Yksi kaupunki ylitse muiden

Mietin kuinka kaikki voisikin olla ihan toisin, asuisin Tampereella, enkä opiskelisi Helsingissä matkailualaa, ja olisin ehkä onnellisempi kaikin puolin, tai ainakin luulisin niin. Asiat tuppaavat kuitenkin mennä omalla tavallaan täysin päinvastoin mitä on suunnitellut koko nuoruutensa.  Täytyy myöntää, että Helsinkiin muutto oli ehkä yksi suurimmista virheistäni, joita elämässäni olen tehnyt, mutta toisaalta myös ehkä yksi mielenkiintoisimmista kokemuksista. Silti hieman katkerana seuraan Tampereelle opiskelun perässä muuttaneiden tuttujeni elämää facebookin kautta.

Tampere on aina herättänyt ihmeellisiä tunteita. Sitä on tosia vaikea selittää, mutta aina kun tämä ”pohojammaan likka” on hypännyt junaan kohti Tamperetta, on outo positiivinen tunne vallannut ajatukseni.  Olen käynyt Tampereella niin monta kertaa etten todellakaan ole pysynyt laskuissani. Yleensä sinne ovat vieneet lempibändieni keikat, lomareissut esimerkiksi Särkänniemeen sekä lähellä Tamperetta asuvat sukulaiseni.

Tampereessa on paljon mielenkiintoisia asioita. Ensiksikin Mansessa vallitsee aivan erilainen tunnelma kuin täällä Helsingissä, ja jo pelkästään sen takia suosittelen erityisen paljon kaupunkia.  Tampere on sopivan kompakti paikka täynnä mahdollisuuksia ja sijainniltaan sopivan matkan päässä niin Helsinkiä kuin esimerkiksi kotiseutuani Keski-Pohjanmaata.

Murre ja puhetyyli herättävät myös hilpeitä ajatuksia tamperelaisista. Voin myöntää, että se kun jokin mieshenkilö puhuu oikein mojovalla Tampereen murteella, saa sydämeni hakkaamaan pari astetta lujempaa.  Ihmiset ovat siellä mielestäni, hieman yleistäen, myös jotenkin ”rennompia” ja pidän siitä todella paljon.

Monet teiniaikojeni suosikkibändit tulevat myös Tampereelta. Negative erityisesti on ollut elämässäni ”se juttu” jo noin 10 vuotta, ja bändi on levittänyt tamperelaisuutta maailman ääriin. Tampere onkin aina ollut rokkikaupunki, ja sen kyllä huomaa. Siellä on todella paljon mahtavia keikkoja ja rokkimeininkiä. En kiellä, ettei niitä olisi muuallakin päin Suomea, mutta Tampereen katukuvassa ainakin ennen sen on huomannut selvästi.

Negative@Tammerfest 2010

Tampere ei ole myöskään liian iso kaupunki, joten siellä on suhteellisen helppo liikkua. Rautatieaseman ja Koskikeskuksen väliä on tullut ravattua monen monta kertaa, ja jopa tällainen maalaisjunttikin on selviytynyt pahimmilta eksymisiltä siellä.

Suosittelen myös todella paljon kokeilemaan Tampereen yöelämää. Baareja löytyy jokaiselle ihmistyypille; on rokkibaareja, ale pubeja, diskopaikkoja jne. Silloin kun en vielä asunut Helsingissä, teimme kaveriporukalla monesti keikkareissuja Tampereelle. Ne olivat parhaimpia kokemuksia ikinä. Pakkahuoneen keikat ovat ihan omaa luokkaansa, siitä sitten jatkoille Jack the Rooster – rokkibaariin ja ilta hipoo täydellisyyttä.

Särkänniemeen liittyy myös muistoja roppakaupalla. Huvipuistona pidän ehkä enemmän Linnanmäestä, sillä siellä on enemmän laitteita, mutta Särkänniemi on silti Särkänniemi, ja kyllä siellä pitää lähes joka kesä käydä. Ehkä mieleenpainuvin asia mitä siellä olen kokenut on Negativen akustinen keikka Delfinaariossa. Siellä kauniisti valaistun delfiinialtaan vieressä Jonne Aaron ja kumppanit soittivat aivan huikean setin, lisäksi Näsinneula oli valaistuna todella nätisti.

Tampere on ehkä ainoa kaupunki, jota kohtaan tunnen mitään näin erityistä iloa, enkä ole edes kotoisin sieltä suunnilta. Vaikka asunkin Helsingissä tällä hetkellä, ja haluan antaa mahdollisuuden tälle kaupungille, tiedän sisimmissäni, että jonain kauniina päivänä asun Tampereella. Toivottavasti sitä päivää ei tarvitse liian kauan odottaa. Täältä tullaan Tampere, ainakin VR:n viiden euron tarjousjunalipuilla pääsen Helsingistä sinne jo tänä syksynä rilluttelemaan.  Sitä odotellessa!