Matkailualan opintoni ovat loppusuoralla, eikä
minulla ole tämän kevään jälkeen niistä jäljellä enää muuta kuin syksyn
työharjoittelu. Olen saanut kevään aikana vähän esimakua siitä, minkälaista
työskentely matkailualalla on ja kerron tässä postauksessa kokemuksistani.
Ensimmäinen alan työpaikkani oli Stockmannin
Hulluilla päivillä, missä myin Finnairin lentolippuja. Finnairilla ei ollut
tarpeeksi työntekijöitä Hullujen päivien myynnin järjestämiseen, joten CWTFinland (entinen Kaleva Travel) hoiti asian lentoyhtiön toimeksiannosta. Rekrytointi työhön tapahtui
koulun kautta. Itse kiinnostuin tehtävästä heti, osittain senkin takia, että
minulla oli ollut jo pidempään suunnitelmissa hakea työharjoitteluun CWT
Finlandille. Kirjoitin siis hakemuksen, lähetin sen ja jäin odottamaan
yhteydenottoa.
Ensin sain henkilöstöpäälliköltä
salassapitosopimuksen allekirjoitettavaksi, sillä Hullujen päivien ajankohtahan
julkaistaan vasta myöhäisessä vaiheessa ja Stockmannille on tärkeää, ettei
yleisö saa tietää sitä aikaisemmin kuin on tarkoitus. Allekirjoitin sopimuksen
ja jäin odottamaan lisätietoja tulevista työvuoroistani.
Kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain seuraavan kerran
sähköpostia asiasta. Ehdin jo ajatella, ettei minua luultavasti ollut valittu
Hulluille päiville, sillä olin tainnut ilmoittaa lähteväni ulkomaille juuri
samana viikonloppuna (meidän piti siis ilmoittaa hakemuksessa jos jokin
viikonloppu huhtikuussa ei sopinut). Noin viikko ennen kyseistä ajankohtaa sain
kuitenkin taas viestin CWT:n henkilöstöpäälliköltä. Hullut päivät olivat juuri samana
viikonloppuna, mutta yritys kaipasi kipeästi työntekijöitä Turkuun. He
tarjoutuivat maksamaan majoitukseni ja matkani, ja sovimme, että työskentelisin
Turussa keskiviikosta perjantaihin, joten ehtisin vielä palaamaan Helsinkiin
perjantai-iltana.
Aikaa Hulluihin päiviin ei ollut jäljellä enää
paljoa, joten Amadeus-koulutukseni hoidettiin nopeasti pois alta.
Järjestelmässä oli käytössä Hulluja päiviä varten tehdyt smart keyt, joiden
ansiosta sitä oli hyvin yksinkertaista käyttää ja myös oikean järjestyksen oppi
nopeasti.
Lähdin Turkuun junalla jo tiistai-iltapäivällä heti
koulun jälkeen, sillä kuudelta oli Finnairin info Turun Stockmannilla. Ehdin
juuri ja juuri viedä tavarani hotellille ja kävellä Stockalle. Infotilaisuus
oli hyvin pienimuotoinen, esittäydyimme pikaisesti työntekijöiden kanssa ja
katsoimme läpi käytännön asiat, kuten taukotilan sijainnin, yms. Palasimme
hotellille yhdessä kahden CWT Finlandin vakituisen työntekijän kanssa, joista
toisen kanssa olin itse menossa aamuvuoroon seuraavana päivänä, joten sovimme
tapaamisen hotellin aamiaisravintolassa.
Seuraavana aamuna heräsin kello 6, puin Finnairin
vaatteet päälleni ja lähdin aamupalalle. Työkaverini Raili oli jo syömässä.
Syötyämme lähdimme kävelemään Stockmannille, ilmoittauduimme vartijankopissa ja
menimme valmistelemaan pistettä porttien avaamista varten. Paikalla oli jo
Finnairin edustajamme, Päivi, joka kertoi, että ulkopuolella odotti jo suuri jono
asiakkaita. Tässä vaiheessa alkoi kieltämättä jännittää.
Lopulta kaikki oli valmista, kello löi kahdeksan ja
portit avattiin. Ensimmäisten asiakkaiden kohdalla homma meinasi mennä vähän
sähläykseksi, varsinkin kun oikeilta lennoilta ei meinannut löytyä paikkoja.
Onneksi Päivi kuitenkin otti asian hoitaakseen ja pyysi minua varauksen teon
jälkeen ohjaamaan asiakkaat hänen luokseen.
