Elämä on matka!

Syksy on saapunut taas. Päivät lyhenee ja aurinkoa ehtii tervehtimään juuri ja juuri. Tuleva talvi aiheuttaa vilua ja väristyksiä mielessäni. Kuinka taas jaksaa palella bussipysäkillä räntäsateessa, ja taistella kelloa vastaan. Lämpimiäjuomia ja villasukkia kuluu varmasti tänäkin talvena. Ei se mitään.

Näin syksyllä käy mielessä lähteminen. Siis jonnekin lämpimään, etelään. Jo lapsesta saakka Nuuskamuikkunen( :D) on ollut minulle henkilökohtainen matkaaja esikuva. Kuinka tämä tyynen rauhallinen piippua tupsutteleva hahmo lähti joka syksy vaeltamaan kohti etelää. Mitä hän sielä teki, ja minne hän matkusti oli aina mysteeri. Mutta tästä voisinkin tiivistää, että aina ei ole tärkeintä määränpää, vaan se mitä siinä matkalla tapahtuu! Hyvä matka alkaa jo kotiovelta.


Minulla on ollut mahdollisuus matkustella hieman niinkuin tämä Nuuskamuikkunen.

Pari vuotta sitten lähdin Esapnjaan, fuengirolaan pelkällä menolipulla. Olin sillä mielellä siunattu, että ystäväni asuivat sielä. Muuta en tiennyt. Olin saanut rahaa säästöön ja mitään sen kummempia sitovia asioita minulla ei Suomessa, tai saatikaan Raahessa ollut sillä hetkellä. Olin juuri lopettanut parin vuoden työputken, ja maiseman vaihdos oli todellakin paikallaan. Niin ja talvikin oli tekemässä tuloaan, niinkuin nyt.


Vietin Espanjassa noin 3 kuukautta. En työskennellyt missään sillä aikaa, vaan elin säästöillä, nautin auringosta ja hyvästä seurasta. Yhdessä ystävien kanssa voi säästää pitkän pennin laittamalla rahaa hieman ruokakassaan, ja puolittaa muitakin menoja.

Suhteet on muutenkin hieno juttu matkailun kannalta. Kannattaa tutustua ihmisiin ja pitää yhteyttä niihin vanhoihinkin. Koskaan ei tiedä millon ja mistä voi tarvita yöpaikkaa. Niin ja tarttua rohkeasti tilanteeseen ja käyttää mahdollisuuksia hyväksi!

Toinen hieman samanlainen reissu tapahtui tänä kesänä. Kesällähän Suomi on mitä kaunein, sillon ei tarvi karata ulkomaille asti. Olin kyytiä vailla Raahesta Helsinkiin. Ystävieni orkesteri oli sattumalta menossa Tampereelle esiintymään, ja tarjosivat minulle kyytiä. Mitään sen kummempaa aikatalua minulla ei ollut, tarkoitus oli päästä takasin pääkaupunkiseudulle. Hyppäsin siis tyyppien kyytiin ja matkustimme tampsesteriin. Jäin roudailu hommiin bändille ja sainpa siinä sitte myös ilmaiset sapuskat ja majoituspaikan Tampereelta. Illan onnistuneen soitannan jälkeen yhtyeen hyvä ystäväni kysyi minua mukaan Hollolaan. Bändi oli menossa nauhoittamaan kolmatta albumia Petrax-studiolle. Aikaa oli viikko ja kuulemma videokuvaajaa ja apumiestä tarvittaisiin. Suostuin oitis sen kummemmin miettimättä. Ei samanlaista tarjousta joka päivä tule vastaan. Tarjoukseen sisältyi ilmainen ruoka ja majoitus. Ja paaaljon musiikkia!


Lyhyesti kerrottuna, aika Hollolassa keskellä ruispeltoa hyvässä seurassa oli juuri mitä olin kaivannut koko kesänä! Oli mahtava levähtää hetki ennen hektistä Helsinkiä.. Ja ennen koulun alkua..


Tarttukaa ihmiset tilaisuuksiin ja muistakaa nauttia.. Kaikesta!

















Hyvää syyslomaa kaikille!



Toni (snoop)

ps. tsekatkaa Harmaja myspacesta! Sopii hyvin näin syksyyn!

www.myspace.com/harmajaraahe

Pikainen kuvallinen ilmaisu kateellisuudestani niitä ihmisiä kohtaan, jotka asuvat 20 minuutin junamatkan päässä Lontoosta ja heillä on tällainen takapiha. Verrataanpas taas, missä voisit asua jos asuisit 20 minuutin junamatkan päässä Helsingistä? Keravalla? (En siis oikeasti tiedä, korjatkaa jos olen väärässä :D) Mutta voin kertoa että ei vedä vertoja sille, että voit mennä juomaan aamukahvisi omalle takapihallesi, jonka rajana kulkee, mikäs muukaan kuin Thames-joki. Ja syöttää ankkoja ja joutsenia jotka tulevat niin lähelle että voisit halutessasi silittää niitä. Kuinka ihanaa ja idyllistä? Pah, lintukirput, mitä ne ovat :D

