Opiskelemaan matkailualaa

Innostu opiskelusta ja onnistu elämässä. Hyvä slogan koulullemme. Reissaaminen kuuluu nuoruuteen. Itseltäni on puuttunut päättäväisyyttä lähteä pitkälle reppureissulle ja se harmittaa. Jo usean vuoden ajan on tehnyt mieli lähteä kiertämään Thaimaahan, Intiaan, Malesiaan sekä kaikkia näitä maita sekaisin. Pienenä luulin ratkaisseeni ongelman haluamalla lentoemännäksi, jotta näkisin varmasti kaikki maailman maat ja mantereet. ”Ei sinusta kasva niin pitkää!160 cm on pituusraja.” oli tyrmäys kotona. Sille asialle ei siis yksinkertaisesti voinut mitään

Isompana alkoi tulla muita kompastuskiviä vastaan. Ensimmäinen kompastuskivi oli aina raha. Noin 2000 euron alkupääoman säästäminen tähän projektiin on ollut minulle lähes mahdotonta. Olen ollut aina todella huono säästämään. Vaikka kuinka päättäisin, että nyt alan säästämään ja lähden reissaamaan, niin aina on tullut jotain muuta mihin rahat ovat palaneet.

Toinen ikuinen kompastuskivi on ollut sopivan ajoituksen löytäminen. Kesäloma kun oli aina keskellä kesää. Eihän silloin esimerkiksi minnekään Aasiaan lähdetä, seillähän sataa vettä! Talvilomaakin kertyi aina viikko eikä siinä ajassa viitsinyt Eurooppaa pidemmälle lähteä. Eurooppaan pääsee muutenkin aina lyhyellä varoitusajalla. Etenkin tänä päivänä, kun edullisia lentoja ja majoituksia on tarjolla. Loma asioista ja työsopimuksista olisi voinut varmaan esimiehen kanssa keskustella, mutta asia jäi aina ajatuksen tasolle.

Kolmas kompastuskivi oli kaveri. Mistäs moinen. ”Aasia ja Aussit on nähty ja koettu jo aika päivää sitten!” ”Ei ole nyt töitä, jotta voisi säästää.” Kaveri olisi ollut helppo pultti tähän säästämis- ja säätämisprojektiin. Tai sitten yksinkertaisesti olisi pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni. Ainakin oppisi itsestään todella paljon, jos yksin lähtisi. Tällöin reissu olisi omalla tavallaan varmasti todella antoisa. Mutta en kai vain uskaltanut lähteä yksin.

Aina tuli uusi vuosi ja itsekin vanhenee siinä ohessa. Välillä ajatteli, että no ensi vuonna sitten, nyt kun aloittaa niin ehtii hyvin. Kouluunkin olisi hyvä palata jossain kohtaa. Loputon suo. Kaverini oli pitkään sanonut, että muuttaisit jo takaisin Helsinkiin. Toisaalta, olihan kotikaupunki Tampere alkanut kieltämättä hieman kyllästyttää, mutta mitä minä Helsingissä? Olisi kiva myös matkustella, tehdä töitä ja opiskella.

Tuli vuosi 2012 ja kevään yhteishaku. Katselin, että mitä on tarjolla. Ammattikorkeakoulut alkavat todella tiukalla aikataululla joten ei sinnekään nyt oikein jaksaisi hakea. Yliopistoon olisi pitänyt alkaa lukemaan siltä istumalta - ei kiitos.

Lopulta löysin Helmi Liiketalousopiston ja matkailuvirkailijan perustutkinnon. Siinähän se vastaus osittain jo olikin. Jos tuonne hakisin, niin saisin maisemanvaihdoksen ja se täyttäisi jo osittain reissutyhjiötäni, enkä Helsinkiä kaupunkina ole oikein koskaan kokonaisuudessa oppinutkaan. Minun ei myöskään tarvitsisi tehdä enää nykyistä työtäni ja lomaakin olisi enemmän.

 Mietin myös, että matkailualaa kun lähtisi opiskelemaan, niin minulla voisi olla ehkä jopa mahdollisuus päästä tulevaisuudessa ulkomaille töihinkin. Töitä jo sen verran tehneenä opiskelu Helmessä kuulosti suorastaan lomalta. Aikaa tutkinnon suorittamiseenkin menisi vain kaksi vuotta. Siispä hain sinne ja onnekseni pääsin. Vaikka rahaa ei samassa mittakaavassa tulekaan niin saanpahan ammatin ja vieläpä alalta mikä kiinnostaa.

Ja kivaa opiskelu on ollutkin. Aika on kulunut todella nopeasti. Helsinkikin on tullut tutuksi ihan pelkästään jo koulunkin kautta. Tuntuu kuin koulu olisi alkanut vasta muutama kuukausi sitten, mutta siitähän on jo vuosi ja nyt mietin jo suuntautumista ja tulevaa työharjoittelua. Odotan valmistumista innolla, koska sen jälkeen lähdetään taas eteenpäin. Ehkä joskus vielä pääsen toteuttamaan reissuhaaveenikin.

MH MT12B