Matkailua kestävän kehityksen puitteissa

 

Matkailu on ehdottomasti paras keino hankkia uusia elämyksiä. Se kasvattaa jatkuvasti suosiotaan ja tuntuukin, ettei sellaista paikkaa enää löydy, missä suomalainen ei olisi käynyt.

Mutta miten matkustaessa huomioimme sen ympäristövaikutukset niin ympäristöön kuin paikalliseen kulttuuriin? Tulisiko suosia vain lähialuematkailua? Ja mistä jäisimme paitsi, jos emme voisi matkustaa Lapin metsiä kauemmas?

Itse olen addiktoitunut tunteeseen, jonka jokainen koneeseen astuminen aiheuttaa. En voisi karsia omaa matkusteluani, vaikka moottorin käynnistyessä hippi minussa itkee kerosiininkatkuisia kyyneleitä.

Asia, johon voin kestävän kehityksen kannalta vaikuttaa on käyttäytymiseni matkakohteessa. Tunnen piston sydämessäni joka kerta, kun ostan uuden vesipullon tai käännän suihkuhanaa lämpimälle, sillä nämä hienoudet ovat välittömästi pois paikallisilta.

Mitä enemmän syömme ketjuravintoloissa ulkomailla, erityisesti köyhemmissä kohteissa, on se pois paikallisen lompakosta ja samalla tulemme tehneeksi oman osuutemme alkuperäiskulttuurin häviämisen eteen. Isojen hotelli- tai kauppaketjujen saamat tulot kun pakkaavat kilahtamaan jossain vaiheessa omistajien pussiin ja tämä kyseinen omistaja voi asua vaikka naapurissasi.

Omalla kohdallani herätys tapahtui 2010 Brasilian matkalla. Paikalliset asuivat hyvin vaatimattomasti ja pahimmillaan koti koostui kolmesta kattopellin palasesta. Mikä tärkeintä, he olivat elinoloistaan huolimatta onnellisia. Koska kestävään matkailuun kuuluu kohteen paikallisväestön, talouden, sosiaalisen kulttuurin ja talouden kunnioittaminen, halusin tuolla matkalla tehdä osuuteni.  

Ostokset matkallani tein paikallista käsityötä tukien, eikä kukaan saanut tuliaisena ketjuliikeroskaa, vaan jotain uniikkia ja kaunista. Ruokapuoli hoidettiin paikallisravintoloissa, mistä usein sai myyjän itsensä kasvattamaa ruokaa. Rahankäyttö toteutettiin niin, että paikalliset hyötyisivät mahdollisimman paljon.

Monelle aurinkomatkaajalle itsestään selvä tarvike on kuitenkin paikallisen ympäristön kannalta myrkkyä. Tavallinen markettiaurinkorasva tuhoaa mereneliöitä, erityisesti koralleille, sisältävät niin vahvoja kemikaaleja, että ne haalistavat korallien väriä ja sitä myötä tappavat näitä uhanalaisia lajeja. Seuraavalla matkalla voikin miettiä, mitä tulee aiheuttaneeksi, kun läträä perusniveaa iholleen.

Koska matkailun suosio on suurta ja jatkuvasti halutaan löytää koskemattomia, massaturismilta piilossa olevia asioita, kannattaa jokaisen siis miettiä omaa kohteeseen jättämää jalanjälkeä. On turha miettiä sitä, kumpi on ekologisempaa, massa- vai yksilöturismi, sillä vaikutukset ympäristöön on samankaltaisia, jos et yksilönä mieti käyttäytymistäsi.

Voisiko sanoa, että matkailutrendeissä vältelty massaturismi olisi sittenkin kestävän matkailun pelastus, kun alueet on vuosikymmenien saatossa luotu kestämään turismia niin, että siitä voidaan nauttia vielä useiden sukupolvien ajan.