Ensimmäinen työpaikkani matkailualalla

Matkailualan opintoni ovat loppusuoralla, eikä minulla ole tämän kevään jälkeen niistä jäljellä enää muuta kuin syksyn työharjoittelu. Olen saanut kevään aikana vähän esimakua siitä, minkälaista työskentely matkailualalla on ja kerron tässä postauksessa kokemuksistani. 

Ensimmäinen alan työpaikkani oli Stockmannin Hulluilla päivillä, missä myin Finnairin lentolippuja. Finnairilla ei ollut tarpeeksi työntekijöitä Hullujen päivien myynnin järjestämiseen, joten CWTFinland (entinen Kaleva Travel) hoiti asian lentoyhtiön toimeksiannosta. Rekrytointi työhön tapahtui koulun kautta. Itse kiinnostuin tehtävästä heti, osittain senkin takia, että minulla oli ollut jo pidempään suunnitelmissa hakea työharjoitteluun CWT Finlandille. Kirjoitin siis hakemuksen, lähetin sen ja jäin odottamaan yhteydenottoa.

Ensin sain henkilöstöpäälliköltä salassapitosopimuksen allekirjoitettavaksi, sillä Hullujen päivien ajankohtahan julkaistaan vasta myöhäisessä vaiheessa ja Stockmannille on tärkeää, ettei yleisö saa tietää sitä aikaisemmin kuin on tarkoitus. Allekirjoitin sopimuksen ja jäin odottamaan lisätietoja tulevista työvuoroistani.

Kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain seuraavan kerran sähköpostia asiasta. Ehdin jo ajatella, ettei minua luultavasti ollut valittu Hulluille päiville, sillä olin tainnut ilmoittaa lähteväni ulkomaille juuri samana viikonloppuna (meidän piti siis ilmoittaa hakemuksessa jos jokin viikonloppu huhtikuussa ei sopinut). Noin viikko ennen kyseistä ajankohtaa sain kuitenkin taas viestin CWT:n henkilöstöpäälliköltä. Hullut päivät olivat juuri samana viikonloppuna, mutta yritys kaipasi kipeästi työntekijöitä Turkuun. He tarjoutuivat maksamaan majoitukseni ja matkani, ja sovimme, että työskentelisin Turussa keskiviikosta perjantaihin, joten ehtisin vielä palaamaan Helsinkiin perjantai-iltana.

Aikaa Hulluihin päiviin ei ollut jäljellä enää paljoa, joten Amadeus-koulutukseni hoidettiin nopeasti pois alta. Järjestelmässä oli käytössä Hulluja päiviä varten tehdyt smart keyt, joiden ansiosta sitä oli hyvin yksinkertaista käyttää ja myös oikean järjestyksen oppi nopeasti.

Lähdin Turkuun junalla jo tiistai-iltapäivällä heti koulun jälkeen, sillä kuudelta oli Finnairin info Turun Stockmannilla. Ehdin juuri ja juuri viedä tavarani hotellille ja kävellä Stockalle. Infotilaisuus oli hyvin pienimuotoinen, esittäydyimme pikaisesti työntekijöiden kanssa ja katsoimme läpi käytännön asiat, kuten taukotilan sijainnin, yms. Palasimme hotellille yhdessä kahden CWT Finlandin vakituisen työntekijän kanssa, joista toisen kanssa olin itse menossa aamuvuoroon seuraavana päivänä, joten sovimme tapaamisen hotellin aamiaisravintolassa.

Seuraavana aamuna heräsin kello 6, puin Finnairin vaatteet päälleni ja lähdin aamupalalle. Työkaverini Raili oli jo syömässä. Syötyämme lähdimme kävelemään Stockmannille, ilmoittauduimme vartijankopissa ja menimme valmistelemaan pistettä porttien avaamista varten. Paikalla oli jo Finnairin edustajamme, Päivi, joka kertoi, että ulkopuolella odotti jo suuri jono asiakkaita. Tässä vaiheessa alkoi kieltämättä jännittää.

Lopulta kaikki oli valmista, kello löi kahdeksan ja portit avattiin. Ensimmäisten asiakkaiden kohdalla homma meinasi mennä vähän sähläykseksi, varsinkin kun oikeilta lennoilta ei meinannut löytyä paikkoja. Onneksi Päivi kuitenkin otti asian hoitaakseen ja pyysi minua varauksen teon jälkeen ohjaamaan asiakkaat hänen luokseen.

