En ole elämäni aikana
matkustellut lentokoneilla erityisen paljon. Olen kasvanut perheessä, jossa
matkustettiin ehkä kerran pariin vuoteen Gran Canarialle. Pienestä pitäen lentäminen
on ollut minulle erityinen kokemus, onhan se pienen sielun mielestä aivan
yliluonnollista ja uskomatonta liikkua 10 kilometrin korkeuksissa. Maisemat
koneen pienestä ilmatiiviistä ikkunasta näyttivät ironisilta pienoismalleilta
maalaiskylistä ja kaupungeista. Pilvet olivat hattaraa ja pehmeä auringonpaiste
niiden välissä toivat mielikuvia maanpäällisestä taivaasta. Lentoemänniltä saatiin värikyniä ja piirustuslehtiö.
Lento vuonna 2009
Rhodokselle kuitenkin muutti kaiken. En ollut lentänyt vuosiin. Air Francen lento 477 Rio de
Janeirosta Pariisiin oli mystisesti kadonnut. Teini-ikäisenä minulla oli tapana
liioitella kaikkea päässäni, varsinkin kun ajatukset liittyivät onnettomuuksiin
tai sairauksiin. Ajattelutapani oli erittäin mustavalkoinen – kuolen kohta
lintuinfluenssaan tai joudun lento-onnettomuuden uhriksi.
Huomasin ahdistuvani jo
pelkästä ajatuksesta istua ahtaassa koneessa neljä tuntia avuttomana
paikallaan. Jo viikkoa ennen matkaa huomasin kärsiväni univaikeuksista,
ruokahaluttomuudesta ja vatsavaivoista. Ei taida tulla kenellekään yllätyksenä,
etten saanut nukuttua silmänräpäystakään lentoa edeltävänä yönä, sillä olin
aivan liian kiireinen pohtiessani erilaisia tapoja paeta lentokoneesta,
pelastaa äitini ja jäädä henkiin lennolta.
Selvisin kuitenkin lennosta kunnialla. Pahin
osuus oli nousu, jolloin olin hiestä märkänä ja kauhusta kankeana. Kuitenkin
lennon tasaantuessa olotilani helpotti ja ymmärsin, ettei hätää ole. Itse hain turvaa vanhasta iPodistani ja sen
musiikkikirjastosta. Myönnän kuitenkin, että rentouduin täysin vasta, kun
jalkani koskettivat Rhodoksen tasaista ja jykevää maanpintaa.
Tämän kyseisen lennon jälkeen
en ole enää samalla kauhulla lähtenyt lentämään. Jokainen lento on tullut
helpommaksi, ja voisin sanoa että lentopelkoa minulla ei enää ole. Sanoisin sitä
nykyään ehkä lentojännitykseksi.
Näin jälkikäteen tämän
kirjoittaminen tuntuu hieman hassulta, mutta monille ihmisille tämä on vieläkin
aivan totta. Lentopelko on maailmanlaajuinen ilmiö ja sitä esiintyy montaa eri
tyyppiä. Joitakin ahdistaa istuminen pienessä tilassa ja toisia pelottaa ajatus
lento-onnettomuudesta. Viimeaikaiset uutisissa näkyvät artikkelit koneiden
maahansyöksyistä voivat sytyttää pelkotilan hetkellisesti. Jos tunnistat itsesi
tästä tekstistä, kokosin sinulle pienen listan, kuinka lentopelkoa voi lieventää
ja helpottaa.
- Tutustu lentokoneen rakenteeseen ja sen toimintaan. On miellyttävämpää istua koneessa, kun ymmärtää, miten se pysyy ilmassa.
- Varaudu lentoon kirjalla, tv-sarjoilla, elokuvilla tai musiikilla. Lennon ajaksi on helppo eristäytyä ottamalla läppärin tai tabletin mukaan ja uppoutua johonkin mukavaan. Ennen lentoa voi harjoittaa myös erilaisia rentoutumistekniikoita.
- Hyväksy faktat. Lentäminen on tilallollisesti paljon turvallisempaa, kuin autolla ajaminen. Sen osoittavat monet tutkimukset. Kun hankit riittävästi tietoa lentämisen turvallisuudesta, huonot mielikuvat on helppo selättää faktoilla.
- Valitse lentoa varatessa käytäväpaikka, jos kärsit ahtaanpaikankammosta. Näin voit huonon hetken koittaessa nousta penkiltä helposti ja ottaa pari rauhoittavaa askelta koneen käytävällä.
- Valitse paikkasi lentokoneen keskiosasta. Etu- ja takaosassa tuntee lentokoneen pienimmätkin töyssyt ja liikkeet herkemmin.
- Kannattaa harkita lentopelkokurssille menemistä, jos tilanteesi on vakava. Ainakin Finnair järjestää kyseisiä kursseja. Lisää tietoa löytyy yhtiön nettisivuilta.
Hieno kirjoitus ja hienot vinkit. Se on totta että lentokone on paljon turvallisempi kulkuväline verrattuna muihin. Minusta tuntuu turvallisemmalta olla lentokoneessa kuin laivassa. Se on myös totta että on paljon enemmän auto-onnetomuksia kuin lento-onnetomuksia. Kreikassa joskus oli sellainen mainos, jossa sanottiin: "Lentäminen voi olla vaarallista, jos menet lentokentälle autolla!
VastaaPoistaNoi vinkit on tosi hyviä. Itse turvaudun reissatessa saman tyyppisiin juttuihin, vaikkei mulla sinänsä pahaa lentopelkoa olekaan. Hassuahan se on, mut mitä enemmän lennän, sitä vähemmän siitä tykkään. Oon myös huomannut, että yksin matkustaessa lähtee mielikuvitus helpommin laukkaamaan kun ei ole vieressä ketään tuttua jonka läsnäolo rauhoittaa. Ja niin kuin jo mainitsit, viimeaikaiset selittämättömät lentotapaturmat ei ainakaan rohkaise niitä joille lentäminen on jo valmiiksi epämukavaa..
VastaaPoistaIhan totta! Jos vieressä on joku jonka kanssa voi jutella ja heittää läppää, olo kevenee kummasti.
PoistaMulla ei oo ikinä ollut mitään pelottavia tilanteita lentokoneessa (jos pientä turbulenssia ei lasketa) ja en osaa pelätäkään, vaikka viimeaikoina tosiaan on tapahtunut suhteellisen paljon lento-onnettomuuksia. En jotenkin osaa ajatella, että sellainen voisi tapahtua omalle kohdalle, vaikka nykyään kaikki onkin mahdollista. Noi vinkit oli kyllä tosi hyviä :)
VastaaPoistaNo mutta Hanna, sullahan on sitten oikein terveellinen suhtautuminen lentämiseen.
PoistaProsentuaalinen mahdollisuus onnettomuuksiin onkin naurettavan pieni, mutta silti aina kulutan energiaa jännittämiseen ja huolehtimiseen. Ei voi mitään, taidan olla luonnostaan kävelevä murheenkryyni. :)
Hyödyllinen ja hyvä kirjoitus! Minäkin kärsin lievästä lentopelosta, ja tekstisi antoi hyviä vinkkejä ja uutta näkökulmaa asiaan. Kiitos!
VastaaPoista