Asiakaspalvelutyö auringon alla

Matkailuala tarjoaa paljon työvaihtoehtoja nuorille. Eräs loistava vaihtoehto kartuttaa kokemusta ulkomailla on hotellianimaattorin työ. Hotellianimaattorina voi työskennellä monessa eri maassa ja kohteessa, ympäri vuoden.

Itse työskentelin hotellianimaattorina syksyllä 2008. Työt Scandic hotellissa eivät oikein enää innostaneet joten aloin tutkimaan eri vaihtoehtoja ulkomailta. Etsimiseni tuotti tulosta ja eräänä iltana päädyin Acttiv Leisuren sivuille. Kyseessä on yritys jonka kautta voi työskennellä hotelli- animaattorin roolissa Espanjassa. He järjestävät kuukausittain kursseja uusille alasta kiinnostuneille henkilöille. Päätin täyttää hakemuksen ja ei mennytkään kuin muuta päivä kuin Acttivin pääkonttorista Madridista minulle jo soitettiin. Puhelun aikana minut pika haastateltiin ja kerrottiin että voin osallistua kurssille.

Kurssi jonka suoritin järjestettiin Gran Canarilla, Playa del Inglesissä. Kurssilla oli noin kaksikymmentä osallistujaa joista kaksi oli poikaa ja loput tyttöjä. Minun lisäkseni osallistujia oli Hollannista, Belgiasta ja Espanjasta. Kurssi oli kestoltaan kaksi viikkoa jonka jälkeen jokainen kurssilainen sijoitettiin eri hotelleihin eri saarille.

Kurssilla meitä opetti kurssihotellin animaattorit joita hotellissa oli kuusi kappaletta. Kävimme mm. läpi millaista on olla lasten- ja juniorikerhon vetäjänä, kuinka toimia vesijumpan ja muiden hotellissa pelattavien aktiviteettien vetäjänä. Kävimme myös läpi erilaisia iltaohjelmanumeroita, johon kuului tanssimista, näyttelemistä ja palveluiden promoamista.

Kurssin jälkeen minut lennätettiin Teneriffan saarelle jossa työskentelin kahdessa eri hotellissa joissa oli pääosin englantilaisia ja skandinaaveja asiakkaita. Se mihin hotelleihin meidät sijoitettiin, riippui pitkälti siitä mitä kieliä puhuimme. Teneriffalla asuin kimppakämpässä kolmen muun tytön kanssa. Kämppäkavereinani oli kaksi brittiä sekä yksi tyttö Meksikosta.

Teneriffalla työskentelin noin kuukauden verran jonka jälkeen sain siirron Fuerteventuraan saarelle, jonne erityisesti toivoin, sillä minulla oli saarella tuttuja. Fuerteventuralla työskentelin Suite-Hotel Atlantis Fuerteventura Resort nimisessä hotellissa jossa myös kaikki animaattorit asuivat. Työhöni tässä hotellissa kuului aikuisten Fitness aktiviteettien vetäminen, kuten vesijumppa, venyttelytunnit ja muut liikunnalliset tunnit. Tässä hotellissa työskentelin vain muutaman viikon jonka jälkeen muutin saaren toiseen osaan sillä sain toisen työpaikan.

Työpäivät olivat pitkiä ja vapaata oli yksi ja puolipäivää ainoastaan. Työ oli erittäin opettavainen ja rankka. Parasta tässä työssä oli ihmisten positiivisuus ja se että tutustuin moniin uusiin ihmisiin.

Mielestäni hotellianimaattorin työ soveltuu henkilölle joka on iloinen ja positiivinen, uskaltaa lähestyä vieraita ihmisiä ja joka tykkää esiintyä ja ohjata erikokoisia ryhmiä. Tämä työ pitää sisällään erittäin paljon PR:ää joten siihen pitää olla myös valmistautunut. Positiivisella ja reippaalla asenteella pääsee todella pitkälle.

Suosittelen lähtemään hotellianimaattoriksi mikäli haluatte Helmen opintojen jälkeen lähteä hakemaan lisää matkailualan kokemusta.  

