Matkailualalla

Puhelin pirisee yöpöydällä. Kahtatoista torkkuherätystä myöhemmin väsynyt askel käy kohti opinahjoa. Ensioireita aiheuttavat Elielinaukiolla laukkujaan lentokenttäbussiin lastaavat japanilaisturistit Canonit kauloissaan. Finnairin menopelin sijasta valinta osuu kuitenkin Keravan-junaan ja onnea käy kiittäminen siitä, ettei tien tarvitse viedä pääteasemalle asti. Lopputulos on siitä huolimatta lähes yhtä lohduton: Malmi, Malm.

Kartat luokkatilan seinillä pahentavat oireita. Viestinnän opettajan puheet menevät toisesta korvasta sisään ja tulevat toisesta ulos, kun katse vaeltaa Tyynellämerellä ja mieli lepää palmujen varjossa. Ikkunalaudalle ropisevat pisarat palauttavat todellisuuteen ja huomio kääntyy kohti vain minuuttien päässä siintävää ruokailua.   

 

http://static.guim.co.uk/sys-images/Money/Pix/pictures/2010/7/2/1278082389926/palm-tree-beach-006.jpg

Olo helpottaa silakoiden äärellä hetkeksi, mutta päätä alkaa jälleen pakottaa, kun luokkatoveri kertoo vastikään palanneensa Berliinistä. Vesi alkaa yhtäkkiä näyttää vehnäoluelta ja kalat currywursteilta. Myynnin ja markkinoinnin päivä vaihtuu Oktoberfestiksi, kunnes on aika Amadeus-tuntien.

”Varatkaa tammikuun alulle lennot Helsingistä Havannaan, Salzburgista Sydneyyn ja Nairobista New Yorkiin. Bostonista Buenos Airesiin ja takaisin, niin kuin olisi jo. Varatkaa niitä lentoja niin maan perhanasti, mutta muistakaa, että harjoituksiahan nämä vain ovat, eikä kukaan teistä pääse oikeasti ikinä minnekään”, ohjeistaa opettaja lempeään tyyliinsä. Olo käy sietämättömäksi, kun aivot yrittävät kaksituntisen aikana keksiä jatkuvasti keinoja päästä harjoitusverkosta oikeaan.

Junassa mies puhuu unkaria. Mutta kyllähän marraskuinen Helsinki aina yhden Budapestin voittaa. Lohduttavan ajatuksen voimalla jalat kantavat työpaikalle, jossa ensimmäinen asiakas ostaa Thaimaan bahteja, seuraava Japanin jenejä ja kolmas Kroatian kunia. Ihan käsittämättömän surkeita mestoja kaikki. On vaikea ymmärtää, miksi lähtevät, kun ihan yhtä hyvin kotimaassa voisi kylpeä loskassa ja nauttia kahdeksan kuukauden talvesta. 

 

http://www.thinkalytic.com/wp-content/uploads/2013/08/Different-Currencies.jpg

Teeskentely käy ylivoimaiseksi ja tauti kaappaa jälleen vallan. Sydän itkee verta ja todellisuus hajoaa pirstaleiksi viimeistään, kun perheenisä dollarit taskussaan kuittaa asioinnin päätteeksi heitetyt hyvän matkan toivotukset sillä pahimmalla mahdollisella tavalla:

”Kiitos samoin!”

Työpäivä päättyy ja kotimatka taittuu yhtä otsan verisuonista köyhempänä. Pian saa painaa pään tyynyyn. Vielä pieni rundi Google Mapsissa ja sitten punkkaan parantelemaan.

Diagnoosi on selviö.

Matkakuume.