Arabiemiraattien loistoa

Kävin Arabiemiraateissa vuosia sitten, mutta kokemus oli niin mieleenpainuva, että pidän matkaa edelleen yhtenä parhaista. Maa oli kuin olisi astunut täysin eri planeetalle. 

Jo koko paikan ulkonäkö hämmästytti omalla kauneudellaan ja siisteydellään. Rakennukset olivat vuoratut erivärisillä laseilla, jotka heijastivat kauniisti paahtavan auringon. Jokainen talo oli tehty pikkutarkasti ja yksityiskohdillaan täysin erilaisiksi. Pääkaupunki Abu Dhabin keskusta vaikutti melkein lasipalatsilta. Rakennusten taso hämmästytti ja ensimmäisenä päivänä kulkiessani erään valtavan ylellisesti tehdyn rakennuksen ohi, luulin sitä vähintään sheikin palatsiksi, mutta rakennus paljastuikin vain tavalliseksi hotelliksi. 

Rakennusten lisäksi nurmikot ja esimerkiksi lahden rannalla kulkevat kävelykadut loistivat puhtaudellaan. Kukkaistutuksia oli joka paikassa siisteissä riveissä ja palmut pehmensivät maisemaa autoteiden väleissä. Ympäristöä ei siis todellakaan ollut sullottu täyteen korkeita taloja, vaan myös puistot suihkulähteineen, patsaineen ja jopa Suomessa valmistettuine kiipeilytelineineen olivat tärkeässä roolissa edistämässä viihtyvyyttä.

Puhuttaessa arabimaiden ihmisistä useimmille tulee ehkä ensimmäisenä mieleen kaavuin ja turbaanein puetut miehet ja mustin hunnuin peitetyt naiset. Nämä olivat toki näkyvä osa ulkomaalaisen mielestä, mutta kaikkein suurin osa ihmisistä oli kuitenkin siirtotyöläisiä. Heitä on jopa 90 prosenttia Arabiemiirikuntien väestöstä. Nämä ihmiset ovat tulleet paremman palkan perässä köyhistä maista, kuten Intiasta, Pakistanista ja Filippiineiltä tekemään työtä. 

Siirtotyöläiset tekevät käytännössä kaiken, mitä tarvitsee tehdä. He toimivat kaupoissa myyjinä, kuljettavat takseja ja rakentavat talot. Runsaan työvoiman takia siirtolaisia näki mitä ihmeellisimmissä tehtävissä. Ravintolassa saattoi olla työntekijä, jonka tehtävänä oli ainoastaan seistä ja hymyillä asiakkaille. Siwan kokoisen kaupan hedelmäosastolla odotti kolme työntekijää, jotka olivat valmiina pussittamaan asiakkaan hedelmät. Jos meni ostamaan vettä kaupasta, työntekijät toivat automaattisesti vedet kotiin asti. Myös ympäristön hoidossa siirtotyöläisiä näki useasti. He lakaisivat katuja, leikkasivat nurmikot ja siistivät puskia entistä tasaisemmiksi. 

Vaikka Arabiemiraattien loisto ei olisi mahdollinen ilman näitä työntekijöitä, työläisten palkka on olematon. Autoteiltä erottui usein työläisten yhteisiä vanhoja pikkubusseja, joilla he kulkivat töihin. Loisteliaiden talojen joukosta erottui myös likaisia ja huonokuntoisia taloja, jotka kuuluivat tietenkin siirtolaisille. Siirtotyöläisten asema onkin yksi Arabiemiraattien nurjista puolista.

Liikenteessä tuli hyvin ilmi, että arabit eivät kävele turhia vaan he käyttävät loisteliaita autojansa liikkuakseen ihan pienenkin matkan. Tämä näkyi myös konkreettisesti: liikenne oli enemmänkin kaoottista kuin järjestelmällistä. Jalankulkija sai juosta autojen lävitse jos mieli päästä kadun toiselle puolelle, sillä kaasujalkaa ei säästelty ja useimmiten autot kiisivätkin yli viisikymmentä kilometriä tunnissa ylinopeutta. Jos ei siis halunnut tapahtuvan peräänajoa, oli paras vain painaa reilusti kaasua. Tosin tilannetta helpotti moottoriteillä autokaistojen määrä, joka oli yhteensuuntaan ajaville ruhtinaalliset neljä kaistaa. Muuten keskustassa ja kaupungissa oli ruuhkaista ja yleistä oli, että autoja parkkeerattiin keskiviivan päälle. Olipa joku auto pysäköinyt suojatienkin päälle. Valvontakameroista huolimatta ei poliisia liiemmin näkynyt. 

Arabiemiraatit on maa, joka täytyy itse kokea. Vastakohtaisuus, luksus ja omaleimaisuus ovat ne kolme asiaa, jotka maahan houkuttavat. Aion ehdottomasti käydä vielä tulevaisuudessa Arabiemiraateissa. Voin vain kuvitella, miltä maa näyttää muutaman vuoden päästä, kun vielä 50 vuotta sitten se oli vielä hiekan peitossa oleva tuntematon kaapupukuisten ihmisten maa.