöskään sulkea kaikkia ulkopuolelle liiallisten ennakkoluulojen ja pelkojen takia.

On hyvinkin totta että aina ei vain jaksa kurkottaa muihin ihmisiin ja olonsa voi tuntea yksinäiseksi. Tällöin puhelu taikka muutaman viestin vaihtaminen kavereille toimii lääkkeenä hyvin ja toivon mukaan pikkuhiljaa se rohkeus tutustua uusiin ihmisiin herää.

Hyviksi puoliksi nousee, että yksin matkatessa helpommin ja todennäköisemmin pyrkii tutustumaan uusiin ihmisiin ja on itsekin helpommin lähestyttävissä.
Neljän eri maan matkaajat samassa yöjunassa

Myös matkasuunnitelmissa on itsellä täysin vapaat kädet. Kaverin tai varsinkin useamman matkassa eivät mieltymykset aina välttämättä osu yhteen. Joskus saattaa päätyä painostuksesta jopa paikkaan josta ei itse juurikaan nauti tai kulkemaan itselle sopimattomassa tahdissa.

Toisaalta ystävän seurassa hyvät kokemukset vain paranevat.

Jokaisen kannattaa siis tutkia ja pohtia ajatuksella läpi itselleen sopivimmat vaihtoehdot.
Suosittelenkin että kannattaa joskus heittää noppaa ja kokeilla jotain itselle aivan uutta.


Kesälomallahan ei olekaan kuin aikaa!

8 kommenttia:

  1. Hyvä teksti sekä hienoa pohdintaa että kielenkäyttöä! :)

    VastaaPoista
  2. 10 kaupunkia kuudessa viikossa kuulostaa kyllä mahtavalta! Itsellänikin on ollut suunnitelmissa lähteä joskus interreilaamaan ja toivottavasti se suunnitelma toteutuisi tulevaisuudessa. Haluaisin myös kokeilla yksin matkustamista, mutta en varmaan noin pitkää aikaa kuin mitä sinä! :D

    Mikä muuten oli sulla se ensimmäinen kohde josta lähdit liikkeelle? Entä mikä oli kivoin kaupunki ja oliko jotain paikkaa jonka olisit voinut jättää väliin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin matkan lentämällä Dubliniin, jossa vietin 4 päivää. Sieltä sitten lensin Madridiin josta reilipassini lähtikin käyntiin.

      Kivointa kaupunkia on todella vaikea valita, jokaisesta löytyi jotain unohtumatonta.
      Mallorcan visiitin olisi voinut jättää kyllä väliin, ainakin olisin siellä voinut sijoittumisen katsoa paremmin.Saavuin aamuyöstä ja hotelli jonka löysin oli sen verta edullinen että otin suoraan 4 yötä. Jo seuraavan päivän aikana kaduin päätöstä sillä saaren eteläpää oli aivan liian turistimainen paikka omaan mieleeni.

      Poista
  3. Yksin matkustus kuulostaa tosi mielenkiintoioselta idealta, koska saa itse päättää kokonaan minne matkustaa ja mitä tekee reissatessa. En itse ihan helposti lähtisi reissaamaan yksin, jos ei olisi mitään määränpäätä. Ei sitä kuitenkaan tiedä, jos kutenkin uskallan joskus kokeilla :) Oliko sulla teltta jo valmiiks mukana jos et löydä hotellia vai hankitko matkalta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuupussin meinasin aluksi pakata mukaan mutta päätin viimehetkellä jättää pois. Telttaa ei tarvinut itse Saksassa kun leirintäalue vuokrasi sitä telttapaikan mukana.

      Varasuunnitelmana oli jos ei hotellia oikeasti löydy nukkua lähimmällä juna-asemalla, tähän ei kyllä koskaan tarvinut turvautua.

      Poista
  4. Interrail olisi kiva kokea, mutta en tiedä, uskaltaisinko lähteä yksin… Juttusi herätti hyvin omia matkailu unelmia ja pakko harkita sellaiselle lähtemistä, mutta kaverin kanssa.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. erittäin mielenkiintoinen teksti, todella inspiroivaa luettavaa, on pakko itsekin tehdä tämä ensi vuonna. Tällaiset reissut varmasti kasvattavat henkisesti kun yksin matkustaa vapaasti. Samalla tapaa paljon mielenkiintoisia tuttavuuksia :) Jos koottais kiva porukka ja lähdettäis yhdessä ensi vuonna? :)

    VastaaPoista