Kuningattaren ja jalkapallon luvattu maa

Alun perin rakastuin Englantiin kielen vuoksi, sittemmin kirjallisuus ja elokuvat ovat syventäneet rakkauttani maata kohtaan. Olin halunnut matkustaa Englantiin jo kauan ennen ensimmäistä matkaani sinne. Nyt olen käynyt Lontoossa kolme kertaa: vuosina 2008, 2010 ja 2013.

Puheet kaupungista, jossa sataa aina, ovat osoittautuneet kohdallani vääriksi –– noin kolmen siellä viettämäni viikon aikana on satanut vain kahtena päivänä. Muuten on ollut hyvä sää kierrellä kaupungilla tai kaupoissa.

Manchesterissa olen tähän asti käynyt vain kerran, vuonna 2010. Koska kaupunki ja sen ihmiset olivat niin mielenkiintoisia, menen varmasti uudestaan!

Kerron nyt vuoden 2010 matkastani tuohon kuningattaren ja jalkapallon luvattuun maahan.

Miksi juuri Englanti?

Veljeni valmistui ylioppilaaksi keväällä 2010. Hän sai perheeltämme lahjaksi matkan valitsemaansa maahan katsomaan jalkapalloa, aktiivinen lajin harrastaja kun on aina ollut. Hän päätti lähteä katsomaan maailman suurimman jalkapalloseura Manchester Unitedin peliä Old Trafford Stadiumille. Pikkusiskona – ja Englanti-hulluna – pääsin äidin ja veljen matkaan mukaan.

Lontoon Heathrow’lle (LHR) lensimme myötätuulessa ja iloisin mielin. Joku onkin sanonut, että lentokentällä ei ole kuin iloisia ihmisiä. Enimmäkseen se onkin varmasti totta, sillä toista kulttuuria, tuttuja tai uusia tuttavuuksia, lomaa tai muuta matkaa odotetaan varmasti innolla! Niin teki ainakin meidän perheemme.

Osan Lontoon tärkeimmistä nähtävyyksistä läpi jo kolunneina kävimme vain London Eye -kierroksella yläilmoissa. Maailmanpyörälle pääsimme punaisella Double Decker -bussilla, jonka kyydistä jo näimme hieman kaupunkia. Lopun ajan Lontoon osasta lomaa kiertelimme kaupoissa ja kaupungilla.

(Kuva kesältä 2008)
Turistin ei ole suositeltavaa ottaa kuvaa sotilaan kanssa, ellei kysy tältä lupaa. Sotilaat eivät saa kommunikoida työvuoronsa aikana, mikä tekee kuvaluvan pyytämisestä hieman hankkalaa. Pyysin kuitenkin kyseistä sotilasta räpyttämään ripsiään kahdesti, jos saan ottaa kuvan hänen vieressään, kerran jos en saa. Kerroin myös olevani Suomesta ja ensimmäistä kertaa Lontoossa. Mitähän lie ajatellut, mutta antoi kuitenkin luvan kuvaan.

Vaihto Lontoosta Manchesteriin

Manchesteriin matkustimme Lontoosta junalla. Paddingtonin rautatieasema oli, no, valtava näin keskiuusmaalaisesta näkökulmasta. Matkalla pyyhälsimme useiden pienempien ja idyllisempien junalaiturien ohi. Juna oli todella nopea!

Manchesterissa menimme hyvissä ajoin Old Traffordille, mikä oli hyvä päätös, sillä ihmisiä oli niin paljon. Otimme stadionin edessä kuvia, kävimme fanikaupassa, etsimme sisäänkäyntimme ja hetken odottelun päästä pääsimme sisään. Sisäänkäyntejä oli monta ja ihmismassat pääsivät sisään nopeasti.

Ottelu itsessään oli jopa mielenkiintoinen seurata – paljon hienompi kuin televisiosta katsottuna. Stadionin puitteet olivat häikäisevän hienot ja pelin tunnelma sanoinkuvaamaton. Katsomokulttuuri Englannissa on mahtava. Kannatuslaulut raikuvat suurella volyymilla, kun niitä niin moni laulaa. Ennen peliä pelaajat kättelivät ja lauloivat Englannin kansallislaulun, tai pikemminkin seisoivat hiljaa käsi sydämellä mietteliään ja keskittyneen näköisinä, kun musiikki soi. Me istuimme hyvillä paikoilla pääkatsomossa, sillä pelaajat katsoivat meihin päin. Väliajalla oli pienimuotoinen show narutanssia.

Liput otteluun ostimme netin kautta, ja ottelun aikana meiltä tultiin tarkastamaan liput. Rivimme viereen portaikolle tuli järjestyksenvalvoja, joka halusi nähdä lippumme ja kysyi niiden hintaa. Selvisi, että samoille paikoille olisimme päässeet yli 50 puntaa halvemmalla, jos olisimme ostaneet liput suoraan lippupalvelusta.


Englanti on mahtava maa, johon toivon pääseväni pian taas uudestaan!

Toinen kuva on Old Trafford Stadiumin fanikaupasta. Käytän kyseistä pipoa vieläkin talvisin.