Ensimmäisten asiakkaiden jälkeen homma alkoi sujua paljon nopeammin ja varmemmin. Se oli kaiken lisäksi todella mukavaa, asiakkaat olivat hyväntuulisia ja kiitollisia saadessaan paikat lennoille, ja osa heistä puhui myös englantia, mikä oli mielestäni mukavaa vaihtelua. Asiakaspalvelu oli helppoa ja jos varausten kanssa meinasi tulla ongelmia, pystyin tarvittaessa kysymään apua joko Raililta tai Päiviltä, riippuen ongelman laadusta.

Olimme sopineet jo etukäteen, että niin kauan kuin jonoa riitti, asiakkaita täytyisi palvella. Aamupäivän aikana ei siis saanut lähteä pisteeltä, ellei ollut aivan pakko päästä vessaan. Kesti jopa kahteen asti päivällä, että pääsin ensimmäistä kertaa pitämään taukoa, mutta aika kului todella nopeasti.

Iltapäivällä tilanne rauhoittui, eikä asiakkaita kohta ollut enää juuri ollenkaan. Pääsimme pois vähän kello neljän jälkeen. Vietin iltani kuntosalilla ja hotellin saunassa, sitten kävin ajoissa nukkumaan, sillä menisin aamuvuoroon myös seuraavina päivinä.

Torstai ja perjantai sujuivat melko samalla tavalla kuin keskiviikkokin, ruuhkaa oli aamulla lähes yhtä paljon, ja iltapäivällä aika alkoi jo käydä tylsäksi. Erilaisia asiakaspalvelutilanteita tuli vastaan, esimerkiksi nuori mies, joka halusi viedä tuuban mukanaan Ranskaan. Jouduimme tekemään varauksen varmasti ainakin 10 kertaa päivän aikana uudestaan yhdessä Finnairin Päivin ja Amadeuksen Help Deskin kanssa, mutta nyt voin ainakin sanoa, että tiedän suunnilleen, miten soittimelle tehdään lentovaraus.

Toinen tilanne, mikä jäi hyvin mieleen, oli kun keski-ikäinen nainen halusi lähteä Thaimaahan ystävänsä, poikansa ja pojan kahden lapsen kanssa. Jouduin selvittelemään varausta todella kauan, sillä kaikki lähtivät ja tulivat eri aikoihin, mikä teki tilanteesta epäselvän ja aiheutti myös sen, että varauksia piti tehdä yhden sijasta kolme. Kaiken lisäksi naisella oli aluksi ystävänsä kutsunimenä käytetty toinen nimi varauksessa, mutta huomasimme onneksi asian ajoissa, ja pääsimme vaihtamaan varaukseen oikean nimen. Koko hommassa meni luultavasti ainakin puoli tuntia ja muut asiakkaat joutuivat sen takia odottamaan, mutta kun varaukset lopulta olivat valmiita, nainen kiitti minua kärsivällisyydestäni ja sanoi, ettei ole usein saanut niin hyvää asiakaspalvelua.

Perjantai oli viimeinen työpäiväni, jonka jälkeen suuntasin junalla kohti Helsinkiä. Samana päivänä sain taas viestiä henkilöstöpäälliköltä, joka tarjosi minulle ja muutamalle muulle tuntitöitä noin kuukauden ajaksi CWT Finlandilta, missä oli ilmeisesti todella kova kiire aikataulujen kanssa.

Otin tarjouksen mielelläni vastaan ja aloitin seuraavana maanantaina työnteon. Tuntityö oli täysin erilaista, lähinnä laskutusten korjailua ja laskujen lähettämistä, mutta työympäristö oli todella mukava. Sanoisinkin, että päällimmäisenä minulle jäi mieleen sekä toimistotyöstä että lippujen myynnistä mukavat ja iloiset työkaverit.

Koska olin nyt entistäkin kiinnostuneempi työharjoittelusta juuri tässä yrityksessä, lähetin henkilöstöpäällikölle sähköpostilla kyselyä harjoittelupaikasta. Hän vastasi ensin, että ottaisi asian puheeksi kokouksessa ja ilmoittaisi minulle sen jälkeen mahdollisesta haastattelusta. Parin viikon päästä sain kuitenkin viestin, jossa minut toivotettiin suoraan tervetulleeksi työharjoitteluun liikematkatiimiin. He eivät haastatelleet minua enää erikseen, koska olin jo ennestään ”tuttu”.  Oli siis loppujen lopuksi todella hyvä juttu, että hain töihin Hulluille päiville. Suosittelen kaikkia muitakin alan opiskelijoita tarttumaan kaikkiin tilaisuuksiin, sillä koskaan ei voi tietää, mihin ne avaavat ovia.