 Lue lisää >>

 

Sinkkuelämää New Yorkin silmin

Syksy on saapunut ja muistot vietävät minut jälleen New Yorkiin. Vaikka viime vierailusta on jo kulunut jokunen vuosi, niin aina tuo ”Iso Omena” putkahtaa mieleeni. Muistan sen matkan kuin eilisen. Laulussa sanotaan että ”I left my heart in San Fransisco” mutta minun sydän on New Yorkissa.

Aloitimme matkan suunnittelun ystäväni Tytin kanssa hyvissä ajoin. Päätimme että matkamme suuntautuu tuohon Sinkkuelämän luvattuun kaupunkiin. Olemme molemmat Sex and the City sarjan faneja, joten ratkaisu  oli nopeasti tehty.Kävimme matkatoimistossa kyselemässä heidän tarjoustaan. Saimme niin mahtavan tarjouksen ja siihen tartuimme heti. Lennot noin 400 € ja hotelli ihan Broadwayn sydämessä noin 600 € ja viikon matka. Teki mieli huutaa riemusta ja kiljua onnesta. Mutta päätimme juhlia tätä Cosmopolitanin voimin, eli New York style.

Vihdoin koitti matkustuspäivä ja neidot tyhjien laukkujen kanssa kentälle. Joka päivälle oli suunniteltua ohjelmaa, shoppailua ja nähtävyyksiä. Kentällä nautimme lasilliset kuohuviiniä matkamme kunniaksi.

Matka oli pitkä ja kaksi väsynyttä matkailijaa saapuivat viimein 10 tunnin lennon jälkeen JFK:n kentälle. Monen mutkan jälkeen pääsimme taksiin ja suuntasimme kohti Manhattania ja hotellia. Oli niin upea näky kuin New Yorkin kaupunki silhuetti ilmestyi horisonttiin.

Lady Liberty

Ground Zero

Ensimmäisenä aamuna suuntasimme paikalliseen aamiaisravintolaan. Siellä nautimme perinteisen pancake aamupalan pekonin kera. Tästä alkoi tiukka päivä nähtävyyksien parissa. Ohjelmaan kuului Lady Liberty sekä Ellis Island. Kävimme myös katsomassa Ground Zeron. Siitä päivä jatkui shoppailun parissa.


Seuraavana päivänä olikin tiedossa matka shoppailijan paratiisiin, eli neidot bussiin ja New Jerseyn yhteen suureen outlet kaupunkiin nimeltään Woodbury Common premiun outlet. Tästä linkistä pääset tutustumaan shoppailijan mekkaan Woodbury premiun outlet

Rehellisyyden nimissä myönnän että oli kyllä pusseja erikokoisia ja näköisiä mukana tämän päivän päätteeksi. Lähdimme aamulla klo 10 liikenteeseen ja palasimme hotellille joskus klo 20 aikoihin. Olimme väsyneitä ja mutta päätimme juhlistaa sitä Ben& Jerrys jäätelö annoksilla.

Aamulla kun heräsimme, olimme todella innoissamme. Tiedossa olisi Sinkkuelämää kiertoajelu ympäri New Yorkia. Ajelu lähtisi Pulitzer fountainin, juuri mahtavan Plaza hotellin vierestä. Pakolliset poseerauskuvat oli pakko ottaa. 

Pulitzerr fountain

Kiertoajelu oli todella mahtava ja näimme paljon upeita paikkoja lempisarjastamme. Nautimme cupcakesit Magnolia Bakeryssä niin kuin Carrie ja Miranda, joimme Flirtinit Scout –baarissa. Oli todella mahtava kiertoajelu, jota suosittelen jos sarjan fani on. Tässä linkki Sinkkuelämää kiertoajelu

Seuraavat päivät kuluivat nähtävyyksien ja shoppailun 
parissa. Kävimme syömässä upeissa ravintoloissa, ns dinners paikoissa, joista mieleenpainuvin oli sellainen 60-luvun asuntovaunutyylinen aamupalapaikka. Trumph tower, Disney store, Moma yms ihanat paikat. Sekä pisteenä i:n päälle Empire State Building. Niin mahtavat näkymät 102 kerroksesta. 


