Ikimuistoinen matka

Ikimuistoinen matka

Joulukuussa 2012 lähdin lähes neljäksi viikoksi Intiaan, sillä halusin nähdä ja kokea, millaista elämä on valtiossa, jossa asuu valtaosa maailman rikkaimmista ihmisistä ja missä väkiluku kurottelee pilvissä maan pinta-alaan nähden. Lentokoneeseen noustessani olin intoa täynnä! En malttanut odottaa, että näen hienoja palatseja sekä kauppoja joiden näyteikkunoissa loistavat upeat timantein varustellut iltapuvut. Olin varma, että matkastani tulisi ikimuistoinen! No, Sitä se tosiaan oli.

Muistan sen ahdistuneen tunteen, mikä minut valtasi odottaessani matkalaukkuni saapuvaksi matkatavarahihnalta. Se paikka, ne ihmiset sekä ilmassa leijaileva haju saivat minut voimaan pahoin. Ihmisiä oli pilvin pimein, se tungos oli järkyttävä. En ollut enää varma, mihin olin ryhtymässä.

Chhatrapati Shivaji International airport, Mumbai

Aamulla herättyäni ja aamiaisen syötyäni päätin lähteä ulos kävelemään ja tutustumaan hotellin ympäristöön. Vähän matkaa käveltyäni vastaani tuli suloinen noin viiden vanha poika. Pojalla oli likaiset vaatteet ja hän oli hyvin laihan ja voimattoman oloinen. Hän ei puhunut mitään, mutta ojensi kätensä minua kohti. Annoin pojalle 5 rupiaa taskustani, jonka jälkeen poika hymyili minulle ja lähti kävelemään poispäin. Päivän hyvä työ tehty, ajattelin ja jatkoin matkaani.

Saavuttuani muutaman korttelin päähän hotellista, aivan rannan läheisyyteen, en voinut uskoa silmiäni. Rantakadut sekä läheisyydessä olevat nurmikkoalueet olivat täynnä kodittomia perheitä. Pienet lapset nukkuivat kuumilla betonilaatoilla tai hiekalla vanhempien heilutellessaan omista vaatteistaan repäistyjä riekaleita lasten yllä muodostaen edes pientä ilmavirtaa siinä polttavassa kuumuudessa. Silmäni täyttyivät kyynelistä.

Gateway of India, Mumbai

Mosque Haji Ali, Mumbai

Palasin hotellille. En kestänyt nähdä kaikkien näiden ihmisten kärsimystä ja tuskaa. Haluaisin niin auttaa näitä kaikkia ihmisiä, mutta miten. Sain selville, että samalla alueella minun kanssani asustaa 20 miljoonaa kansalaista, joista noin viisi miljoonaa asuvat slummeissa taikka kadulla. Ei yhdellä ihmisellä ole rahkeita auttaa niin montaa ihmistä, sehän on sama kun auttaisi koko Suomea!

Candolim beach, Goa

Lähes neljän viikon jälkeen olin uupunut. Päivä toisensa jälkeen näin vain lisää ja lisää apua tarvitsevia ihmisiä, mutten voinut tehdä mitään. Aloin huomata myös itsessäni muutosta, sillä muista lomista poiketen, en ollut käynyt ostoksilla enkä tuhlannut rahaa turhuuksiin. Palatessani kotiin huomasin, että arvostan enemmän sitä kaikkea, mitä minulla on. Matkallani halusin kovasti muuttaa Intiaa ja sen kansalaisia. Huomasin kuitenkin sen, että loppujen lopuksi se oli Intia, joka muutti minua. Tämä maa sai minut ajattelemaan, miten olen pitänyt arkielämässäni olevia asioita, kuten puhtaita vaatteita, ruokaa täynnä olevaa jääkaappia sekä pehmeää sänkyä täysin itsestäänselvyytenä. Opin arvostamaan asioita, joita en aiemmin nähnyt mitenkään erityisinä asioina. Tämä matka todella näytti minulle sen sanonnan, että "matkailu avartaa!"