Matkani Kroatiaan

Lentoemännät hymyilivät meille hampaat hehkuen, ja toivottivat hyvää matkaa. Kävelimme lentokoneen portaita alas, kun lämmin ja kostea tuuli puhalsi kasvoillamme. Vihdoin olimme saapuneet Dubrovnikin lentokentälle. Hetken päästä olimmekin jo paratiisissa.

 

Pulahdimme ystäväni kanssa uima-altaaseen, jonka jälkeen lähdimme ihailemaan Kroatian maisemia. Puhelimeni muisti täyttyi hetkessä kaikista maisemakuvista. Huomasimme, että jo sadan metrin päässä oli pieni kiviranta. Kävelimme rannalle, jossa vesi oli kirkkaan turkoosin väristä.  Kastelimme jalkojamme kun kalaparvet uiskentelivat vieressämme. Vesi oli virheetöntä. Meren pohja näkyi selvästi, kaikki yksityiskohdat mukaan lukien.

Ilta tuli nopeasti ja kävimme autolla pyörähtämässä pienessä kyläkaupassa. Matkaamme tarttui syötävää ja muutama karpalomehu. Lähdimme iloisina kiertelemään Dubrovnikin vanhaa kaupunkia. Kävelimme jyrkkiä kivisiä rappusia alas ja edessämme oli ahdas pikku kävelykatu, jonka molemmilla puolilla oli baareja ja lahjaputiikkeja. Ympärillämme oli keskiaikaisia muureja ja pian olimmekin pääkävelykadulla. Olimme saapuneet muurien suojaamaan kaupunkiin. 

 

Vanhakaupunki on täynnä historiaa, joka huokuu ylellisyyttä, mutta silti samalla rento ja nykyaikainen. Kadut olivat täynnä turisteja. Kaksi vähiin vaatteisiin pukeutunutta naista kävelivät meitä kohti. He kutsuivat meidät viettämään iltaa isolle klubille. Päädyimme kuitenkin toiseen paikkaan ystäväni kanssa.

Aamulla kun heräsimme, sydän jyskytti tuhatta ja sataa, ja suuta kuivasi. Ulkona oli yli kolmenkymmenen asteen helle. Väsymyksestä huolimatta puimme uima-asut päälle ja menimme altaalle. Pitihän päivistä ottaa kaikki ilo irti varsinkin kun on lomalla.

Seitsemän päivää kului kuin siivillä. Oli lähdön paikka. Kun laukut oli pakattuna ja talo siivottuna lähdimme autolla kohti Sloveniaa. Ajomatka oli pitkä ja yövyimme yhden yön pienessä kylässä, joka oli matkan varrella. Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa. Iltapäivällä olimme jo Sloveniassa. Kun muut päivät menivät juhliessa ja aurinkoa palvoessa, viimeinen päivä meni ostoksien parissa.

Slovenian lentokentällä uupuneina ja hiestä märkinä pakkasimme ostoksia laukkuumme. Silloin mielessä oli vain yksi asia. Oma sänky. Halusin vain käpertyä peiton alle ja nukkua.

Oli niin ratkiriemukas reissu, että siitä ei ihan muutamassa päivässä selvinnyt. Ehdin hukata puhelimenkin reissun aikana. Suurin osa matkakuvista katosi puhelimen mukana, mutta onneksi osan ehdin laittaa Instagram –tililleni .