Sain upeita kuvia ja muistoja. Ihanat muistot sekä pieni lomaromanssi koettu. Sydän kaipaa takaisin ystävien luokse ja tietenkin vaatekaappini kaipaa uudistusta. Woodbury ja Macy's kutsuvat minua seireenin tavoin luokseen. 

Karibia paratiisia syvemmältä

Matkustimme muutama vuosi sitten kahdeksi viikoksi Karibialle viettämään tuttavaperheen pyöreitä syntymäpäiviä. Tarkoituksena oli vuokrata suuri katamaraani ja purjehtia sillä eri puolilla Virgin Islandiin kuuluvaa Tortolan saarta.

Matka piti varata puolisentoista vuotta etukäteen useiden käytännönjärjestelyiden takia, joten matkan odottaminen oli raskasta. Odotukseni matkan suhteen ja mielikuvat trooppisesta Karibiasta olivat ehtineet nousta korkealle.

Saapuessamme laskeuduimme ensin St. Martinin lentokentälle, jossa meillä oli parisen tuntia aikaa ennen jatkolentoamme toiselle saarelle. Menimme läheiselle rannalle fiilistelemään Karibian ilmapiiriä ja juomaan parit rommi- ja daiquiri drinkit. Kyseinen ranta on yksi tunnetuimmista, jossa on kiitorata suoraan tien toisella puolella. Se oli melkoinen kokemus.

 

Lentokone laskeutumassa, Maho Beach

Jatkolentomme Tortolaan oli pienellä paikallisella, noin 20 paikkaisella koneella. Lento oli hieman kuumottava sillä se oli yhtä ryminää koko matkan ja ruuvatut istuimet olivat lähes puoliksi irti paikoiltaan.

Matkalla lentokentältä hotellille ajoimme saaren läpi toiselle puolelle, jonka aikana hävisi mielikuvat paratiisimaisesta Karibiasta. Tienvarret näyttivät rutiköyhältä slummialueelta ja ihmiset olivat lukittautuneet koteihinsa.

Vihdoin aloimme päästä perille ja alue alkoi vähitellen näyttää hieman paremmalta. Majoituimme pieneen hotelliin ja yhtäkkiä alkoi aivan älytön rankkasade. Onneksi ne ovat yleensä vain lyhyitä kuuroja, mutta pelkkää aurinkolomaa ei kannata kyseiseltä paikalta odottaa.

Ensimmäisenä päivänä minun piti hankkia bikinit ja luulin sen olevan helppo muutaman minuutin homma. Sitä se ei ollut alkuunkaan. Mistään ei meinannut löytyä ja ainoat päälle laitettavat olivat Roxyn 80 euroa maksavat.

 

Purjehtiminen katamaraanilla oli mahtavaa ja maisemat oli upeita. Pysähdyimme välillä rannikoiden lähelle snorklaamaan ja näimme paljon erilaisia mereneläviä pienistä haikaloista söpöihin merikilpikonniin. Kävimme myös koralliriutoilla, mutta odotin niiden olevan paljon värikkäämpiä ja eloisampia. Välillä piti tarkkailla selän taakse, ettei siellä näkynyt isoja kaloja tai että ei eksynyt muusta porukasta virtojen mukana.

Snorklausta

 

Hai tuli uimaan veneemme viereen

 

Yövyimme pienillä satama-alueilla, joissa oli vain muutama poiju kaukana rannasta johon sai kiinnittyä. Kuulimme öisin vedessä vaanivista barrakuda petokaloista, joten yöuinnit eivät olleet suositeltavia.
 

Kävimme usein ravintoloissa syömässä ja paikalliset vaikuttivat joka puolella hyvin ystävällisiltä. Ruokakin maistui ja paikkoihin, ympäristöön ja ilmastoon alkoi tottua yhä enemmän.

 

Maisemakuva Tortolasta

 

Nukuimme pari yötä melko karmivissa bungaloweissa. Takanamme oli pilkkopimeää viidakkoa, josta kuului öisin kaikenlaisia eläinten ääniä ja välillä tuntui, että ne ovat ihan seinän takana.  Näky vastapäätä tien toisella puolella olevalle pienelle hautausmaalle ei myöskään helpottanut nukkumista.

