Lempipaikkani Helsingissä

Lomilta palatessa Helsinki näyttäytyy ensin rujona. Maaseudun rauhan ja hiljaisuuden jälkeen tuntuu, että kaupungissa on liikaa ihmisiä, liikaa autoja, melua, kiirettä, ruuhkia ja betonilähiöitä. Onneksi olostaan on kuitenkin mahdollisuus nauttia ilman paluuta pohjoisen korpeen, joten esittelen lyhyesti omat rauhankeitaani - lempipaikkani kotikaupungistani.Sattumoisin ne kaikki muuten sijaitsevat meren äärellä.

Aloitamme lyhyen kierroksen Humallahdelta, läheltä Sibeliusmonumenttia (ja potentiaalisia turistiasiakkaita). Sieltä löytyy Regatta - ihana pieni punainen kahvitupa meren rannalla. Regatta todella houkuttelee kahville, koska piha on kodikas ja viihtyisä, ja täynnä itsetehtyjä yksityiskohtia. Ovennurkalta voi ottaa viltin harteille, istahtaa aidan viereen suloisen punaisen pöydän äärelle, haistaa nuotion savun ja kuunnella aaltojen loisketta. Kahvi on hyvää, ja pulla tuoretta.

Regatan kahvikupillinen on muistaakseni kaksi euroa, mutta maksaa itsensä takaisin kun sen saa nauttia ulkoilmassa ihanassa ympäristössä. Kaiken lisäksi santsata saa ilmaiseksi - sinulle jopa maksetaan lisäkupeista takaisin (5 senttiä)! Suosittelen ehdottomasti poikkeamista Regattaan, mikäli niillä kulmin liikkuu!

Toinen Helsingin helmistä on Suomenlinna, pakopaikkani toiseen todellisuuteen. Vaikka Suomenlinnaan pääsee vain vartissa ydinkeskustasta, se on kuin pieni kylä jossain ihan muualla. Läsnäoleva meri ja tuuli, historiaa huokuvat mukulakivikadut, linnoitukset, tunnelit ja ihanat rakennukset saavat aina palaamaan sinne uudelleen.

 

Mielestäni paras aika mennä Suomenlinnaan on arki-iltaisin, kun turisteja ja koululuokkia ei ole enää retkillään haitaksi asti. Tosin, joskus on tietysti ihan mukavaakin mennä silloin kun saari on täynnä elämää. Parasta on kuitenkin istua kallioilla saippuakuplia puhallellen ja eväitä syöden, ja katsoa ohi matkaavia laivoja.

Oman asuinseutuni lähialueista suosikkini on Stansvikinniemen kartanopuisto.
1800-luvun alussa rakennetulle kartanolle johtaa upea tammikuja (joka on tarinoiden mukaan istutettu Ranskasta Fontainebleaun metsästä tuoduista tammenterhoista). Myös Stansvikista löytyy ihania kallioita, ja jos kävelee metsän läpi jonkin matkaa löytää kivan uimapaikan jossa on aina saanut olla rauhassa.

Mielestäni kaupungissa-asumisen haittapuoliin kuuluu ehdottomasti ainainen stressaava hälinä, joten kaipaan ainakin itse pakenemista johonkin edellämainitun kaltaisista kolkista, missä on hiljaista ja hermo lepää. Kaiken lisäksi meressä on jotain rauhoittavaa taikaa, ja on muuten hienoa ajatella miten tuo elementti yhdistää kaikkia rannikolla asuvia ympäri maailmaa.