Äkkilähtö Kreetalle

Äkkilähtö – tuo ihana piristys syksyn keskelle. Pikakelaus kesään; auringon polte iholla ja hiekkaa varpaissa.

Päätimme lähteä äitini kanssa aurinkoon lataamaan akkuja, jotta jaksaa taas koko pimeän talven. Varasimme matkan viikko ennen lähtöä ja kohteeksi valitsimme Kreetan Hersonissoksen. Kreeta oli meille tuttu kohde entuudestaan, mutta tällä puolella saarta emme olleet aiemmin käyneet.

Lähtöpäivä koitti niin nopeasti, ettemme olleet osanneet kunnolla sitä edes odottaa. Koneen laskeutuessa rysäyksellä Iraklionin lentokentälle huokaisimme helpotuksesta – viikko auringossa. Ulkona oli kirkasta ja muutamista pilvistä huolimatta lämpö tuntui hyvältä luissa asti.

Merellä seilaili vanhanaikaisia aluksia Iraklionin suurten risteilijöiden lisäksi.

Emme olleet käyneet aiemmin Hersonissoksessa. Yllätyimme kaupungin koosta, sillä olimme ajatelleet, että se olisi samantyylinen kuin saaren toisessa päässä sijaitseva pieni Platanias. Kauppoja riitti ja yhden pitkän hiekkarannan sijaan Hersonissoksessa rantoja olikin kymmeniä pieniä. Jokaiselle rannalle laskeuduttiin portaita alas ja alhaalla odotti tuuleton kuuma poukama turkoisine vesineen.

Yhtenä päivänä lähdimme köröttelemään paikallisbussilla saaren pääkaupunkiin Iraklioniin shoppailemaan. Maailmanlaajuisten vaateketjujen lisäksi löysimme ihania yksilöllisiä putiikkeja, joista teimme reissun parhaat löydöt. Kauppojen lisäksi kaupungissa oli paljon pieniä kahviloita ja terasseja, jotka ohitimme satamaan kävellessämme.

Monet, jotka ovat käyneet Kreikassa tietävät varmasti, että siellä on hyvää ruokaa. Itse en ole niin lihojen ystävä, mutta tuore kala, äyriäiset ja vihannekset ovat niin paljon parempia kuin koti-Suomessa. Löysimme Hersonissoksesta pari ehdottomasti parasta ravintolaa, jotka veivät voiton niin ruoallaan, palvelullaan kuin ulkonäölläänkin.

Loistava ravintola ja taustalla näkyy pieni rantapoukama.

Viikko auringossa oli tarpeen. Rannalla löhöilyn lisäksi emme tehneet paljoa, mutta kai sekin on sallittua välillä. Aurinkoa riitti koko viikon ja loppuakohden sää vain kuumeni. Suosittelen Hersonissosta kaikille etenkin näin syksyllä, kun merivesikin oli todella lämmintä. Ainut asia, joka meitä jäi vaivaamaan oli venäläisten määrä. Oli suorastaan helpottavaa kuulla kadulla välillä muitakin kieliä.

Akut ladattu ja takaisin Suomessa kotisohvalla. Miksi aina rantaloman jälkeen tulee fiilis: ”Olinko jossain vai oliko se kuintekin vain unta?”