 

Bungalowin terassi

 Tien toisella puolella oleva hautausmaa

 

Pari viimeistä päivää vietimme Alankomaiden Antilleille kuuluvalla alueella. Yövyimme isossa hotellissa, jossa oli mukavuudet viimeisen päälle. Olisin voinut viettää siellä koko loman, mutta silloin olisi jäänyt paljon asioita kokematta.

 

Hotellin ranta

 

Viimein oli aika lähteä kotiin ja pienenä neuvona voin kertoa, että ei kannata unohtaa Cokis tölkkiä matkatavaroihin. Minut otettiin tästä syystä sivuun ja lentoaseman henkilökunta näytti siltä, että he eivät tienneet voisiko matkani enää jatkua. Mietinnän jälkeen jouduin allekirjoittamaan nimeni  ”mustalle listalle”, ja sain nousta koneeseen. Hämmentävintä asiassa oli, että tuttavamme pääsi linkkarin kanssa koneeseen ilman mitään toimenpiteitä.

Rodoksen nähtävyyksiä

Matkustimme ystäväni kanssa Rodokselle elokuun alussa. Auringon ystävälle Rodos on kuin unelma, koska aurinkoisia päiviä Rodoksella on jopa 300 vuodessa. Hotellimme sijaitsi Kremastissa, joka on noin 7 kilometriä Rodoksen keskustasta.

Vuokrasimme ystäviemme kanssa auton pariksi päiväksi. Suosittelen lämpimästi vuokraamaan autoa Rodoksella, koska saari on melko pieni ja näin ollen auton avulla pystyy näkemään kaikki parhaimmat nähtävyydet.

Ensimmäisenä päivänä kiersimme itäpuolta. Ensimmäisen pysähdyksen teimme Tsambika Beachilla. Hiekkarannalla oli todella kirkas merivesi ja upeat näkymät joka puolelle.

Tsambika Beach 

Seuraavan pysähdyksen teimme Lindokseen. Lindos on valkoinen kylä, jossa on paljon erilaisia pieniä putiikkeja ja kattoterassilla varustettuja ravintoloita.  Lindoksessa pääsee tutustumaan linnaan 6€ sisäänpääsymaksulla. Kävimme myöhemmin lomamme aikana myös paikallisten järjestämällä veneretkellä, joka lähti Rodoksen satamasta ja jonka päämääränä oli Lindos. Hinta kyseiselle retkelle oli 20€. Pysähdyimme retkellä myös uimaan yllä mainittuun Tsambika Beachiin.

Lindos

Toisena päivänä kiersimme Rodoksen länsipuolta. Ensimmäisenä suuntasimme meidän hotellin läheisyydessä olevalle Filerimoksen ristille. Ristiin pääsi kiipeämään rappusia pitkin ylös. Ylhäältä olivat hienot maisemat joka puolelle. Ristin läheisyydessä oli myös vanha luostari, jonka raunioita pääsi katsomaan 3€ hinnalla.

 Filerimoksen risti

Seuraavaksi suuntasimme Perhoslaaksoon.  Paikassa oli perhosia valtavasti joka puolella. Luulin, että perhoslaaksossa olisi ollut enemmän erilaisia perhosia, mutta paikassa olikin kaikki perhoset samanlaisia. Näkymä oli kuitenkin hieno, kun joka puolella oleskeli perhosia, joten kyseinen nähtävyys oli kuitenkin kokemisen arvoinen.

Perhoslaakso

Kävimme myös katsomassa Kritinian-linnan ja Monolithos-linnan raunioita. Molempien linnojen rauniot olivat säilyneet melko hyvin ikäänsä nähden ja niistä oli upeat maisemat merelle ja muutenkin joka puolelle.

Kritinia-linnan rauniot

Seikkailu merellisessä Helsingissä

Haaveilen usein eeppisistä seikkailuista, välillä unohtaen kuinka pienen askeleen takana sellaiset oikeastaan piileksivät. Ei tarvita kuin ottaa ystävä kainaloon, sopiva mieliala ja voila; kaikki on valmista seikkailuun. 

