Barcelonan näkymättömät helmet

Löysimme itsemme Barcelonan kiireen keskeltä, kahden ystäväni, kartan ja metrolippujen kanssa heinäkuun lopulla. Kohteeksi Barcelona oli valikoitunut jo huhtikuun alussa ja halusimme saada paikasta kaiken irti. Valitettavasti on pakko myöntää, olisimme tarvinneet rutkasti lisää aikaa!

Ehdimme nähdä vain muutaman Barcelonan kuuluisista nähtävyyksistä, sillä turistimäärä tukki kirjaimellisesti muutaman niistä ja muun tekemisen ohella aikaa ei paljoa jäänyt. Saimme matkalta silti monta kokemusta muisteltaviksi. Halusinkin jakaa tämän mahtavan kaupungin toisia puolia. Paikkoja, jotka jäivät taiteellisten ja ylväiden nähtävyyksien ”varjoon”, Barcelonan näkymättömät helmet.

1. Kiosko

Astumme sisään kodikkaaseen ja pieneen ravintolaan. Olemme viettäneet rannalla lähes kuusi tuntia, joten vatsan pohjassa kurnii jo. Ruokalista on kirjoitettu kolmella eri kielellä, josta tyydyttävällä englannin taidolla onnistumme valitsemaan jokainen mieleisen hampurilaisen. Koska vatsamme olivat kurnineet jo pidemmän ajan; hiljaisuus ja pieni kiukkuilu ilmaantuivat paikalle. Voitte siis kuvitella, mikä ilon määrä syntyi kun tarjoilija kiikutti eteemme aivan valtavat hampurilaisannokset. Omani sisälsi kaikkien perustäytteiden lisäksi erikoisjuuston ja punajuurta, joka oli hyvin uusi tuttavuus hampurilaisen välissä.

             

              

Kiosko sijaitsee lähellä La Barcelonetaa, osoitteessa Avinguda del Marquès de l'Argentera. Itsessään paikka on pieni ja olimme kuulleet etukäteen, että kello neljästä eteenpäin paikka on tupaten täynnä. Ehdimme kuin ehdimmekin juuri ennen alkusysäystä ja ai että kun ”pikaruuan” imago parantui. Tuoreet aineet, erittäin hyvä palvelu, nuorekas desing sekä toimiva järjestelmä (myös ruuan mukaanotto) tekivät paikasta parhaan hampurilaisravintolan ikinä! Suosittelen käymään pienessä, mutta niin mahtavassa ravintolassa matkasi aikana.

Kioskon käyntikortti

2. Platja del Bogatell

Saavuimme jo varhain aamulla Barcelonaan 28. päivä heinäkuuta, josta suuntasimme suoraan hakemaan hotellikorttimme toimistolta. Siellä meidät otti vastaan ystävällinen nuori nainen, joka infosi meidät matkan alkuun. Saimmehan me sitten myös sen ison kartan, mihin nainen ympyröi kaiken mahdollisen nähtävän, tiedossa oli paljon.

Sattumalta kysyimme myös mihin rannalle meidän kannattaa mennä. Nainen naurahti ja pyysi ettemme menisi Platja de la Barcelonetalle. Syyksi selvisi kalliit penkkimaksut ja valtavat turistimassat, jotka myös rantaa testatessa huomasimme. Tämän sijaan toimistolta neuvottiin ottamaan bussi tai jalan kauemmille rannoille. Hänen suosikikseen nousi Platja del Bogatell.

Kauniit maisemat, rentoutuvat ihmiset ja lämmin, sininen vesi oli mieleemme. Aika kului nopeasti rannalla hyvän musiikin, naposteltavien ja auringon alla. Muistakaa hyvät ihmiset aurinkorasva, suosittelen!

                

  

                                     

3. Julkinen liikenne

Muutama sana näinkin tutusta asiasta kuin julkinen liikenne. Ennen matkaa olin nähnyt Barcelonan metrokartan ja kauhistuin, kolme blondia selvittämässä olinpaikkaansa. Lentokentältä matka sujui kuitenkin lähes vaivattomasti. Tuo lähes viittaa siihen, että saimme hiukan kävellä ensimmäisen kerran etsiessämme hotelliamme, joka olikin sitten aivan lähellä metron toisen tunnelin päätä. Olimme siis nousseet tietenkin siitä päästä ulos, mikä oli kaksi kertaa kauempana.

Lopun ajan matkamme sujui kätevästi 10 kerran matkakortilla (ostimme siis jokaiselle kaksi tällaista), joka toimi kätevästi bussissa, metrossa ja junassa.