Voisin tehdä näitä hehkutuspostauksia luultavasti satoja, minulla nimittäin ei ole huonoja kokemuksia Lontoosta. (Tykästyn helposti aivan pienenpieniinkin asioihin ja osaan arvostaa ehkä hassujakin juttuja, joita monet eivät tule edes ajatelleeksi :P) En ole käynyt siellä niin paljon enkä niin pitkiä aikoja, että olisin tutustunut myös niihin asioihin, mitkä siellä ovat huonosti. Mutta tällä hetkellä olen sitä mieltä että hyvät puolet voittavat huonot puolet helposti. Toivon ettei minun tarvitse tätä mielipidettäni muuttaa siinäkään vaiheessa kun jo asun siellä itsekin ;P

Lontoo 1 - Helsinki 0

Vietin viime kuussa aivan ihanan viikon Lontoossa. Olen ollut siellä kerran aikaisemminkin ja silloin rakastuin. Tällä kertaa rakkauteni siihen upeaan kaupunkiin vain kasvoi entisestään. Syitä on tietenkin lukemattomia, mutta tässä yksi:

Palvelukulttuuri ja käytöstavat.

Suomeenpaluumasennukseni on aina Lontoon matkan jälkeen todella pahana erityisesti tämän asian takia. Yksinkertaisesti; Lontoossa se osataan, Helsingissä ei. Anteeksi rankka yleistykseni, yritän aina välttää sitä, mutta ko. asia häiritsee minua niin suuresti että tämän kerran sorrun.

Lontoossa asiakas on aina ´madam´ tai ´sir´. Kun sinua puhutellaan noin kohteliaasti, vastaat automaattisesti itsekin kohteliaammin, kuin mihin olet Suomessa tottunut. And the circle goes around.

Mutta kuinkas Helsingissä; Lähikaupan kassalla minua ei edes tervehditty ja eräässä rautatieaseman liikkeessä sain lähinnä hyytävän vastaanoton kun heitin kassalla small talkia joka on täysin normaalia Lontoossa.

Tietenkin voi etsiä lieventäviä asianhaaroja, kiirettä, huono päivä, tms... Ei käy.

Liian monista "asiakaspalvelijoista" oikein paistaa se, että ei kiinnosta pätkän vertaa. Enkä edes halua että lieventäviä asianhaaroja lähdettäisiin etsimään, koska jokaisena päivänä jokaisessa liikkeessä Lontoossa ollessani palvelu oli erinomaista. Suomessa kuukauden asiakaspalvelullinen kohokohta on se, kun Siwan kassa sanookin sinulle kerralla kokonaisen lauseen.

Kohteliaisuus ei kuulu vain palvelukulttuuriin, vaan myös yleiseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Jos joku edes hieman tönäisee sinua vahingossa ihmisten tungeksiessa maanalaiseen, yksinkertainen pieni sana; "sorry" kuuluu aina. Englannin kielestä on kehittynyt suomen kielen sana "sori", jonka luulisi helpottavan anteeksipyytämistä kun suomalaiset ovat samanlaisessa tilanteessa, mutta se tuntuu vain olevan liian vaikeaa. Vaivaantunut nopea katse ja äkkiä kasvojen kääntäminen toiseen suuntaan tuntuu olevan anteeksipyytämisen korvike aivan liian monille.

Ärrinmurrin. Lontoo on opettanut minut liian hyvälle.

Ihana Ibiza

Yksi ensimmäisiä matkoja ystävien kanssa oli bileparatiisina tunnetulle Ibizan saarelle. Matkustimme Takeoffin matkatoimiston kautta. Matkatoimisto on jo lopettanut toimintansa, mutta hoiti ainakin meidän matkan hyvin, ja meistä oli mukavaa kun matkat oli suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille. Se mikä erottaa Ibizan muista lomakohteista on ehdottomasti se ihanan rento fiilis joka vallitsee saarella. Oli aamu tai yö, ihmiset jammailevat kaduilla ja rannalla rennon musiikin tahtiin ja juttelevat niitä näitä vastaantuleville. Ihmisillä ei ole huolen häivää. Hotellimme sijaitsi San Antonion lomakohteessa hieman keskustan ulkopuolella, mutta silti kävelymatkan päässä kaikesta. Viikon aikana ehdimme nähdä paljon, mutta olisimme voineet jäädä sinne vaikka kuukaudeksi, sillä siellä todellakin tunsimme nauttivamme elämästä täysin siemauksin. Kävimme myös San Antonion ulkopuolella, esim. Ibiza townissa, saaren pääkaupungissa, ja hippimarkkinoilla Sant Carles de Peraltan kylässä. Saari on tunnettu siitä, että siellä on maailman isoimpiin kuuluvia klubeja joissa soittaa maailmanluokan dj:t. Etenkin house ja trance muusikin ystävät juhlivat täällä. Kävimme mm. Amnesiassa, Edenissä ja Privilegessä ja huomasimme että juhliminen Ibizan isoimmissa klubeissa on erittäin erittäin kallista. Privilegeen maksoi 50 euroa sisään, mutta toisaalta siellä oli mahtavat puitteet ja hieno avaussshow. Viikon aikana onnistuimme hukkaamaan kameran, saamaan isoja rakkoja jalkoihin ja juoksemaan hullun taksikuskin kyydistä pois. Hengissä selvittiin onneksi ja Ibizalle on ehdottomasti pakko päästä uudestaan!

-Jannika-