Oman seikkailuni koin ystäväni Julian kanssa 18 heinäkuuta 2013, sateisena iltana, jolloin olisin ehkä normaalisti jäänyt kotiin nojatuoliin lukemaan kirjaa.

Ilta alkoi kun soitin Julialle ja kysyin häntä mukaani katsomaan laivoja Tall Ship Raceen. Tavoitteena oli käydä katsomassa nopeasti laivat ja sen jälkeen mennä istumaan jonnekin kotoisaan kuppilaan Helsingin keskustaan. Toisin kuitenkin kävi.

Muutama vilkaisu komeisiin purjeveneisiin sai mielikuvituksemme lentämään ja meidät lähtemään seikkailulle merelliseen Helsinkiin. 

Lokit ovat runollisia vain purjelaivojen yhteydessä. 

Merimies valmiina menemään myrskyä ja sadetta päin. 

Matkamme alkoi Hietalahden satamasta, josta suuntasimme kohti Kaivopuistoa. Matkalla eksyimme Pursimiehenkadulla, kävimme salaisessa puutarhassa (Eiran puisto ) kaatosateella, valloitimme Kapteeninkadun sekä Merikadun. Lisäksi kukistimme hirmuisen merihirviön päästäksemme ihailemaan maisemaa Tähtitorninmäeltä.

Kaivopuistosta löysimme vanhan hylyn, jonka kylkeen olivat piirtyneet laivan mukana uponneiden ihmisten kasvot.

Kamppailu merihirviön kanssa oli pitkä ja verinen, mutta selvisimme siitä voitokkaina.

Maisema Tähtitorninmäeltä oli kaunis sateellakin. 

"I think I´m ready for another adventure!"

Aina ei tarvitse lähteä omaa kotikaupunkia kauemmaksi matkalle.

Helsingissä on tilaa mielikuvitukselle, ja minä olen valmis uuteen seikkailuun!

Kesäloman päätösviikko Alanyassa

 

Päätimme lähteä ystäväni kanssa heinäkuun lopussa viettämään kesäloman viimeistä viikkoa Alanyaan. Matkan ostaminen tapahtui aika äkkiä, koska ostimme matkan vain alle viikko ennen lähtöä.  Ostimme All Inclusive-matkan. Pidin paljon All Inclusive-matkapaketista ja suosittelen ostamaan sellaisia matkapaketteja. Rahaa ei kulu juomiin eikä ruokiin, ja se tulee paljon halvemmaksi maksamalla kaikki jo ennen matkaa.

Lähdimme aamulla kello 10 Helsinki-Vantaan kentältä Alanyaan . Lento kesti vähän päälle kolme tuntia. Heti kun pääsimme Antalyan kentältä ulos, niin puhalsi kiva +40 asteen tuuli. Meitä varoteltiin jo Suomessa, että heinäkuun lopussa Turkissa on todella kuuma. Ja niin siellä olikin. Ajoimme bussilla pari tuntia hotellille ja varjossa näytti olevan +36 astetta.

    




Lähdimme heti kiertelemään keskustaa, kun pääsimme perille. Alanya on aika semmoinen perus turistikohde, kauppoja ja ravintoloita oli joka paikassa ja hotelleja vierekkäin. Majoituimme Karat Hotelliin, joka oli ihan keskuskadun varressa. Illalla pääsimme maistamaan hotellin tarjoamaa buffet-illallista. Ruokaa oli TODELLA paljon, ja ruokaa tarjoiltiin neljä kertaa päivässä.

Illalla tutustuimme hotellilla todella kivaan ruotsalaisporukkaan ja vietimme sitten heidän kanssaan koko loppuviikon. Ruotsalaiset olivat tulleet samana päivänä Göteborgista ja Jönköpingistä. Lähdimme illalla tutustumaan porukalla Alanyan keskustaan. Keskustassa oli illalla todella paljon ihmisiä ja musiikki soi joka baarista. Alanyassa on todella vilkas yöelämä ja sinne kannattaa lähteä, jos haluaa lomalta aurinkoa ja juhlimista.