Suosittelen myös julkisen liikenteen ohella kävelyä! Se on paras tapa nähdä ja tutustua kaupunkiin. Kävelyn ohella suosittelen myös hyviä kävelykenkiä, ettei käy niin että seuraavana päivänä särkee jalkoja.

4. Port of Barcelona & Moll de Bosch i Alsina

Ensimmäisenä päivänämme suuntasimme kohti Barcelonan akvaariota, sillä sää ei halunnut suosia meitä ja taivas oli täynnä pilviä. Poikkesimme ison Maremagnum kauppakeskuksen läpi akvaariolle, kunnes huomasimme muidenkin päättäneen päivän suunnitelman olevan siellä. Luovutimme ja lähdimme haahuilemaan satamaan. Kävellessämme pilvet poistuivat ja paljastivat auringon säteet kauniin Barcelonan sataman ylle.

Upeat jahdit ja purjeveneet seilasivat edessämme ja meri kimmelsi kauniisti. Pakko mainita myös erityisen hyvin käyttäytyvät lokit! Eivät napanneet kertaakaan kädestä mitään. Siis ihan mahtavaa, joku vanha noin 60-vuotias mies syötti niitä sillan läheisyydessä ja ne oikeasti jonottivat jonossa itsellensä leipäpalan. Hiukan erilaista kun jossain meidän kauppatorilla, missä häviää aina 6-0 niille kiljujille.

Kävellessämme satamassa erityistä huomiota sai Moll de Bosch i Alsina, paikallisten Moll de la Fusta, eli kävelykatu jota varjosti palmut. Ihanan viileän varjon, sekä mukavan istumapaikan löytäessä eväiden ja ajan vietto oli täydellistä.

5. Apolo Club

No täytyyhän sitä nyt sitten yöelämästäkin sanoa. Hulluin jytke kuuluu varmasti rannoilta päin, sillä siellä sijaitsee isoimmat ja varsinkin nuorten keskuudessa suositut baarit ja yökerhot. Piti muutaman kerran ”tapella” taksikuskin kanssa, kun se ei melkein uskonut että ei lähdetä rannan suuntaan. Myös keskustasta löytyy paljon ihania kuppiloita, pubeja ja baareja lähes laidasta laitaan musiikkinsa ja sykkeensä kanssa. Tästä päästäänkin siihen, että miten ihmeessä päädyimme parin korttelin päähän hotellistamme, yökerhoon nimeltä Apolo Club, ihan suomalaisittain Apollo.

Olimme kuulleet huhua, että Apollon maanantai on hulluin koko kaupungissa, kyseinen tapahtuma kulki nimellä Nasty Mondays. Lentomme oli tullut kyseisenä päivänä kaupunkiin, joten herätyksemme oli siinä kello neljän aikaan aamuyöllä. Ennen yökerhoa päätimme syödä hyvin ja saimme myös tujut mojitot eteemme pienessä paikallisessa tapas ravintolassa. Tämän jälkeen kaikki haukottelivat toistensa perään ja päätimmekin jonon ollessa pitkä, että ennemmin unta kuin humppaamista.

Emme silti luovuttaneet. Seuraavana iltana valmistauduimme rauhassa, sillä mainittakoon että Apollo avautuu vasta kello 12 yöllä. Lähdimme vähän tämän jälkeen ja päädyimme jonoon, jossa isokokoinen portsari katsoi meitä päästä varpaisiin ja päästi meidät sisään. Hauskaa oli se, että muut olivat jonottaneet noin puoli tuntia ja nämä Suomen tytöntylleröt kävelivät vahingossa suoraan vip-jonosta sisään.

Sisällä oli kaksi kerrosta, joista toinen oli enemmän klubimainen; musiikki oli elektronista ja koko (pienen) tilan oli täyttänyt pumppaavat ihmiset. Toinen tila sijaitsi yläkerrassa ja oli huomattavasti isompi, musiikki oli old school ja muutamia uutuuksiakin pyörähtelin tanssilattialla. Tila oli teatterimainen ja sisälsi myös esiintymislavan. Tykästyin enemmän jälkimmäiseen. Kokonaisuudessa meidän lähibaariksi Apollo oli aivan erilainen paikka kun suomalainen lähibaari!  

                     

Onneksi ei tarvitse vain haaveilla näistä paikoista, sillä olemme yhdessä tyttöjen kanssa päättäneet palata tuohon ihmeiden kaupunkiin. Tällä kertaa aiomme valmistautua kahden viikon pituiselle reissulle, joka tulee sisältämään melkein kaiken, pakkohan kolmannellekin reissulle on jotain jättää.