Ihana, kamala joukkoliikenteemme

Sataa vettä tai lunta taivaan täydeltä, pakkasta 15 asteen paikkeilla. Juna on tietenkin tapansa mukaan myöhässä ja kiroat sitä mielessäsi. Kun se sitten suvaitsee vihdoin saapua, on se tietenkin tupaten täynnä ja sinä olet auttamattomasti myöhässä työpaikaltasi tai koulusta. Mielessä on käynyt monena aamuna ajatus omasta autosta, mutta sen saaminen parkkiin työpaikkasi lähellä fiksusti on täysi mahdottomuus.

Ahtaudut junaan sisälle, jossa on valmiiksi jo erittäin täynnä paksuissa talvivaatteissa hikoilevia ihmisiä isojen kassiensa kanssa. Näet jo punaista ihmisten kasseja ajatellessasi. Yrität löytää istumapaikkaa mutta kaikissa loosseissa istuu jo joku, eikä heti aamusta jaksaisi olla sosiaalinen. Tai sitten joku tietenkin on vallannut kassinsa kanssa itselleen kaksi paikkaa. Tietenkin nuo samperin kuskit ja mahdolliset lipunmyyjät tekevät työnsä huonosti. Kuskit ajelevat miten sattuu ja lipunmyyjät eivät tule tarpeeksi ajoissa myymään niitä lippusiaan ennen kuin tarkastaja ehtiikin kohdalle sakkoinensa.

Kuulostaako tutulta? Tuossa yhtenä aivan tavallisena aamuna koulumatkalla jäin pohdiskelemaan millainen sirkus joka arki aamuinen töihin meno oikeastaan on. Kyllä, sirkus! Aamuisin tämä hässäkkä alkaa noin klo 6-8, kun kaikki haluavat päästä samaan suuntaan ja tietenkin samaan aikaan.

Sama hässäkkä käynnistyy iltapäivällä klo 16 mennessä kun nämä aamu sirkuksen aiheuttajat ryntäävät taas kotiin kaupan kautta, tietenkin kaikki samaan aikaan.  Olit sitten menossa omalla autolla tai et, joudut puoli väkisin osalliseksi sirkukseen, halusit tai et.

Kaiken sirkuksen keskellä kannattaa kuitenkin muistaa, miten onnekkaita olemme joukkoliikenteen suhteen. Syrjäisimmillä seuduilla ei edes tunneta sellaista käsitettä kuin joukkoliikenne. On pakko omistaa oma auto, mikäli ei halua olla jumissa kotona. Ja jos auto hajoaa, ei olisi mahdollista mennä bussilla töihin, eikä voisi sanoa kuin isosti voi, voi.

Lipunmyyjät ja julkisen liikenteen kuskit ovat hekin vain ihmisiä. He ovat töissä samoin kuin esim. itse istut konttorissasi tekemässä omaasi. Heilläkin on omat sääntönsä ja ohjeensa, joita on noudatettava, eivätkä he valitettavasti ole teidän kiusaksenne niitä keksineet. Kaikilla on omassa työssään tietenkin parantamisen varaa varmasti mutta usein asiakaspalvelijan säännöt ovat keksineet jotkin isommat herrat kyseisessä firmassa, eivät suinkaan tavalliset työntekijät. Ette tuskin itse osaisi lipunmyyjän tai kuskin työtä yhtään sen paremmin, joten arvostakaa heitä ja kiittäkää palvelusta. Kiitos voi pelastaa asiakaspalvelijan koko päivän. Tiedän itse kokemuksesta.

Olkaamme siis tyytyväisiä, että on edes tällainen mahdollisuus kulkea paikasta toiseen julkisilla! Yrittäkää edes mahtua sovussa samoihin kulkuvälineisiin. Varaamalla aikaa matkustamiseen hermotkin säästyvät sekä itsellä että toisilla. Ei se matkaaminen niin vakavaa ole.  Tähän pätee hyvin lausahdus: Kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. 

Helsingin rautatieasemalla vanha raitiovaunu kesällä 2013