 

Aamupäivät kuluivat rannalla makoillen. Käytiin melkein puolen tunnin välein uimassa, koska oli mahdotonta makaa siinä kuumuudessa pitkään. Tosin toisena päivänä nukahdettiin aika pitkäksi aikaa siihen aurinkoon ja palattiin hieman.

Siinä on vähän Kleopatran rantaa.

 

Iltaisin kävimme shoppailemassa basaarialueella, missä oli varmaan miljoona kauppaa ja todella halpaa. Meille sanottiin, että Turkissa kannattaa tinkiä, mutta me ei harrastettu sitä ollenkaan. En oikein osaa tinkiä, ja muutenkin pidin niitä hintoja jo muutenkin alhaisina.

Minulla oli paljon ennakkoluuloja Alanyasta ennen matkaa. Ajattelin esimerkiksi, että paikalliset tarrautuvat kiinni joka paikassa ja kohteessa ei ole mitään muuta kuin rantaa ja basaareja. Todellisuudessa Alanyassa on paljon tekemistä ja ihmiset ovat mukavia. Minulle jäi todella hyvät kokemukset Alanyasta ja aion matkustaa sinne joskus toistekin.

Alanyassa on paljon nähtävää ja tehtävää. Matkatoimistoilla on paljon erilaista retkitarjontaa, ja niitä kannattaa ottaa jos vain on aikaa ja rahaa. Päätimme kyllä, että ensi kerralla lähdemme kahden viikon matkalle eikä yhden. Viikon aikana ei ehdi kaikkea näkemään, koska retket vie yleensä kokonaisen päivän. Suosittelen siis lähtemään kahdeksi viikoksi Alanyaan, jos vain on mahdollista.

 Tässä on joitain retkivaihtoehtoja tai paikkoja, mitä kannattaa käydä katsomassa:

·         Kannattaa käydä katsomassa Alanyan linnoitusta (Alanya Castle), linnoitus sijaitsee vuoren päällä ja sieltä näkee Alanyan rannikon ja keskustan. Taksimatka vuorille ei maksa paljon, noin 10 euroa.

·         Taksilla pääsee edullisesti eri kaupunkeihin ja nähtävyyksiin. Kaupungin ulkopuolella on hienot vesiputoukset, taksimatka sinne kestää alle tunnin.

·         Koskenlasku (20€-50€) retkeä myytiin melkein joka paikassa, samoin meriretki oli todella suosittu (20€/päivä)

Alanya Castle.

 

 

Vesiputouksilla.

 

 

 

Matkasuunnitelma Australiaan

Olen matkustamassa Australiaan lokakuun alussa kolmeksi viikoksi. Aikaisemmin olen ollut Brisbanessa, Sydneyssä ja Melbournessa, mutta nyt kohteenani on aina lämmin Darwin, jossa on läpi vuoden yli 30 astetta. Australia on jaettu eri osiin ja Darwin sijaitsee Pohjoisterritoriossa.


Yksi matkan kohokohtia tulee olemaan matka Ayers Rockille, jonne on tarkoituksena ajaa autolla kalliin lentomatkan sijaan. Ayers Rock eli Uluru, kuten sitä myös kutsutaan, on jättimäinen kivimuodostelma Pohjoisterritoriossa. Darwinista matka keskiseen Australiaan tulee luultavasti kestämään 3-5 päivää, riippuen kuinka monta yötä tulee yöpyä matkan varrella. Autolla ajamisen osuus edestakaisin on 35-40 tuntia, joten matkalla ehtii näkemään todella paljon erämaata.

Tie Sydneysta Melbourneen

Muuta mitä pitäisi tietää Darwinista ennen lähtöä on, että se on villielämän kehto. Uiminen ei ole itsestäänselvyys, sillä krokotiilit ovat asuttaneet lähivesistöt. Se on kuitenkin mahdollista, sillä siellä on paikkoja, jotka on rajattu ja ne ovat puhdistettu krokotiileista. Toinen mainitsemisen arvoinen asia ovat meduusat, sillä tällä hetkellä nekin rajoittavat uimista.