Ensimmäisten asiakkaiden jälkeen homma alkoi sujua
paljon nopeammin ja varmemmin. Se oli kaiken lisäksi todella mukavaa, asiakkaat
olivat hyväntuulisia ja kiitollisia saadessaan paikat lennoille, ja osa heistä
puhui myös englantia, mikä oli mielestäni mukavaa vaihtelua. Asiakaspalvelu oli
helppoa ja jos varausten kanssa meinasi tulla ongelmia, pystyin tarvittaessa
kysymään apua joko Raililta tai Päiviltä, riippuen ongelman laadusta.
Olimme sopineet jo etukäteen, että niin kauan kuin
jonoa riitti, asiakkaita täytyisi palvella. Aamupäivän aikana ei siis saanut
lähteä pisteeltä, ellei ollut aivan pakko päästä vessaan. Kesti jopa kahteen
asti päivällä, että pääsin ensimmäistä kertaa pitämään taukoa, mutta aika kului
todella nopeasti.
Iltapäivällä tilanne rauhoittui, eikä asiakkaita
kohta ollut enää juuri ollenkaan. Pääsimme pois vähän kello neljän jälkeen.
Vietin iltani kuntosalilla ja hotellin saunassa, sitten kävin ajoissa
nukkumaan, sillä menisin aamuvuoroon myös seuraavina päivinä.
Torstai ja perjantai sujuivat melko samalla tavalla
kuin keskiviikkokin, ruuhkaa oli aamulla lähes yhtä paljon, ja iltapäivällä
aika alkoi jo käydä tylsäksi. Erilaisia asiakaspalvelutilanteita tuli vastaan,
esimerkiksi nuori mies, joka halusi viedä tuuban mukanaan Ranskaan. Jouduimme
tekemään varauksen varmasti ainakin 10 kertaa päivän aikana uudestaan yhdessä
Finnairin Päivin ja Amadeuksen Help Deskin kanssa, mutta nyt voin ainakin
sanoa, että tiedän suunnilleen, miten soittimelle tehdään lentovaraus.
Toinen tilanne, mikä jäi hyvin mieleen, oli kun
keski-ikäinen nainen halusi lähteä Thaimaahan ystävänsä, poikansa ja pojan
kahden lapsen kanssa. Jouduin selvittelemään varausta todella kauan, sillä
kaikki lähtivät ja tulivat eri aikoihin, mikä teki tilanteesta epäselvän ja
aiheutti myös sen, että varauksia piti tehdä yhden sijasta kolme. Kaiken
lisäksi naisella oli aluksi ystävänsä kutsunimenä käytetty toinen nimi
varauksessa, mutta huomasimme onneksi asian ajoissa, ja pääsimme vaihtamaan
varaukseen oikean nimen. Koko hommassa meni luultavasti ainakin puoli tuntia ja
muut asiakkaat joutuivat sen takia odottamaan, mutta kun varaukset lopulta
olivat valmiita, nainen kiitti minua kärsivällisyydestäni ja sanoi, ettei ole
usein saanut niin hyvää asiakaspalvelua.
Perjantai oli viimeinen työpäiväni, jonka jälkeen
suuntasin junalla kohti Helsinkiä. Samana päivänä sain taas viestiä henkilöstöpäälliköltä, joka tarjosi minulle ja muutamalle muulle tuntitöitä noin
kuukauden ajaksi CWT Finlandilta, missä oli ilmeisesti todella kova kiire
aikataulujen kanssa.
Otin tarjouksen mielelläni vastaan ja aloitin
seuraavana maanantaina työnteon. Tuntityö oli täysin erilaista, lähinnä laskutusten
korjailua ja laskujen lähettämistä, mutta työympäristö oli todella mukava.
Sanoisinkin, että päällimmäisenä minulle jäi mieleen sekä toimistotyöstä että
lippujen myynnistä mukavat ja iloiset työkaverit.
Koska olin nyt entistäkin kiinnostuneempi työharjoittelusta
juuri tässä yrityksessä, lähetin henkilöstöpäällikölle sähköpostilla kyselyä
harjoittelupaikasta. Hän vastasi ensin, että ottaisi asian puheeksi kokouksessa
ja ilmoittaisi minulle sen jälkeen mahdollisesta haastattelusta. Parin viikon
päästä sain kuitenkin viestin, jossa minut toivotettiin suoraan tervetulleeksi
työharjoitteluun liikematkatiimiin. He eivät haastatelleet minua enää erikseen,
koska olin jo ennestään ”tuttu”. Oli
siis loppujen lopuksi todella hyvä juttu, että hain töihin Hulluille päiville.
Suosittelen kaikkia muitakin alan opiskelijoita tarttumaan kaikkiin
tilaisuuksiin, sillä koskaan ei voi tietää, mihin ne avaavat ovia.