Sukeltaminen Punaisessa meressä

Vietin viime hiihtolomalla viikon Egyptin Hurghadassa äitini, serkkuni ja tätini kanssa. Paikka oli hyvin tavanomainen rantalomakohde. Ruoka oli hyvää, palvelu oli enemmän kuin ystävällistä ja sää oli aurinkoinen koko loman ajan. Kauppiaita oli liikaa, eikä heiltä voinut välttyä edes rannalla aurinkoa ottaessa.

Mikä lomasta teki ikimuistoisen oli kuitenkin päivän mittainen sukellusretki Punaisella merellä. Meidät retkelle vienyt yritys oli nimeltään Colona Divers. Saimme erityispyynnöstä mukaamme suomenkielisen sukelluskouluttajan, mikä oli hyvä juttu, koska kaikki meistä eivät puhuneet kovin sujuvaa englantia ja sukelluksissa oli tärkeää pystyä kommunikoimaan oman kouluttajan kanssa ja varsinkin ymmärtää annetut ohjeet.

Meidät noudettiin minibussilla hotelliltamme aikaisin aamulla ja vietiin sukelluskeskukselle etsimään ja sovittamaan varusteita, mitkä pakattiin henkilökohtaisiin laatikoihin ja nostettiin aasin vetämien kärryjen kyytiin. Sitten käveltiin muutaman sadan metrin mittainen matka rantaan ja noustiin valkoiseen kaksikerroksiseen moottoriveneeseen. 

Veneen kyydissä meitä alettiin kouluttaa sukellusta varten. Ideana ei ollut opettaa meille kaikkea alkeiskurssin sisältämää tietoa, vaan pelkästään taidot, joita ilman emme selviäisi veden alla, muun muassa pudonneen regulaattorin asettaminen takaisin suulle.

Briiffauksen jälkeen pääsimme pukemaan varusteet päälle ja hyppäämään veteen. Vielä pinnalla kelluessamme kouluttajamme yhtäkkiä käski meidän katsoa pohjaan, missä ui lähes kolme metriä pitkä murena. Ennen ensimmäistä sukellusta harjoittelimme vielä köyden varassa aikaisemmin mainittuja taitoja. Kouluttajamme varmisti, että olimme valmiita sukeltamaan ja ymmärsimme käsimerkkien merkitykset.

Sitten alkoi kuusimetrinen matka pohjaan köyden varassa. Paineen tasaaminen oli vähän haastavaa ja toinen korvani tuli kipeäksi, joten jouduin pysähtymään pari kertaa ja palaamaan hieman ylöspäin. Kaikki sujui kuitenkin hyvin kun pysyi rauhallisena ja noudatti kouluttajan ohjeita. 

Lopulta pääsin pohjaan. Ensimmäinen sukellus kesti suunnilleen puoli tuntia. Koralliriutat ja kalat olivat upeita ja värikkäitä. Veden alla ei kuullut mitään muuta kuin oman hengityksensä ja suunnat tuntuivat olevan täysin hukassa. Sukellus sujui kuitenkin hyvin ja siitä jäi hyvä fiilis.

Ensimmäisen sukelluksen jälkeen söimme valmiin aterian ja otimme aurinkoa samalla kun veneen kapteeni ajoi meidät uuteen sukelluspaikkaan. Toinen sukellus sujui jo enemmän rutiinilla, eikä suuntavaisto tuntunut enää olevan niin sekaisin pinnan alla. Pääsin myös pohjaan nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla. Veden alla kouluttajamme nosti hiekasta punaisen meritähden ja antoi sen meille vuorotellen kädelle pidettäväksi.

Sukellusten jälkeen suolavettä oli joka paikassa ja voimat olivat sen verran lopussa, että nukahdimme veneen keulaan sen ajaessa takaisin rantaan. Olo oli kuitenkin tyytyväinen ja kokemuksena sukeltaminen oli yksi hienoimmista jutuista, mitä olen koskaan tehnyt. Suosittelisin sukeltamista Punaisessa meressä kaikille, jotka sen vain uskaltavat tehdä.