Kieltä ja kulttuuria Japanista

Olin STS:n järjestämällä kielimatkalla vuonna 2009 Japanissa, Fukuokassa. Tämä matka on jäänyt mieleeni erityisesti maan mielenkiintoisen kulttuurin, ihmisten ja ympäristön takia.

Fukuoka sijaitsee Japanin eteläisimmällä saarella, Kyūshūlla ja se on saaren suurin kaupunki. Olin Fukuokassa kesä-heinäkuun vaihteessa, jolloin lämpötilat hipoivat melkein 35 astetta paikoittain. Ilmasto oli todella nihkeä, sateinen sekä kuuma suurimman osan ajasta, joten sateenvarjo ja sandaalit tulivat tarpeeseen. Sain onnekseni kokea kuitenkin myös aurinkoisia päiviä oleskeluni aikana.

Landelle?

Naapurusto

Isäntäperheeni asui kauempana keskustasta, joten jouduin kulkemaan kouluun metrolla. En olisi kuitenkaan ikinä uskonut, että kyseistä aluetta voisi kutsua maaseuduksi. Riisipeltoja oli mahdollisuus löytää kävelymatkan päästä ja ihmisten pihoilla oli pieniä puutarhoja.

Asutus oli kuitenkin melko tiheää, joten  en olisi ikimaailmassa pystynyt kuvittelemaan tämän alueen olevan niin sanotusti Fukuokan maalaisaluetta; Näin kuitenkin oli.

Opiskelua, opiskelua ja vähän lisää opiskelua
Isäntäperheeni teki meille hyvinkin selväksi heti tullessamme taloon, miten tärkeää opiskelu vierailumme aikana on. Host-äitimme käski meitä opiskelemaan ahkerasti kieltä ja käyttämään sitä heti kun opimme edes vähän lausumaan.

Isäntäperheeni äiti oli tosiaan ammatiltaan opettaja, joten vaatimustaso oli kova. Hän jopa piti meille iltaisin oppitunteja, jotta oppisimme japanin alkeet sujuvasti ennen matkamme päättymistä.

Tenjin Core

Kaupunki ja ihmiset

Fukuokan kaupungin suuruus teki minuun vaikutuksen matkan aikana. Jos tunnen oloni pieneksi jo Helsingissä, se ei ole mitään verrattuna tähän ihmispaljoutta pursuavaan jättiläiseen, joka imaisee ihmisen sen kiireiseen, mutta niin kiehtovaan ympäristöön. Ihmisten paljous, rakennusten korkeus sekä kaikki ne ihanat ruoan tuoksut saivat minut uppouttumaan tähän uuteen mielenkiintoiseen maailmaan.

Meillä oli joka päivä vapaa-aikaa iltaisin oppituntiemme ja tutustumisretkiemme päätyttyä. Silloin suuntasimme kohti Fukuokan ostoskeskusparatiisia, Tenjin Corea. Asia, joka ensimmäisenä kiinnitti huomioni oli vaateliikkeiden edessä seisovat myyjät; kovaääniset nuoret tytöt huusivat vaateliikkeiden tarjouksia asiakkaille kaupan edessä ja toivottivat asiakkaat tervetulleiksi. Tällaista vastaanottoa en ikimaailmassa uskoisi saavani Suomesta.

                                Baseball!

Baseball kenttä

Saimme myös tilaisuuden päästä katsomaan japanilaisten baseball-joukkueiden peliä stadionille. Totta puhuakseni en ymmärtänyt paljoakaan pelistä, mutta tunnelma oli niin korkealla, että ei se haitannutkaan. Japanilaisten kannustushuudot joukkueille olivat ihan omaa luokkaansa. Kaikki lauloivat ja tekivät tiettyjä kannustusliikkeitä yhdessä, joihin me suomalaiset yritimme epätoivoisesti päästä mukaan. Pelin lopussa oli mahdollisuus ostaa ilmapalloja, jotka puhallettiin täyteen ilmaa ja pelin lopuksi päästettiin lentoon.

Oleskeluni aikana huomasin muutenkin, että baseball on lähellä japanilaisten sydäntä. Aina asemalta kotiin kävellessäni näin lähistöllä olevalla kentällä baseballia harjoittelevat alakoululaiset söpöissä baseball asuissaan.

Vihreä suklaa

Vihreää suklaata ja kouluruokaa

Pääsin myös tutustumaan Japanin ruokakulttuuriin oleskeluni aikana. Mieleenpainuvimpia uusia tuttavuuksia olivat ankerias, vihreä suklaa sekä kotitekoiset Soba-nuudelit.

Minulla oli myös suuri kunnia päästä maistamaan japanilaista kouluruokaa. Täytyy myöntää, että annos näytti todella houkuttelevalta kouluruoaksi. Annokset olivat lajiteltu erikseen pieniin astioihin ja ne sisälsivät paljon vihanneksia. Lisäksi annokseen kuului riisiä, lihaa sekä miso-keittoa.

Kaiken kaikkiaan matkani oli onnistunut. Tutustuin uusiin ihmisiin, opin Japanin kulttuurista, historiasta ja tavoista sekä pääsin näkemään myös millaista japanilaisen perheen arkipäivä todellisuudessa on.