Elämänpituinen matka

“Meille ei anneta viisautta; meidän on löydettävä se itse matkalla, jota kukaan ei voi tehdä puolestamme tai lahjoittaa meille.” Marcel Proust

“Matkojen tulee olla hitaita ja pitkiä. Minä pidän jalan kulkemisesta.” Nuuskamuikkunen

Olen aina halunnut auttaa ihmisiä. Hyvinvointi ja henkisyys ovat minulle läheisiä ja keskeisiä asioita elämässä. Matkustaminen on avartavaa ja hienoimpia mahdollisuuksia maailmassa. Miten yhdistää kaikki tämä?

Hyvinvointimatkailu.

   Hyvinvointimatkailu on kasvussa, on ollut sitä jo jonkin aikaa. Sitä voisi kutsua jo trendiksi. Mistä tämä johtuu? Mikä on saanut ihmiset hakemaan jonkinlaista henkistä pääomaa ja hidastamista taloudellisen kasvun ja työkeskeisen elämäntavan sijaan? Ovatko ihmiset vihdoin tajunneet jotain olennaista?

   Näin http://www.matkailu.org selittää hyvinvointimatkailu-käsitettä:

”Hyvinvointimatkailu on nouseva trendi maailmalla. Kiireestä on tullut monille elämäntapa, jonka vastapainoksi kaivataan rentoutumista, hyvää oloa sekä fyysistä ja psyykkistä tasapainoa. Lisääntynyt vapaa-aika ja yleinen vaurastuminen mahdollistavat hyvinvointi- ja liikuntapalvelujen käytön. Myös väestön ikääntyminen kasvattaa hyvinvointimatkailupalvelujen kysyntää.”

   Loppujen lopuksi ihminen kykenee vain itse auttamaan itseään ja pitämään itsensä pystyssä, mutta välillä tarvitaan toista ojentamaan auttavaa kättä ja tukemaan ylös haparoimisessa kun ei siihen omin voimin pysty. Ihmiseltä itseltään tarvitaan vain halua nousta – edes hitusen verran. Kykyä vastaanottaa uusia ajatuksia, luopua vanhoista, jo kenties kuluneista uskomuksista. Helppoa se ei useinkaan ole, mutta välttämätöntä eteenpäin pääsemiseksi.

   Sanotaan, että hyvinvointi- ja terveysmatkailu on siirtynyt reaktiivisesta lähestymistavasta proaktiiviseen ja ottaa huomioon ihmisen monimutkaisimmatkin tarpeet. Nykyään ihmiset ovat kenties entistä kiinnostuneempia fyysisen terveytensä lisäksi henkisestä hyvinvoinnistaan. Tämä tietenkin on luonut hyvinvointimatkailualalle paineen kehittyä. Usein laatu on merkittävämpää kuin hinta: hyvinvoinnille kun on vaikea määrittää hintaa, sillä se on korvaamatonta.

   Hyvinvointimatkailua voi harrastaa myös kaiken arjen hektisyyden ja kiireen keskellä: Elää hitaammin, siis todella elää ja nauttia eikä vain unelmoida elämästä. Ei välttämättä tarvitse lähteä niin sanotusti merta edemmäs kalaan. Joskus kuitenkin maiseman vaihtaminen voi auttaa näkemään sen oman kotikunnankin lammen uudella tavalla. Usein myös hiljaisuuteen vetäytyminen helpottaa henkistä kasvua ja luo tilan, jossa vaikeita asioita on helpompi käsitellä. Ehkä ihmisen tarvitsee katsoa kauas nähdäkseen lähell

"Life’s a journey, not a destination”.
 

   Mielestäni sillä ei ole merkitystä, missä on, vaan sillä, miten on: ei ole konsti eikä mikään tehdä maailmanympärimatka ja todeta nähneensä kaiken, mutta tehdä retki lähimetsään ja palata sieltä voiden sanoa oivaltaneensa jotain keskeistä elämästä, on jo jotain.

   Tärkeää ei ole löytäminen vaan se, että uskaltaa lähteä ennakkoluulottomasti etsimään, tutkimaan ja kokemaan. Eikö ihmisen täydy harhailla, jotta voisi löytää jotain? Eihän kotiinkaan voi löytää, ellei ole ensin eksynyt.

   Tosiasia on, että vaikeaa elämässä on yrittää pysyä perässä sen lukuisissa mutkissa. Ei kuitenkaan kannata juosta, etteivät voimat lopu kesken. Voi eksyä, harhailla ja erehtyä, mutta kuu on sama kaikkialla. Lohduttavaa on se, että ihminen ei voi eksyä elämän kartalta. Vaikein ja pisin mutta samalla myös tärkein ja antoisin matka maailmassa on matka itseen. Se on lopulta tuhannesti arvokkaampaa kuin yksikään maa tai mantere.

 

”Nouse vuorelle, avaa portti, kuuntele saarta, uskalla ulos rooleista, armahda itseäsi - armahda muita.”   Tommy Hellsten, Pysähdy – olet jo perillä.

Ei elämän monimutkaisuutta selvitetä yhden reissun aikana – siihen tarvitaan kokopitkä elämä.

    Elämänpituinen matka.