Rauhaa ja rasitusta Ranskassa

Arlesin vuoristomaisemia

Lähdin kesällä matkalle Ranskaan nähdäkseni, millainen maa on Pariisin ulkopuolella. Minua kiinnosti myös junaliikenteen toimivuus ja hintataso Ranskassa. Varasimme miesystäväni kanssa lentoliput Lyoniin ja paluun Nizzasta – muu jäi auki. Suunnittelimme reittiä Rhône-jokea pitkin etelään, muttemme tarkemmin tutustuneet etukäteen alueisiin. Ajattelimme pärjäävämme minun ranskan alkeillani ja mieheni gps-laitteilla matkan läpi.

Saavuimme Lyoniin avoimin mielin illalla, mutta pian huomasimme, ettei pohjoismainen metsäläislook iskenyt paikallisiin. Kohtasimme pitkiä katseita ja huvittuneisuutta etsiessämme halpaa hostellia lähiseudulta. Hostellissa varasin huoneen yrittäen ilahduttaa vastaanottovirkailijoita puhumalla ranskaa, mutta he nauroivat minulle.

Kukkula luonnonpuistossa

Aamulla jätimme junalla taakse Lyonin ahdistavan ihmisvilinän ja suuntasimme etsimään mielenrauhaa Pilatin kansallispuiston metsistä. Junaliikenne ei tuottanut pettymystä, sillä junamatkat olivat hienoimpia hetkiä matkasta! Junat olivat siistejä ja viihtyisiä, ohikiitävät maisemat kauniita ja hinnat järkevämpiä kuin koti-Suomen VR:llä.

Vietimme pari yötä pienessä Arles -kaupungissa joen rannalla. Siellä aiemmat vastoinkäymiset unohtuivat, sillä paikalliset olivat mukavia meitä kohtaan. Kaupungin kapeilla kaduilla oli mukava kävellä ja ihastella kasveja sekä maisemia – olimme vuoristojen keskellä ja kadut johtivat korkealle kaupungin ylle.

Eräs aamu sitten lähdimme seuraamaan karttaan merkattua vaellusreittiä pois kaupungista. Kansallispuisto oli jotain aivan muuta kuin olin odottanut – netissä näkemäni yksipuoliset maalaismaisemat osoittautuivatkin taianomaisiksi poluiksi keskellä viileää sankkaa metsää.

Välillä seurasimme autoteitä hämmästellen ylös vuoristoon sijoitettuja peltoja, sitten taas rämmimme pusikkojen läpi. Ukkonenkin pääsi yllättämään meidät ja kyhjötimme tunnin sadeviittojen alla, kun myrsky tuli lähemmäs. Onneksi selvisimme melko kuivina ja loppumatka oli upea: vaelsimme vuorien keskellä ja vehreissä metsissä purojen solistessa.

Päivän vaelluksen jälkeen saavuimme lähimmälle leirintäalueelle. Siellä mukava vanha mies vuokrasi meille yöksi asuntovaunun. Yö oli erikoisimpia elämässäni, kylmässä ummehtuneessa asuntovaunussa kaukana kotoa keskellä pimeää metsää.

Metsän keskellä luonnonpuistossa

Aamulla kävelimme lähimpään kaupunkiin. Tällä puolella vuorea rinteitä peittivät viiniviljelmät, köynnökset ja värikkäät kukat. Kaupunki oli hyvin pieni ja ylitimme Rhône-joen päästäksemme juna-asemalle. Matkustimme Nimesiin, mistä löysimme yöpaikan jatkaaksemme seuraavana päivänä etelään Manosqueen kiikareissamme toinen luonnonpuisto.

Manosquessa vietimme muutaman yön hotellissa, mutta kansallispuistoon emme päässeet ja päätimme jatkaa pian matkan päämäärään Nizzaan. Siellä meitä odotti hurja vilinä. Vasta Nizzassa kohtasimme ensimmäiset turistit, shoppailukadut ja rannat. Onneksi hotellimme oli hieman kauempana pahimmasta ruuhkasta. Vietimme päivän Villeneuve-Loubetin rannalla, missä oli mahtavaa uida suurissa aalloissa.

Loppujen lopuksi matka oli hyvin mielenkiintoinen, mutta rasittava kaltaiselleni hiljaiselle tyypille. Vaeltamaan voisin lähteä uudestaan Ranskan luonnonpuistoihin, mutta kaupungeissa en viihdy toista kertaa!

Aamu Villeneuve Loubetin rannalla

Ymmärrän toki jollain tapaa ranskalaisten inhon leveileviä ulkomaalaisia ja yliarvostettua englannin kieltä kohtaan. Toisaalta toivoisin, niin ranskalaisilta kuin muiltakin erilaisuutta kohtaavilta ihmisiltä, kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Ainakin opin jotain tärkeää, koitan jatkossa työssäni matkailualalla kohdella ulkomaalaisia asiakkaita mahdollisimman rauhallisesti ja ystävällisesti.