Villiopossumi

 

Matkustaessa Australiaan on hyvä muistaa, että lentomatka kestää yleensä noin vuorokauden, jossa on 1 välilasku. Matka on yllättävän raskas ja neljä tuntia vaihtokentällä on ollut jalottelun kannalta miellyttävää. Lentokoneessa täytetään lomake, joka palautetaan maahan tullessa. Rajat kentällä ovat tiukat varsinkin sen suhteen, mitä aikoo tuoda mukanaan. Esimerkiksi ruoan tuonti, varsinkin pähkinöiden, on kiellettyä. Kun ylittää territorioita ja osavaltioita Australian sisällä, ei rajan ylitse saa viedä esimerkiksi mitään hedelmiä. Tämä johtuu siitä, että alkuperäistä uniikkia luontoa yritetään suojella.

Rajanylityspaikka

Matkailua kotikunnassa

Olen suosinut lähimatkailua jo jonkin aikaa, ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että opiskelijana ei ole varaa matkustaa kaukomaille ja läheltäkin löytyy yllättävän paljon ja mielenkiintoisia paikkoja.

Vietin kesää kotikunnassani Mäntyharjussa, joka on oikea mökkiläisten paratiisi. Kesäaikaan asukasluku moninkertaistuu. Itse asiassa Mäntyharjussa on tällä hetkellä enemmän kesämökkejä kuin asuttuja asuntoja. Joten voisi kai sanoa, että se elää matkailusta. 

Kesällä päätin lähteä ystäväni kanssa tekemään oman pienen matkamme Mäntyharjun Haukkavuorelle, joka on koko maakunnan korkein kohta. Asia mutkistui kuitenkin siinä vaiheessa, kun päätimme mennä kyseiseen paikkaan maitse, (yleensä sinne mennään vesitse) polku on nimittäin erittäin huolellisesti piilotettu. 

Ajoimme ensin autolla pikkuteitä pitkin ja yritimme tihrustaa jonkinlaista polkua, joka saattaisi johtaa määränpäähämme. Tiesin vain suunnilleen, mistä polku voisi lähteä ja missä Haukkavuori sijaitsi. Lopulta jouduin soittamaan apujoukoille (siskolleni) ja kysyin vinkkejä mistä salainen polku mahdollisesti voisi alkaa.

Löysimme jonkinlaisen polunpoikasen vihjeiden avulla, mutta se valitettavasti johti suoraan suolle. Se ei siis mitenkään voinut olla oikea polku, mutta tarvoimme suossa sitkeästi eteenpäin kohti edessämme nousevaa mäkeä. Olimme varmasti menossa oikeaan suuntaan, koska ylämäkeenhän tässä oli suunnattava, jos aikoi päästä jonkin vuoren päälle.

Harhailimme edestakaisin niemeä jonkin aikaa, kunnes tunnistin Haukkavuoren tutut maisemat. Olin käynyt siellä ennenkin, mutta veneellä. Olimme päässeet määränpäähämme pienistä vaikeuksista huolimatta!

Haukkavuoren leiripaikka sijaitsee vuoren juurella veden ääressä. Kallio tavallaan kaartuu nuotiopaikan päälle katoksi. Sytytin nuotion, jotta voisimme grillata eväämme. Havaitsin, ettei se ollut vielä täysin jäähtynyt edellisten kävijöiden jäljiltä. Ihmiset pysähtyvät usein Haukkavuorelle veneillessään Sarajärvellä. Mekin halusimme osamme Sarajärvestä ja lähdimme uimaan sen juuri sopivasti viileään veteen.

Haukkavuoren kalliomaalauksia emme sillä kertaa valitettavasti päässeet katsomaan, koska ne näkyvät vain veneestä, mutta se ei haitannut. Muut maisemat korvasivat sen kyllä. 

Onneksi matka takaisin päin sujui paljon mukavammin. Lähdimme seuraamaan Haukkavuorelta lähtevää polkua, joka johti meidät pikapikaa pienelle mökkitielle. Kun huomasimme, mihin polku päättyi, asia huvitti kumpaakin. Olimme nimittäin kulkeneet polun ohi monesti huomaamatta sitä. Silti se ei oikeastaan ollut ihme. Jos ei tiennyt mistä etsiä, sitä ei voinut mitenkään löytää. 

Lopuksi muutama kuva Haukkavuoren maisemista.