Karibia paratiisia syvemmältä

Matkustimme muutama vuosi sitten kahdeksi viikoksi Karibialle viettämään tuttavaperheen pyöreitä syntymäpäiviä. Tarkoituksena oli vuokrata suuri katamaraani ja purjehtia sillä eri puolilla Virgin Islandiin kuuluvaa Tortolan saarta.

Matka piti varata puolisentoista vuotta etukäteen useiden käytännönjärjestelyiden takia, joten matkan odottaminen oli raskasta. Odotukseni matkan suhteen ja mielikuvat trooppisesta Karibiasta olivat ehtineet nousta korkealle.

Saapuessamme laskeuduimme ensin St. Martinin lentokentälle, jossa meillä oli parisen tuntia aikaa ennen jatkolentoamme toiselle saarelle. Menimme läheiselle rannalle fiilistelemään Karibian ilmapiiriä ja juomaan parit rommi- ja daiquiri drinkit. Kyseinen ranta on yksi tunnetuimmista, jossa on kiitorata suoraan tien toisella puolella. Se oli melkoinen kokemus.

 

Lentokone laskeutumassa, Maho Beach

Jatkolentomme Tortolaan oli pienellä paikallisella, noin 20 paikkaisella koneella. Lento oli hieman kuumottava sillä se oli yhtä ryminää koko matkan ja ruuvatut istuimet olivat lähes puoliksi irti paikoiltaan.

Matkalla lentokentältä hotellille ajoimme saaren läpi toiselle puolelle, jonka aikana hävisi mielikuvat paratiisimaisesta Karibiasta. Tienvarret näyttivät rutiköyhältä slummialueelta ja ihmiset olivat lukittautuneet koteihinsa.

Vihdoin aloimme päästä perille ja alue alkoi vähitellen näyttää hieman paremmalta. Majoituimme pieneen hotelliin ja yhtäkkiä alkoi aivan älytön rankkasade. Onneksi ne ovat yleensä vain lyhyitä kuuroja, mutta pelkkää aurinkolomaa ei kannata kyseiseltä paikalta odottaa.

Ensimmäisenä päivänä minun piti hankkia bikinit ja luulin sen olevan helppo muutaman minuutin homma. Sitä se ei ollut alkuunkaan. Mistään ei meinannut löytyä ja ainoat päälle laitettavat olivat Roxyn 80 euroa maksavat.

 

Purjehtiminen katamaraanilla oli mahtavaa ja maisemat oli upeita. Pysähdyimme välillä rannikoiden lähelle snorklaamaan ja näimme paljon erilaisia mereneläviä pienistä haikaloista söpöihin merikilpikonniin. Kävimme myös koralliriutoilla, mutta odotin niiden olevan paljon värikkäämpiä ja eloisampia. Välillä piti tarkkailla selän taakse, ettei siellä näkynyt isoja kaloja tai että ei eksynyt muusta porukasta virtojen mukana.

Snorklausta

 

Hai tuli uimaan veneemme viereen

 

Yövyimme pienillä satama-alueilla, joissa oli vain muutama poiju kaukana rannasta johon sai kiinnittyä. Kuulimme öisin vedessä vaanivista barrakuda petokaloista, joten yöuinnit eivät olleet suositeltavia.
 

Kävimme usein ravintoloissa syömässä ja paikalliset vaikuttivat joka puolella hyvin ystävällisiltä. Ruokakin maistui ja paikkoihin, ympäristöön ja ilmastoon alkoi tottua yhä enemmän.

 

Maisemakuva Tortolasta

 

Nukuimme pari yötä melko karmivissa bungaloweissa. Takanamme oli pilkkopimeää viidakkoa, josta kuului öisin kaikenlaisia eläinten ääniä ja välillä tuntui, että ne ovat ihan seinän takana.  Näky vastapäätä tien toisella puolella olevalle pienelle hautausmaalle ei myöskään helpottanut nukkumista.

 

Bungalowin terassi

 Tien toisella puolella oleva hautausmaa

 

Pari viimeistä päivää vietimme Alankomaiden Antilleille kuuluvalla alueella. Yövyimme isossa hotellissa, jossa oli mukavuudet viimeisen päälle. Olisin voinut viettää siellä koko loman, mutta silloin olisi jäänyt paljon asioita kokematta.

 

Hotellin ranta

 

Viimein oli aika lähteä kotiin ja pienenä neuvona voin kertoa, että ei kannata unohtaa Cokis tölkkiä matkatavaroihin. Minut otettiin tästä syystä sivuun ja lentoaseman henkilökunta näytti siltä, että he eivät tienneet voisiko matkani enää jatkua. Mietinnän jälkeen jouduin allekirjoittamaan nimeni  ”mustalle listalle”, ja sain nousta koneeseen. Hämmentävintä asiassa oli, että tuttavamme pääsi linkkarin kanssa koneeseen ilman mitään toimenpiteitä.